RUSINATONTA PULLAA -- JEESUS KANSSASI, YSTÄVÄ!

NETTIPAINOS HEKKI LINNAVIRRAN LAULUKIRJASTA.

- IHAN YHTÄ SOITTOA  - OTA KOPPI.

Rusinatonta pullaa

Jeesus kanssasi, ystävä!

 

Heikki Linnavirta

Karjalohjan seurakunta

 Julkaisija/Kustantaja

Karjalohjan seurakunta

 Kansi: Valokuva Ritva Piira

 Takakansi: Valokuva Janne Kytömäki

 Kirjan tuotto menee kokonaisuudessaan Karjalohjan kivikirkon kunnostusrahastoon.

 

ISBN 978-952-99134-4-2

 

Sisällys

Alkusanoja. 8

Lomall’ Lohjall’ 10

Eilen oli hyvä päivä ….10

Karjalohjan hyvämaineisen seurakuntavaalit 2010 ….11

Luumuja, mehukkaita luumuja. 12

Ihan vei ilosta polvilleen. 12

Rakas ystävä. Juuri sinä siellä takana. 13

Pikavippi – eroa kirkosta. 13

”Kanttori löysi itsestään gootin”. 14

Ajankulua Jeesuksen seurassa. 15

Hannu Hanhen sukua. 15

Pidän vaaleista (blond) 16

Isänpäivä. 17

Alamäkistä määkimistä ….17

Olen hävittänyt sanat ….17

Kuka ton pokaalin saa?. 18

Oot sä mun kaveri? Kysy Kaikulta tai Ailalta…... 18

Kivikirkko 150 vuotta – Adventtijuhlaa. 19

Usko on kova juttu. 20

”Kyllä minä niin mieleni pahoitin”. 21

Johtaja. 22

Hyvää – sanoi pappishiiri – Joulua. 22

2010 – Kiitos Jeesus. Olet enemmän kuin kiva! 23

Niitä näitä kaalinpäitä ….23

Uuden vuoden kysymyksiä Espoon tulevalle piispalle. 25

Yhdyspankin aarteita – Pilatus, sinulle Pontius. 26

Yhdyspankin aarteita – toinen kirje. 27

Yhdyspankin aarteita – kolmas kirje. 29

Kellarin kätköistä Pontius Pilatuksen kirjeiden käännöksiä. 30

Jotain Jeesuksesta. 31

”Tällä luistellaan”, sano mummo reino vasemmassa jalassa. 32

Varpusia putoaa. 33

Salomon ja Maria. 33

Identiteettijuttuja. 35

Homofobia ja Raamatun Sana. 35

Jeesuksen risti 36

Miten maailma makaa ja mitä kello näyttää?. 37

Loma ja kevät 38

Kakofoninen kirkko ja sitoutuminen Jeesukseen Kristukseen. 38

Maratoonarirovastin mietteitä – första brev. 39

Södertälje – Blåkläder 40

Hejsan gubbar och gummar – Hei vain veljet ja sisaret 41

Keep on dreaming. 42

Rasismi ja perussuomalaiset ….42

Erakkorapu ja luterilainen luostari 44

Yksinkertainen pelastuminen. 45

Kesän virpomistilaisuudet 46

Piispa Irja Askola ja islamin miehet 47

Rakas Rukouspäiväkirja. Kesää ja hellettä. 48

Sukupuolineutraali avioliitto. 49

Adressia pukkaa – itsenäisyys on iloinen asia. 50

Kysymyksiä Lohjanlinnan viisaalle. 50

Voiko pelastuksen ryssiä ….50

Lääkäreitä ja huijareita. 52

Pohjoismainen arvotyhjiö. 53

Postia pappi Joosepilta. 54

Piispuudesta Suomen kansankirkossa. 55

Får man låta så där? Voiko noin tehdä?. 55

Juudas Iskariot ja Jeesus. 57

Pohjola kierretty. 58

Elämän tarkoitus on 338. 60

Alakulttuureja. 61

Plus Yksi 62

Itsenäinen ja hyvämaineinen Karjalohjan seurakunta. 63

Feministien vallankumous. 63

Mississippi palaa. 64

Peloista ja rohkeudesta Nouwenin ajatuksin. 65

Valvomisen sunnuntain aatto. 67

Itsenäisyyspäivä ja Nobelin rauhanpalkinnon arvoinen Idea. 68

Provosoituminen kielletty edesvastuun uhalla! 69

Hän oli täynnä armoa ja totuutta. 69

Uusi vuosi kaksitoista. 70

Tänään on outo päivä. 70

Hei Jeesus ja Isä meidän-rukous. 71

Heikin päivä. 72

Niinistö ja Haavisto. 72

Arkkipiispa Mäkinen toivoo kristittyjen eroavan kirkosta. 73

Ultra Bra ja katumaton pahantekijöiden joukko. 74

Sid Roth – Yliluonnollista! 74

Play it again, Sam.. 75

Kiroileminen kuljettajan kanssa kielletty. 75

Naisten puolesta – för kvinnofolk. 76

Helvetin kauheudesta ja Taivaan lahjasta. 77

Kaikki on korvien välissä. 78

Viides kolonna. 79

Ihmekristitty. 80

Huugo Sintosen – Hugin – muistolle. 81

Outo, ihana kokemus. 81

Jeesus on Herra. 82

Mitä tehdä romanikerjäläisille?. 83

Karhuja – sinneammuttuja. 84

Hyvä diili 84

Kielilläpuhuminen ja ihmeparantuminen. 85

Heillä ei ole viiniä. 86

Norsun muisti 86

Anteeksipyyntö ei riitä. 87

Toinen Puolustaja – luottopakki 88

Rakas Tukholma. 88

Olenko profeetta vai paimen?. 89

Suomen kirkko – pah! 90

Klikkaa ja knoggaa. 91

Jeesus kanssasi, ystävä! 91

Herätysliikkeet ja piispat 92

Näky ja usko – Niilo Ekqvistin muistolle. 93

Jeesuksen ja meidän Raamattu. 93

Loma. 95

Ulkopolitiikan lyhyt oppimäärä. 95

I have decided to follow Jesus - olen päättänyt kulkea Jeesuksen askelissa ….93

Joulukirje 2010. 97

Talvikirje 2011 – Marikki, katso, lunta sataa! 98

Kesäkirje 2011 – Hejssan ja kivat sulle. 99

Syyskirje 2011 – Itsenäisyys ja yhteistyö. 100

Joulukirje 2011 – Jumalan rauhaa, ystävä ja matkamies maan. 101

Talvikirje 2012 – Hei rakas ystävä. Se on Hekapappi, joka tässä kirjoittaa. Sinulle. 102

Pääsiäiskirje 2012. 103

Rovasti Linnavirran kesäkirje 12 – Hyvät karjalohjalaiset ja muut tyypit 104

Olet avainpelaaja voittajajoukkueessa! 105

Vastavirtaan – Against the wind. 106

Tajuut sä! 107

Yksinäinen pikku hirmu. 108

Lusikalla ja kauhalla. 109

Poliittisesti korrekti 109

Uusi viini ja muutoksen aika. 110

Onoffdays. 110

Elämän tarkoitus – mitä se on?. 111

Lailliset armomurhat 111

Jeesus elää! 112

Suojelusenkelin kirje. 112

Mitä teille saisi olla? Yltäkylläinen elämä, kiitos! 114

 

Alkusanoja

Rusinatonta pullaa – Jeesus kanssasi, ystävä!

Olen etuoikeutettu, kun saan kertoa Jeesuksesta kirjojeni avulla. Tämä on kahdeksas kirja. Tapaan lopettaa lähes aina kirjoitukseni ja vuodatukseni sanoihin ”Jeesus kanssasi, ystävä!” Kun puheeni on maltillista, hurskasta ja myötäkarvaan silittämistä, niin tuo toivotus kuulostaa ah’ niin sopivalta ja sovinnaiselta.

Usein julistan tulta, tulikiveä ja tahdittomuuksia niin lihassa kuin vihassa. Haukun tutut ja tuntemattomat mennen tullen – joskus syystä, usein syyttä – ihan vain syntisyyteni ja pahuuteni tähden. Näiden puheiden yhteydessä en saisi käyttää Jeesuksen nimeä. Näin olen esimiesteni neuvot ymmärtänyt. Häpäisen Jumalani ja Vapahtajani.

Hyvä yritys, pojat. En mene halpaan. Jos syntiseen suuhuni ei sovi Jeesuksen nimi ja kristillisen uskon tunnustus joka ikinen elämäni hetki, niin saatana voi onnitella itseään. Jeesuksen läsnäolo merkitsee Jumalan asumista syntisessä ihmisessä. Kukaan ei riistä minulta Jeesusta – ei kukaan. Siksi puhun Jeesuksesta, vaikka kuinka minussa on astian makua, vihaa, katkeruutta ja lapsellista kateutta. Jeesus on parasta, mitä minulle on ikinä tapahtunut.

Pidin Ehtoollishartautta Karjalohjan Heponiemen kappelissa. Seurakunta oli Diakonissalaitoksen asujia: alkoholisteja, laitapuolen kulkijoita, maailmaa nähneitä ja kaikissa kohdin kompastuneita. ”Jeesuksen ruumis ja veri, sinun edestäsi vuodatettu ja annettu”. Mursimme leipää. Joimme viinin. Näytin varmaan tosi hurskaalta papilta valkoisessa albassa. Kristuksen seurakunta näytti elämässä haaksirikon kärsineiltä reppanoilta. Jumalan silmissä näytimme kaikki Jumalan rakkailta lapsilta, armosta pelastetuilta syntisiltä. Havahduin kesken messun kysymään: ”Herra, miksi minä olen tässä pappina, enkä yhtenä tuosta joukosta, vapisevana ja aivot viinan liuottamina?”

Jeesus vastasi: ”Kaikki on armoa. Kuljetan teitä kotiin. Jokaisella on oma tiensä. Kaikki olette minulle rakkaita”. Koin saavani saman vastauksen kuin Pietari Ylösnousseelta Jeesukselta: ”Mitä se sinulle kuuluu muiden tiet ja mutkat. Seuraa sinä minua”.

Seuraan siis Jeesusta. Kuuntelen Jumalan ääntä. Jos olen epävarma, kenen äänen kuulen, tarkastan asian Raamatusta, en kirkon herroilta enkä narreilta. Jumala kutsuu jokaisen pelastukseen valitun yksin armosta – myös minut. Siksi toivotan nyt ja tulevaisuudessa, sopivissa ja sopimattomissa yhteyksissä: ”Jeesus kanssasi, ystävä!”

Rusinaton pulla taas on minun ja Johannes Virolaisen tavaramerkki: sen verran ovat emännät joutuneet törmäämään tassien alle piilotettuihin rusinoihin.

Ihanan tyttäreni Maija-Sofian syntymäpäivän aamuna kello nolla kolme, reikä, reikä sain kirjani kasaan. Kiitos Herralle. Kirjoitin ja kokosin tuotosta sordiino päällä ja kaikkia herkkähipiäisiä varoen, kuten kuuliaisen kirkon pojan kuuluukin. Samana päivänä, siestan aikaan, se Länskärin tosi kiva ja pätevä toimittaja, Hanna, soitti ja kyseli kommenttia Karjalohjan hyvämaineisen seurakunnan lakkauttamisesta.  Saatoin vain todeta, että Espoon ”kolme iloista rosvoa” voittivat ja olivat kuohuviininsä ansainneet.

 Huomaan rykäisseeni laulukirjan. Tämä on joutsenlaulu 398-vuotiaalle hyvämaineiselle Karjalohjan seurakunnalle. Timber!

Jeesus kanssasi, ystävä

Heikki Linnavirta, Karjalohjan kirkkoherra, rovasti ja kirjailija

Kiitoksia

Jeesus, kiitos, kun saan julistaa satasella ja laajennat jatkuvasti aluettani. On sellainen Jabesmainen olo. Kiitos Herra.  On ilo ja etuoikeus kertoa Sinusta ihmisille. Kiitos ennen muuta, kun kestät minua, etkä jätä koskaan yksin. Saan olla kanssasi nyt. Sinun nyt-hetki tarkoittaa ikuisuutta. Kuulostaa hyvältä.

Kiitos Malle-vaimolle. Olet Jumalan antama apu ja turva. Ilman sinua olisin jo luovuttanut monta kertaa. Kiitos tuesta ja rohkaisusta. Rakkaat lapseni Veera, Saana, Jossu, Salla, Matilda, Matti ja Maija-Sofia. Olette Jumalan lahjoja ja rakkaita minulle. Kiitos kun kannustatte vanhaa isäänne, joka taistelee uskon puolesta tuulimyllyjä ja Loch Nessin hirviöitä vastaan vuodesta toiseen. Kiitos myös siipoille. Olette kaikki minulle rakkaita.

Lastenlapset Kasper, Aaro, Otto, Regina ja Okko. Teille tiedoksi Jumalan antama rohkeuden lähde: pienet lapset – just niin kuin te. Vuosikymmeniä taaksepäin kävelin usein iltamyöhään kirkolta Pappilankujaa pitkin kotiinpäin. Pelkäsin pimeää. Katajat näyttivät murhamiehiltä ja roistoilta, tuulen ujellus ja oksan rasahdus saivat sydämeni hakkaamaan. Näin tunsin ja pelkäsin, kun kuljin yksin. Silloin, kun minulla oli sylissäni Veera, Maija-Sofia tai joku muu lapsista, en pelännyt mitään enkä ketään. Olin täynnä voimaa, rohkeutta ja pelottomuutta. Tämän sai aikaan pieni lapsi. Rohkeus ei tullut voimasta tai väkevyydestä, vaan rakkaudesta ja suojelunhalusta. Kiitos vaarin kaikki kullat. Olette parhaat terapeuttini.

Kiitos Karjalohjan hyvämaineiselle seurakunnalle, talvi- ja kesäseurakuntalaisille, kaikille työkavereille ja luottamushenkilöille. En mainitse teistä ketään nimellä, koska teitä on niin paljon. Kaikille naisille kunnon rutistus ja halaus. Miehille homofobinen kädenojennus. Meillä on paras seurakuntayhteisö Rio Granden molemmin puolin.

Omistus

Omistan kirjani ystävälle, rakastetulle, sairaanhoitajalle ja vaimolleni Mallelle. Sinua on helppo rakastaa, kun olet niin rakas. Ekstrana tulee tuo suomenruotsalaisuutesi. Jollakin kierolla tavalla pidän siitä tavattomasti. Ihan kuin olisin itsekin parempaa väkeä. Ihan näin meidän kesken: ”Jag älskar dig rikimyki” (viimeinen sana on sibbosvenskaa, Paipis dialekt)

************

Lomall’ Lohjall’

Heräsin. Join kahvia maidolla. Luin Länskärin ja Hesarin. Kävin puuteroimassa nenän. Laitoin verkkarit päälle. Menin Suomalaiseen kirjakauppaan ja ostin Saana-tytölle synttärilahjan. Jatkoin Lohjan virastoon. Muutama hyvä rupattelu talouspuolen, viraston ja ns. hengellisen henkilön kaa. Eräs jutteli suomen kirkon palkkahallinnosta. Henkilökohtaisista palkanlisistä ja sellaisista. Hän oletti, että HAVA (harkinnanvaraisen palkanosan käyttöönotto) on paholaisen keksintöä. Olin samaa mieltä. Miten ”paholainen” lyhennetään? KiT?

Jatkoin Nina-Marian kahvilaan. Terassilla kahvit sen sinihaalarisen kaverin kanssa haastellen. Hän puhuu vähän hiljaa, mutta kuulin ja ymmärsin ainakin puolet. Puhuimme autoista – kalliista autoista. Sitten välähti yksi kuvaidea. Kävin juttelemassa siitä Filmaxissa Markon kanssa: homma hoidossa. Prismassa treffasin Sirkan. Juttelimme työasioista niitä näitä. Kiva nähdä karjalohjalaisia Lohjalla. Ostin lihatiskiltä paahtokylkeä. Vai mitä se on, mistä hampaan väleihin jää kamaa? Suosikkikassa Laura ei ollut töissä. Maksoin silti ostokseni.

Kotiin. Söin sormin. Käytin hammastikkua joka hampaanväliin. Kurlasin suun. Menin sohvalle lukemaan Iltistä. Nukahdin. Iltapäivä: kampaan tukkani ja menen juomaan maitokahvit kaupungille. Illalla mietin kahta tekstiä radiokirkkoja varten. Toinen on se, kun Jeesus parantaa vesipöhöä sairastavan miehen sapattina. Toinen teksti kertoo niiden neljän kaverin uskosta, jotka raijaavat halvaantuneen katon läpi Jeesuksen parannettavaksi. Olemista ja Raamatun sanaa: tätä on loma. Jeesus, rakastan Sinua. Kiitos lomasta. Sitäkään en ole ansainnut. Kaikki tulee kuin Manulle illallinen.

Jeesus kanssasi, ystävä

Eilen oli hyvä päivä

Sain nauhoitettua kaksi saarnaa Radiokirkkoa varten. Oli hyvät kahvikeskustelut nauhoitusten lomassa Taiston ja Sadun kanssa. Siitä sai hyvää saarnan aihetta ihan reaaliajassa. On etuoikeus, kun voi puhua Jeesuksesta laajemmalle porukalle (Radio Dei). Todistaa Jumalan hyvyydestä ja kristillisestä toivosta, joka yllättää ilon lailla. Kristityn vapaus on ihmeellinen asia: tavoiteltava, aavistettava, joskus jopa koettava. Vaan vielä on matkaa. Kuljen kuitenkin hyvässä seurassa.

Soittelin myös Jyväskylään Ennille. Suunnittelimme jatkoriparia Karjalohjalle lokakuun ekaan lauantaihin. Hyvä puhelu. Olen suuresti Enni-fani, mutta en kerro sitä kenellekään. Kuinka nämä nuoret kristityt voivat olla niin rohkeita, vapaita ja lahjakkaita? Saksofonimusiikkia kaipaan paljon. Ehkä lokakuussa?

Kahvilla tietty kävin Ninan kahvilassa. Satoi vettä kuin aisaa. En voinut olla terassilla. Löytyi ihan uusi tuttavuus sisätiloista. Sain kuulla Lohjan kierrätyskeskuksen toiminnasta. Olimme samaa mieltä paikan tarpeellisuudesta ja edullisista hinnoista. Kirjat ovat sikahalpoja.

Illalla katsottiin Mallen kanssa DVD ”Pilvilinna, joka romahti”. Paljon parempi kuin kakkososa. Mutta kirja on ihan eri luokkaa. Varsinkin, kun olen lukenut trilogian ruotsiksi. Tällä kielitaidolla rikas mielikuvitus on hyödyksi.

Sain sähköpostissa tiedon uusista kirkkovaltuuston ehdokkaista. Todella hyvä ja monipuolinen porukka. Sillä saadaan Karjalohjalla paljon aikaiseksi. Kunhan otetaan Jumala mukaan kaikkeen työhön. Tai oikeastaan kysytään Herralta suuntaa työlle.

Tänään olen kelannut eilistä. Vielä lomaa ensi maanantaihin. Nautin hiljaisesta kodista, Mallesta kohtuudella, Lohjan kaupungista ja supistetusta Facebookista (n. 50 kaveria). Mun pienelle päälle riittävä jengi. Iltapäiväkahvin aika. Ollaan kuulolla, sano mummo, kun luumukeittoa ryysti.

Jeesus kanssasi, ystävä

Karjalohjan hyvämaineisen seurakuntavaalit 2010

Sain juuri käsiini uusien ehdokkaiden luettelon. Jaossa on viisitoista kirkkovaltuuston paikkaa Karjalohjan hyvässä seurakunnassa. Hakijoita on 26 henkilöä kolmesta eri ryhmittymästä. Uskon, että saamme entistä paremman luottamushenkilöiden joukon tuleville vuosille.

Rakkaat ehdokkaat. (Tämä on niin kuin kirjoitettu puhe…) Olette sitoutuneet tärkeää tehtävää varten. Ei ole helppoa asettua julkisuuteen. Aktiiviseurakuntalaisen leima on hyvä, mutta silti sitä leimaantuu ja antautuu alttiiksi arvostelulle. Toisaalta viidentoista joukkoon pääseminen jännittää. Jokainen normaali ihminen ilostuu tullessaan valituksi ja pettyy jäädessään rannalle. Tässä vaiheessa kaikille ehdokkaille kiitos mukanaolosta ja Jumalan siunausta tulevaan. Varavaltuutetun paikkasi on jo kutakuinkin plakkarissa. Grattis.

Muutama käytännön neuvo ja ajatus vaalista ja valtuutetun tehtävästä: kun olet ehdokas, niin ole sitä reilusti ja tosissasi. Älä vähättele itseäsi tai taitojasi. Kerro, mitä olet valmis tekemään seurakuntasi hyväksi. Käy kirkossa tutustumassa, mitä messussa tapahtuu ja mitä muuta teemme. Lähetä tekstareita ystäville ja mahdollisille äänestäjille. Kirjoita seurakuntanäkyjäsi ja tavoitteitasi lehtien yleisönosastoon. Voitte myös porukalla tukea yrittäjiä ja painattaa oman listan vaalimainoksen. Posti kulkee ja yksityinen jakeluyhtiökin toimii Karjalohjalla. Onhan meillä myös ehdokkaiden vaalitentti su 31.10 klo 10 Karjalohja-messun jälkeen Lasikirkossa. Siellä saat esittäytyä ilmaiseksi.

Tulevat kirkkovaltuutetut päättävät seurakuntayhtymän perussäännöstä ja yhteistyöstä Lohjan seurakuntayhtymän ynnä Lohjan ja Sammatin seurakuntien kanssa. Näissä neuvotteluissa tarvitaan Karjalohjan seurakunnan valtuutetuilta raitista, realistista näkemystä, kristillistä mieltä ja nöyryyttä, jotta voimme tulevaisuudessa olla osa rakentavaa seurakuntien yhteisöä läntisellä Uudellamaalla. Minulla on sellainen näppituntuma, että olemme – syksystä huolimatta – keskellä hengellisesti toivorikasta kevättä Lohjanjärven ympärillä.

Vielä sana seurakuntalaisille: kaikki 16-vuotiaat ja vanhemmat. Käykää äänestämässä Isänpäivänä Lasikirkossa. Tai ennakkoon Unkan Baarissa tai Tupalassa. Seurakunta juhlii tänä vuonna 150-vuotiasta kivikirkkoa. Vuonna 2014 hyvämaineinen seurakunta täyttää 400 vuotta. Karjalohjan kunta sulautuu jouhevasti Lohjaan vuonna 2013 niin kuin syytä onkin. Karjalohjan hyvämaineinen seurakunta säilyy. Se on Jumalan armoa, mutta ei sitä silti tarvitse kädet taskussa kattoon syljeskellä. Äänestä, niin voit odottaa enemmän valtuutetuilta.

Jeesus kanssasi, ystävä

 

Luumuja, mehukkaita luumuja

Tuli aamu ja ehtoo. Ensimmäinen päivä. Synodaalikokouksessa. Satoja pappeja paikalla. Harvoin näkee niin monta sokeripalaa samassa paikassa. Onneksi olen jo lopettanut hiilihydraattidieetin.

Nuoret aikuiset olivat kiinnostuksen kohteena. He ovat kaikkein kirkosta vieraantunein porukka. Mieleeni jäi yksi ajatus jostakin tutkimuksesta: Kodilla on ratkaisevin merkitys uskon kasvamisessa ja säilymisessä. Minulla on ratkaisu: pidetään aikuiset lapset kotona homehtumassa yli kolmikymppisiksi, niin siinähän pysyvät myös uskon ulottuvilla.

Oikeastaan en jaksa huolestua jostakin nuorten passiivisuudesta, koska ikä ja raihnaisuus tuo porukan kummasti kirkon helmaan, jos lapsena on muutama virren siru ja iltarukous tarttunut sydämeen ja mieleen.

Ajattelin pilkallisen kerettiläisesti, että ”kuinkahan moni on tullut uskoon synodaalikokousten yhteydessä?” Kaiken trendikkään teologiapuhelun lomassa oli kuitenkin oikeaa hartautta ja Hengen ravintoa. Kiitos Herralle. Yhteinen Ehtoollinen illan päätteeksi. Jumala oli paikalla. Siunaamassa ja kenties ihastelemassa Tuntemattoman sanoin: ”Aika velikultia nuo papit. Vaan on niitä paljon.”

Luumuja, mehukkaita luumuja oli tarjolla iltapäivällä. Söin ainakin kolme – ihan tarkoituksella. Hyvä ruuansulatus tekee mielen valoisaksi. Tuli aamu ja ehtoo. Toinen päivä. Herra siunaa pappeja ja muita. Meitä pappeja paljon, koska Saatanakin ottaa meidät todesta. Sinulle Herra teemme kerran tiliä laumastamme. Paljon armoa tänne. Kiitos etukäteen. Ja nyt Finrexinin voimalla uuteen synodaalipäivään. Luumut olivat avuksi. Kevyt olo kuin Lohjan kirkon naakalla.

Jeesus kanssasi, ystävä

Ihan vei ilosta polvilleen

Kiitos Herralle viime päivistä. Elämä on hymyillyt ja olen kulkenut tunturien huipulla. Ei ole tarvinnut laskeutua laaksoihin. Maailman katolla? Jotakin sellaista flunssasta ja synodaalikokouksesta huolimatta. Missä on elämän ”pause” nappula? Voisin vähän aikaa olla pausella – muutaman vuoden.

Jos pitäisi syytä jaksamiseen ääneen ihmetellä, niin se on uuden näyn löytymisessä. Vielä voin toivoa ja unelmoida, nähdä näkyjä ja kasvaa uskossa. Havahduin taas rakkauden ymmärtämiseen – ainakin aavistamiseen. Oikea rakkaus on ikuista. Ystävyys on ikuista.  Jumala on kiinnostunut ikuisista asioista ja meistä ikuisuusolennoista.  Hän lähettää rakkauden ja ystävyyden sateet ajallaan. Ne ovat sellaisia kirpeän syksyn sadekuuroja, joita on vaikea erottaa hyvästä syleilevästä sumusta.

Kiitos Jeesus. Olet minulle rakas. Ovatko muut Jumalan lapset yhtä outoja kuin minä? Ihan sama. On turvallista suunnata kohti alkanutta viikkoa Jumalan seurassa. Nyt on hyvä flow päällä.
Jeesus kanssasi, ystävä. Anna Jumalan kuljettaa. Ole peesissä. Opetellaan olemista yhdessä. Muistutetaan siitä toisiamme: jatkuvasti, kaiken aikaa ja ennen muuta nyt.

 

Rakas ystävä. Juuri sinä siellä takana

On taas aika kirjoitella omia kuulumisia isolla OO:lla. Oho noita tuli kaksi! Olen toipunut paljojen pappien näkemisestä. Sain kirjan valmiiksi ja painoon. Nimi muuttui: ”Vuoristoratakristitty”. Se kuvaa seesteisyyttäni kaikkein parhaiten. Olin kerran viime kesänä seesteinen. Vai oliko se viisi vuotta sitten? Muuten kuljen ylös ja alas kuin jojo junior.

Nyt on hyviä viikkoja kulunut ja olen jaksanut uskoa. Paljon sen takia, koska elämä on niin väliaikaisen oloista ja haavoittuvaa. On turha varoa kulmia tai puskia: niiden takaa kuitenkin tulee yllätyksiä – yhdelle miljoonasta lottovoitto, lopuille jotakin ihan muuta kyynelien kera. Olen kiitellyt Jumalaa pelastuksesta ja Taivaasta, sen vuoksi, että tuhannen vuoden päästä jaksan hymyillä vaikeuksilleni ja peloilleni, jotka saivat minut usein elämään päiviä ja kuukausia tukka pystyssä – ilman geeliä.

Kunpa osaisin välittää ystäville ja läheisille: olemme edelleen ja aina vaan läpikulkumatkalla. Haaveillaan suuria, pelätään yhdessä ja käsikkäin. Sanotaan suuria sanoja, kun vielä on aikaa. Rakastetaan täysillä. Varoitetaan rohkeasti kadotuksen mahdollisuudesta. Rohkaistaan: Jeesus elää ja kaipaa rakkauttamme. Niin ihmisen kaltainen on kaikkivaltias Jumala.

Rukousta pyydän pienen haaveeni puolesta: haluan ja haen täysillä Lohjan kirkkoherraksi. Jos Jumala suo, niin paikka on minun. Jos ei suo, niin paikan saa joku sellainen, joka tarvitsee tuota virkaa vielä enemmän kuin minä. Joka tapauksessa ystäväni: olen levoton ja onnellinen. Jos voisin, niin halaisin muutaman pelokkaan ja sairastavan terveeksi.  Jeesus voi.

Jeesus kanssasi, ystävä

Pikavippi – eroa kirkosta

Uutinen kertoi, että TV:n homokeskustelun jälkeen ennätysmäärä ihmisiä erosi kirkosta. Kuinka voidaan olla erimieltä, oppia arvostamaan toisia ja rakentamaan omia yhteisöjä, jos kaikki perustuu suuttumukselle, kiukulle ja äkkiväärille päätöksille? Erilaisuutta tulee kunnioittaa, erilaiset ihmiset merkitsevät rikkautta. Minä olen tosi, tosi erilainen ihminen. Kiitos kaiken aikaa kunnioituksesta.

Muutama sana jumalattomille: Kristinusko on rankka tie. Vain yksi nimi – Jeesus – pelastaa. Vain yksi kirja – Raamattu – ohjaa elämän tiellä. Vain seurakunnan – kristillisen – sisällä on pelastus. Metsä kirkkona ei tuo Taivasta maan päälle. Suurinkaan kauneus taiteissa, viisaus sanoissa, sävelet musiikissa eivät tuo turvaa ja rauhaa elämään. Tuunattu usko, jossa jumala on ihmisen, sinun, kokoinen ja oloinen, vie kadotukseen. Kansa kaikkivaltiaskin on kadonnut kommunismin myötä. Varo pikavippejä, varo humalassa tehtyjä päätöksiä, varo tietokoneen painallusta, jonka kautta hyppäät tyhjyyteen ja pimeään.

Tervetuloa kristilliseen kirkkoon ja omaan seurakuntaasi. Missä se on? Ihan aluksi kaksi tai kolme koolla Jeesuksen kanssa on hyvä seurakunta. Aloita sillä ja pidä huolta, että Jeesus on läsnä. Kun jaksat katsoa enemmän ympärillesi, niin voit etsiä lisää kristittyjä, joihin luotat ja jotka seuraavat Jeesusta, syntisten Ystävää.

Tuo joukko voi löytyä paikallisseurakunnasta, jostakin sen piiristä tai kasvuryhmästä. Paikallisseurakunta voi olla osa luterilaista kansankirkkoa sinun kyläkulmillasi tai kaupungissa. Voit myös löytää jonkun muun kristillisen kirkkokunnan. Helluntailaiset, vapaakirkon väki, ortodoksit ja katoliset ovat osa kristillistä kirkkoa. Nimilappuja kristillisille uskontokunnille on miljoona. Pyydä johdatusta kotiseurakuntasi löytymisessä.  

Anna Jeesuksen johdattaa ja mieti: Etsitkö ja kaipaatko todella Jumalan yhteyttä ja Taivaan valtakuntaa? Vai haluatko toteuttaa omaa itseäsi? Oletko rehellinen ja valmis nöyrtymään Jumalan edessä? Rehellisyys ja aitous, oman pienuuden tunnustaminen – kristinusko on rankka tie. Se on ainoa tie pelastukseen ja ikuiseen iloon. Säästy tuhannen vaihtoehdon valinnan vaivasta. Tule Tielle, jonka nimi on Jeesus. Sinun käy elämässäsi hyvin.

Jeesus kanssasi, ystävä

”Kanttori löysi itsestään gootin” (Kotimaa 21.10.10)

Ollessani siirtolaistyössä 80-luvulla hyvässä Ruotsin kuningaskunnassa mietimme kollegan kanssa, kuinka saisimme kirkon täyteen väkeä. Olimme tietty suruissamme, kun jumalanpalvelusjärjestys ei oikein herättänyt tunteita. Ei se meitäkään tahtonut innostaa: Virret mollissa ja saarnat nuotin vierestä. Sehän oli aika tosi kuva luterilaisesta kirkosta. Sitten ystäväni (miespappi) huokaisi:           

 – Pitäisi varmaan palkata messuihin can-can tanssijoita Pariisista: tulisi kirkot täyteen.

Tätä on nyt kokeiltu mörkökansallisesti soveltaen rakkaassa Suomen kirkoissa muutamia vuosia, vaan ei kirkko taida pysyvästi lisäväkeä saada. Messu uudistettiin entistä tylsemmäksi jollotukseksi. Tanssiakin on kirkkoon tuotu. Olen minäkin sen kerran sallinut. Se oli sitä kirkollista, siveää, kirjaviin lakanoihin pukeutuneiden naisten unenomaista liikehdintää. Vähän Diili-Jethron tyyliin, mutta vieläkin hitaammin ja sukupuolineutraalimmin.

Nyt Karjaalla – naapuriseurakunnassa – kirkkoherra kutsui gootit kirkkoon; sai taputukset hartaudestakin. Kirkko oli täynnä mustiin pukeutuneita egoisteja. ”Onks’ tukka hyvin? Näkyyks niitit?” Kanttori lauloi Nightwish-biisejä. Tämäkö on keino täyttää kirkot ja saada väkeä mukaan seurakuntaan? Mieluummin puolityhjät kirkot ja luterilaisen kirkon uudistuminen yhdistyskirkoksi kuin pikkusormen antaminen pirulle.

Vanhojen herrojen himoitsema can-can ynnä toiset nuorten alakulttuurit ovat harhapolkuja kaikenikäisille tuhlaajapojille ja -tytöille. Viimeisellä veräjällä, toivottavasti vähän ennen, nuo Jumalan pelastukseen tarkoitetut gootit, individualistit, enemmistöissä viihtyvät pelkurit ja muut reppanat löytävät Kristuksen kirkon ja kristittyjä, jotka rohkaisevat eksyksissä olevia:                      
 – Tulkaa Kotiin ja turvaan. Riisukaa likaiset vaatteet ja aatteet. Jatketaan eteenpäin Jumalan seurassa. Väri on puhdas valkoinen.

Jeesus kanssasi, ystävä.

 

 

Ajankulua Jeesuksen seurassa

On ihan tavallinen vapaapäivä palaverilla höystettynä. Opin seurakuntayhtymäasioita Helsingissä – kiitos Kolmannelle linjalle. Aurinko on pysynyt pilven takana koko päivän. Juon kahvia paljon useissa paikoissa. Siirryn aamuhämärästä suoraan iltahämärään. On unelmapäivä masennuksessa muhimiselle. Vaan joku taas yllätti ja yllättää edelleen. Jumala on mahtavan rakas, kun Hän tulee kohti ja muistuttaa:    

 – Rakastan sinua lapsi pieni. En ole unohtanut sinua. Minulla on se suuri suunnitelma sinua varten. Se on aina voimassa.

Miksi siis olisin masentunut pilvisenä päivänä? Jumala on ja voi hyvin. Jos Hän, niin minäkin. Armosta ja ihmeenomaisesti. Kiitos Herra. Tässä on hyvä. Siunausta sinulle rakas ystävä. Rukoilen puolestasi jatkuvasti: Herra, siunaa jokaista näitä rivejä lukevaa. Rohkaise, anna iloa, rauha, terveys ja läsnäolosi tunto. Kiitos Jeesus hyvästä suunnitelmastasi, jossa kaikki olemme mukana. Voittajina, uskon lahjan saaneina, Kotiin löytävinä. Aamen.

Jeesus kanssasi, ystävä

Heikki Linnavirta, Karjalohjan kirkkoherra, rovasti

PS. Kävin seurakuntavaalien vaalikoneella. Olen Lohjan seurakunnassa kirjoilla. Sain kymmeniä kertoja naputella sen testin ennen kuin sain suosikkini ja omat mielipiteeni natsaamaan. En ole tiennytkään olevani juurevasti työväkeen kuuluva perussuomalainen sitoutumaton keskusta-kokoomuksen vihreä kannattaja.  Ajattelen – siis olen. Cogito ergo sum.

Hannu Hanhen sukua

Minulla on unelmia, toiveita, näkyjä, kuten maanisella tyypillä tulee olla. Olen kuin Spede Pasanen vainaa eläessään. Usein unelmat ja toiveet toteutuvat ja näyt materialisoituvat. Piispahaaveeni ovat poikkeus. Kenestä ihannepiispani? Sellainen, joka ymmärtää minua: erilaista, poikkeavaa ja tosioutoa? Kun toivon jonkun kirkon miehen tai naisen ponkaisevan piispanistuimelle, niin satavarmasti joku toinen valitaan. Haluaako joku piispanhiipasta haaveileva minut vaalitiimiinsä? Olisi takuuvarma tulos.

Onneksi minulla on myötätuulta ihmissuhteissa. Olen saanut viime vuosina useita hyviä ystäviä. Muutama ystävyyssuhde on kehittymässä entistä vahvemmaksi. Urbaani psykolegenda siitä, että ystävyyssuhteet – ne kestävät – muotoutuvat lapsuudessa ja nuoruudessa, ei pidä paikkaansa. Kaikki kohtaamiset ovat potentiaalisia ystävien tapaamisia. Paitsi ne, jolloin tulee turpaan niin, että tukka pölisee. Irtoaapa kuitenkin hilse.

Olen Hannu Hanhen sukua. En ole onnekas, kuten Hannu, mutta olen taistelija, kuten Aku Ankka. Voi tätä elämän marinaa ja kaakatusta, arvostelua ja kateutta. Tämän kun muuttaisi energiaksi, niin yhtään uutta ydinvoimalaa ei Suomeen tarvitsisi rakentaa. Tuulivoimalan siivetkin voisi valaa betonista.

 

Etsin muuten rautaista sielunhoitajaa, joka ymmärtää arvokonservatiivia, lokeroimatonta kirkkoherraa. Sielunhoitaja ei saa olla lahkolainen sanan uskonnollisessa eikä ateistisessa merkityksessä. Ruotsin kielen taito lasketaan eduksi. Ursäkta, makan Malle ropar på mig.

Ota iisisti, tsiigaa ympärillesi, usko Jeesukseen.

Pidän vaaleista (blond)

Olemme tämän viikon juosseet Karjalohjan seurakunnan vaaliporukan kanssa toimittamassa seurakuntavaaleja. Vierailut Lohjan lukiossa, Luksiassa ja Karjalohjan Unkan Baarissa ovat olleet miellyttäviä uusia kokemuksia. Nuoret ovat osoittautuneet mainettaan paljon valveutuneimmiksi ja fiksummiksi. Usein ennakkoluuloinen suhtautuminen nuoriin muodostuu muutaman mädän omenan kautta. Joku onneton leimaa koko ikäluokan. Eihän meitä aikuisiakaan leimata sen mukaan, millaisia örvelöitä olemme lätkämatseja katsoessamme. Lukio ja Luksia olivat ensisijaisesti nuorten äänestyspaikkoja. Kiitos kaikille opiskelijoille ja koulun henkilökunnalle. Ilman konkreettisia assosiaatioita: Pää on avattu. Koulujen ja seurakunnan yhteistyö arvojen etsimisessä on rakentavaa koko yhteiskunnalle. Tästä on hyvä jatkaa.

Unkan Baari on käsite. Meillä kävi äänestäjiä Helsinkiä ja Espoota myöten. Kokonaiskirkollinen ote on melko mittava pienessä hyvämaineisessa seurakunnassa. Olen ylpeä seurakunnan luottamushenkilöiden, erityisesti vaalilautakunnan, ammattitaidosta ja aktiivisuudesta. Sitoutuminen omaan seurakuntaan on ensiluokkaista. Usein se on raakaa työtä ja istumalihasten kuluttamista.

Isänpäivä on varsinainen äänestyspäivä. Silloin on Suomen kirkossa näytönpaikka. Olemmeko valmiit vaikuttamaan kirkon sisällä, vai olemmeko tuittuja kakaroita, jotka eroavat kirkosta suutuspäissään? Kun puhutaan erilaisuudesta ja toisten kunnioittamisesta, niin silloin on hyvä aloittaa peiliin katsomalla. Toisen kunnioittaminen on keskusteluyhteyden, jopa ystävyyden, säilyttämistä huolimatta täysin erilaisista mielipiteistä tai ajatuksista. Erilaisuus on rikkautta. Erilaisuus kertoo vapaudesta. Vapaus on kristillisen kirkon lahjaa koko maailmalle. Voit katsoa maailmankarttaa ja miettiä eri maitten ja kansojen taustauskontoja (ateismi mukaan lukien). Kristityt maat ovat demokratian perusta edelleenkin.

Aika pitkälle ajauduin Unkan Baarista ja blondeista (vaaleista).

Jeesus kanssasi, ystävä

Ps. Karjalohjalla Isänpäivänä on messun jälkeen hampurilaiset kahvin ja Coca-Colan kera. Tulkaa perhekunnittain, suvuittain tai vaikka kaimaporukalla kirkkoon ja äänestämään. Isänpäiväkakkua ja kaffetta on koko päivän tarjolla Lasikirkossa.

 

 

 

Isänpäivä

Soitin ystävälle, jotta käy sytyttämässä kynttilän Pentti-isän haudalle Lappeenrannassa. On aika vaikea ajatella ihmisen ikää Taivasvinkkelistä. Isäni kuoli 33-vuotiaana vuonna 1955. Synnyin saman vuoden alussa. Olen kuullut vain sankaritarinoita nuoresta, komeasta ja valoisasta isästäni. Itse en muista hänestä mitään, ellen mene psykoanalyysiin, joka palauttaa mieliin ajat äitini kohdusta lähtien. Miten sitä voi kuvitella Jeesuksen ikäisen isän, kun itse on jo vanha gubbe?  Pikkuisen vaikeaa on sanoa Taivaassa kohdattaessa Penttiä isäksi. Ehkä kutsun häntä sukunimellä, kun ei olla erinomaisen tuttujakaan?

– Mitäs Linnavirta?
– Entä itse, Linnavirta?

No, eiköhän tilanne sula ensimmäisen tuhannen vuoden aikana.

Alamäkistä määkimistä

Olen vähän ollut masennukseen päin kallellaan, koska tämä kansankirkon tila ahdistaa. Pitäisikö ruveta taistelemaan Lutherin lailla ja iskeä muutamat teesit Turun tuomiokirkon oveen? Se on meidän kaikkien suomalaisten kotikirkko. Jeesus kertoi moninaisia vertauksia lampaista, mutta miksi kirkon papit ja piispat ovat kaikkein määkivimpiä otuksia? Lampailla on kuulemma selkäranka, mutta kirkon opettajat ovat mato matalan porukkaa. Nyt kilpaillaan, kuka paapoo ja ymmärtää eniten seksuaalisesti rikkoutuneita, jotka oikeasti tarvitsevat eheytymistä ja Jumalan puhdistavaa rakkautta.

Olen hävittänyt sanat

Minulla on lauluohjelmistossani (kitarasäestyksellä) ainakin 30 hengellistä laulua ja kymmenen maallista renkutusta. Lauluvihkonen ”Rantaviivalla 3” on ollut hukassa jo pari vuotta. Siinä oli taistelulauluni, jolla tapasin rohkaista itseäni vähän usein. Muistan alun: ”Ei luovuttaa, yksikään saa, kun valoa ei näy pimeään”. En luovuta, mutta iloa saan aamuisin etsiä tosissani sängyn alta ja Raamatun lehdiltä. Minulla on kitarasäestyksessä taivaallinen rytmi. Eräs ammattimuusikko soitteli kanssani kitaraa. Koetimme löytää yhteisen rytmin. Hän ei oikein osannut säestää mukana. Hän sanoi: - Heka, sulla on ihan omintakeinen rytmi. Sitä soitetaan varmaan Taivaassa! Soolouralla niin elämässä kuin musiikissa. Mikäpä tässä.

Jeesus kanssasi, ystävä, Taistelen, vaikka turpiin tulee. Taitaa tulla kaikista ovista.

 

 Kuka ton pokaalin saa?

On vähän skraij olo ihan kipujen takia. Koetan katsoa Jeesukseen ja elää hengenveto kerrallaan, kuten vapaapäivänä on lupa tehdäkin. Toisaalta mitä minä vapaapäivistäni erikseen mainitsen? Selittelyn makua. Minun työ ja vapaa on aina ollut sekaisin, eikä se koulutuksella parane. Pappi on pappi paitahihasillaankin. Mutta hetki kerrallaan ja hengitysharjoitus: Sisään hengityksen kohdalla sanon ääneti nimen ”Jeesus”. Uloshengityksen kohdalla sanan: pelko, sairaus, epäusko, angsti, viha jne. Joka sisään hengityksellä sana ”Jeesus”. Se riittää. Tämä on kristillistä meditaatiota yksinkertaisimmillaan. Sopii minulle.

Viime pyhän messussa oli paljon lapsia ja nuoria mukana. Ehtoolliselle tuli ihmisiä jonossa. Osa siunattiin, osa voideltiin öljyllä, osa sai Ehtoollisen. Oli sellainen pyhä, huoleton meininki. Eräs lapsi ihmetteli tädilleen ääneen ehtoollismaljaa:
- Kuka ton pokaalin saa?

Lapset ovat ihan ihania. Heillä on aina omat bileet ja oma näkemys asioista. Se innostava, ihmettelevä aito ja tosi. Jumala on aina sellaisessa mukana. Minäkin ihmettelen tänään ääneen (kun olen yksin kotona). Jeesus! Miksi olen tällainen? Onhan mulla pokaali, pelastus ja Sinun läsnäolo plakkarissa? Ihan nyt ja tässä?

Jeesus kanssasi, ystävä. Tänään uskallan ainakin pikkuisen ja meditoin syvään hengittäen: Jeesus – pelot. Jeesus – masennus. Jeesus – angsti. Kunnes kaikki tasaantuu: Jeesus – Jeesus – Jeesus…

 

Oot sä mun kaveri? Kysy Kaikulta tai Ailalta…

Länskärissä (23.11.10) kerrottiin että pääsin vasta pistesijoille Lohjan kirkkoherranvaalin ehdokkaiden rankinglistalla, vaikka minulla on enemmän kirkkoherran työkokemusta kuin muilla ehdokkailla yhteensä. Pienen seurakunnan kirkkoherran tehtäviä ei noteerata ollenkaan. Onkohan niillä Espoon tuomiokapitulissa sellainen pubitikkataulu, jossa on mun valokuva? Taidan olla pelottava arvokonservatiivi, jota ei saa päästää ehdolle Lohjan papin virkaan. Lohjan seurakunnan jäseniin Espoon herrat eivät ole ennenkään luottaneet. Äänestäkööt untuvikon – kohtuullisen kehityskelpoisen – lääninrovastin ja kahden täysin kirkkoherrantöitä kokemattoman kappalaisen välillä. Ei ole liian monimutkaista pikkukaupungin yksinkertaisille asukkaille, ajattelee Espoon piispa hoveineen. Näin se menee, ystävät. Vai meneekö?

Ajattelin tehdä haverit! Ville Haveri pääsi aikanaan ylimääräiseltä vaalisijalta ihan lohjalaisten omasta tahdosta kirkkoherraksi. Vastoin silloisen pannumyssymiehen tahtoa. Kirkkoherra Haveri sai tuhansia ääniä. Olen laskeskellut että viisituhatta ääntä riittää minulle mainiosti. Se ei ole paljon. Onhan täällä kymmeniätuhansia itsenäisiä, kirjoitustaitoisia seurakuntalaisia.

Miksi haluan Lohjan kirkkoherraksi, vaikka rakastan Karjalohjan ja Sammatin seurakuntia? Olen vuosikymmeniä ollut yhtymän miehiä. Länsi-Uusimaa on espoolaisten kirkonmiesten mielestä takahikiä, oudosti murtavien maalaisten reservaatti. Tähän tulee muutos, kun Lohjan seurakuntayhtymä näyttää voimaansa. Lohjan kirkkoherra on avainasemassa tämän seudun seurakuntien rikkaassa hengellisessä elämässä. Olen valmis kirkkoherraksi Lohjalle.

Kapituli on taas kerran sekoamassa sukkiinsa haluamalla nupulla olevasta yhtymästä yhden seurakunnan, joka on tehoton kuin Salon uusi seurakuntamönjä. Olen oman ns. urani kustannuksella neuvonut ja neuvon paraikaa piispaa lakeijoineen, kuinka organisaatio toimii, kuinka asioita tulee johtaa jne. Ovat saaneet herrat herneitä nenäänsä, kun lapsenmielinen huutaa keisarille: ”Sulla ei ole vaatteita!” Espoon dekaanikin ehdottelee eri yhteyksissä koko hiippakunnan kokoista kaksikielistä seurakuntaa. Ei päätä pakota, kun erilaisten, erikokoisten, eläväisten seurakuntien toiminnasta ei ole hajuakaan. Voi vieraantuneita ja turhaantuneita herroja! Potevat oikeiden töiden puutetta.

Haen siis ylimääräiseltä vaalisijalta Lohjan kirkkoherraksi ja Lohjan seudun kasvavan seurakuntayhtymän merkittävimmän seurakunnan – Lohjan – toimitusjohtajaksi.

Oot sä mun kaveri? Onko sulla aluksi kymmenen hekafania ja sitten maaliskuussa 5000 Lohjan seurakunnan ystävää, jotka diggaavat mua ja uskaltavat asettua Espoon kirkollista yläluokkaa, hyvä-veli järjestelmää ja esteellisyyden rajoja hipovaa vaaliasettelua vastaan.

Käytännössä homma menee näin: Kymmenen Lohjan seurakunnan jäsentä menee Lohjan seurakunnan khra Kaiku Mäenpään tai vaalilautakunnan Aila Saarisen juttusille. Sanotte: ”Me halutaan kirkkoherra, rovasti, kirjailija Heikki Linnavirta ylimääräiseksi ehdokkaaksi. Miten se tapahtuu?” Kaiku tai Aila neuvoo viranpuolesta: helppoa. Jatkossa – maaliskuussa 2011 – hommataan ne viisituhatta rohkeaa seurakuntalaista vaaliuurnille. Kun sitten olen puikoissa, niin toukokuussa pidetään isot bileet, johon on kutsuttu koko Lohja ja Länsi-Uusimaa – myös kirkkoon kuulumattomat.

Jeesus kanssasi, ystävä

PS. Olin aikoinaan Espoon piispan puhuttelussa blogitekstieni takia. Käytin liikaa sanaa ”paska” ja Karjalohja-messun järjestys piti myös olla puheenaiheena, vaikka piispa itse ei sitä muistanut. Kyllä keskustelu hipoi suntion hameen pituuttakin. Saako polvet näkyä? Lopuksi erosimme hyvässä hengessä. Piispa sanoi: ”Sinä olet hyvä Lohjan kirkkoherra!” Kysyvän katseeni alla piispa korjasi: ”Karjalohjan kirkkoherra.” Näin tarkasti Länsi-Uudenmaan seurakunnat ovat herrojen mielissä. Mutta liekö piispa profeetta, kun kutsui minua Lohjan kirkkoherraksi…

Kivikirkko 150 vuotta – Adventtijuhlaa

Silloin, kun kaikki on kutakuinkin suunniteltu ja valmisteltu, niin on hyvän heittäytymisen aika. Viikonloppuna heittäydyttiin Karjalohjan kivikirkossa juhlaan. Jumala huolehti kaikesta. Pyhä Henki oli vahvasti läsnä. Juhlan ja messun teemoja olivat kiitollisuus ja nöyryys. Veteraaniystäväni Huugo Sintonen puhui kauniisti ja koskettavasti sodasta ja rauhasta – työn, rakentamisen ja levon vuosista. Jotenkin näin Hugin puhe päättyi: ”Silloin taistelimme aikanaan kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta. Nyt meillä on Karjalohjalla nämä kaikki: on koti, on kirkko, on vapaa isänmaa”.

Oli iso ilo saada vieraaksi kaksi muusikkoa Ruotsista: Mervi Ruohtula, laulun opettaja ja ammattilaulaja Köpingistä, säestäjänään Mats Brorsson, oikea pianovirtuoosi. Molemmat ovat gospelkuorolaisia yhdestä Ruotsin parhaimmasta kööristä. He esittävät kauniita ja koskettavia lauluja suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Zin-Zingen on hollantia ja tarkoittaa ”tahdomme laulaa”. Tämä juuriltaan karjalohjalainen ja mahtava nuorten naisten lauluryhmä oli kahdella sanalla: erin omainen. Runon, puheen ja laulun muodossa soljui juhlan pääesitys a’la näyttelijä Kai ”Raid” Lehtinen. Kokonaisuudessa oli sanomaa, syvyyttä ja karheaa miehistä komeutta. Lehtinen olisi hyvä opettaja kansankirkon papeille esiintymistaidossa. Kurssin nimi voisi olla: ”Pökkelöpapista palavaksi pensaaksi”. Sammatin emeritus kirkkoherra Paavo Pinomaa käsitteli taidokkaasti ja eheyttävästi vaikeitakin aiheita valaistessaan kansankirkon historiaa ja Sammatin ynnä Karjalohjan seurakuntien kyräilyvuosia.

Tapio Koivu, Maija Anttila, Katja Erätuli-Keskinen, Timo Kiviaho, Laura Väänänen, Susanna Kallio, Maria Kokko, Kaisa Niskala, Pekka Hyytiäinen ja monet muut aktiiviseurakuntalaiset toimivat hienosti isäntinä kaukaisimmille juhlavieraille. Minna Jaskarin ja Tove Slotten kirkon pienoismalli on helmi – kuin myös Maarit Kolsin taidenäyttely. Katsottavaa ja ihmeteltävää riittää tulevina pyhinä ja juhlan aikoina.

Hyvät tarjoilut Lasikirkossa olivat Maija Ojalan porukan käsialaa – unohtamatta menun suunnittelija Marja Moilasta, Kuhmon lahjaa Länsi-Uudellemaalle.

Kuljin flow vaihteella mukana. Jännityksestä huolimatta oli sellainen Adventin ja Herran läsnäolon fiilis. Tässä on hyvä olla – turvallista, ihanien ihmisten ja Jumalan lähellä. Nöyryys luo ympärilleen turvallista oloa. Arvokkaista juhlavieraista huokui samaa turvallisuutta välittävää nöyryyttä ja rakkautta. Minulla oli erityinen kunniatehtävä. Sain toimia isäntänä presidentti Tarja Haloselle ja tohtori Pentti Arajärvelle. Vaikka ovat kuinka sukulaissieluja, niin kyllä  presidentin seura letkeääkin pappia jännittää. Varsinkin, kun kuljettiin Tarjan kanssa käsikynkkää Kivikirkosta Lasikirkkoon! Tuntui hyvältä, turvalliselta och det var spännande. Kaikkea samanaikaisesti.

Jeesus kanssasi, ystävä. Siunausta adventtiaikaan.

PS. Tärkeimmät tahtovat usein unohtua: Kiitokset niin arjessa kuin juhlassakin Arja Vepsä ja Tarmo Flink.

Usko on kova juttu

Saatana on valheen isä ja juoruilun suurmestari. Hänellä on paljon seuraajia ja iso joukko halpaan meneviä kuuntelijoita ja huijattavia. Paljastukset a’la Wikileaks kertovat maailman mahtavista, jotka töikseen valehtelevat, ymmärtävät tahallaan väärin, suurentelevat asioita ja juoruavat kuin toriakat, kapakoiden ukot ja kukot viinissä. Valheiden paljastuminen on puhdistava kokemus. Juoruilemisesta kiinni jääminen tekee kaikille hyvää. Tässä puhun jo itsestäni ja sinusta. Synnittömiä kivenheittäjiä ei ole Jerusalemissa eikä Savon sydämessä. Puhumattakaan Lohjasta ja Karjalohjasta.

Usko on kova juttu. Jeesus kutsuu itseään totuudeksi. Totuus on paljastava, kirkastava ja niin luonnoton, että sen kannattajat joutuvat aina vainotuksi. Jeesuksen seuraaminen on kauhistuttava uskon hyppy ja paljolti kivulias elämä. Kuitenkin ajoittain huikaiseva kirkkauden kokemus, kuin esimakuna Taivaasta. Tällaisia siunauksen kokemuksia on tarjolla jokaiselle Jeesuksen seuraajalle – minullekin. Ison pahan suden veroiselle puhkujalle ja puhisijalle. Kun aikansa lyö päätään seinään, niin sitä kummasti näkee tähtien lisäksi avatun oven Jumalan Kotiin ja Isän syliin. Nyt on sellainen hetki.

Usko Jeesukseen on lahjaa. Ilmaista meille, Jumalalle helvetin kokemus. Rakas ystävä: Uskotaan tänään – ihan vain armosta – itsemme Jumalan lapsiksi. Otetaan pelastus vastaan niin todesta, että tiedämme: Jeesus on kanssamme. Elämme Hänen läsnäolossaan.

Sinulla ja minulla on etuoikeus kertoa monella tavoin uskostamme ulkopuolisille. Ajattele puolisoasi, perhettäsi, sukulaissielua, sydänystävää. Etkö toivo ja halua heille parasta? Haluat ihan varmasti rakkaillesi ikuisen elämän, pelastavan uskon Jeesukseen. Rakasta – Jumalan avulla – samoin muita ihmisiä. Rukoile, anna varojasi lähetystyöhön, tue seurakuntaasi ja sen työntekijöitä. Rukoile pappien, piispojen ja saarnamiesten puolesta. Pelastava usko on Avain. Jeesus on totuus ja ainoa aukeneva portti pelastukseen ja ikuiseen iloon. Globaalisti!

Wikileaksin jutuista nousi kestävän rukouksen pyyntö. Rukoillaan muslimien puolesta, että Jeesus tulisi heille pelastukseksi. ”Uskon Allahiin, mutta en luota häneen”. (Turkin pääministeri Erdogan, Hesarin 4.12.10 mukaan). Jeesukseen saa sekä uskoa, että luottaa.

 

”Kyllä minä niin mieleni pahoitin”

Tuomas Kyrön uusi kirja on mahtava lukuelämys. Veljeni Matti kertoi minulle kirjasta ja sen tarinoista. Olen hekotellut noille jutuille toista viikkoa, vaikken ole kirjaa edes hankkinut. Nimi ”Mielensäpahoittaja” on riittänyt. Se kuvaa meikäläistä täydellisesti. Ei sellaista asiaa, etten olisi mieltäni pahoittanut. Syvällä sydämessä olen kärttyinen äijä, perisynnin turmelema ukon kuvatus. Ja meitä on näköjään tämä maa pullollaan; miehiä pahoilla mielin – aiheesta. Aiheita löytyy jokaisesta päivästä. Ajattele tuota otsikon lausetta ja itsesääliin vajonnutta miestä, jota ei ymmärrä edes naapurin koira: mahtavaa.

Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun olin presidentin linnassa eikä nimeä kuulutettu, vaikka kaikki karjalohjalaiset tuntevat minut. Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun Prisman suosikkikassa ei ollut töissä, vaikka kävin kaksi kertaa kaupassa. Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun keitin HK:n nakkeja ja söin kaikki kerralla. Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun kirkon herrat eivät tule kanssani toimeen, vaikka olin edellisessä elämässä hangelle ammuttu punikki – sitä ennen jalkapuuhun laitettu hihhuli.

Totta puhuen olen ilon kynnyksellä. Puolestani rukoillaan ja minua kannustetaan. Jumala opettaa uutta. Löysin ihmisen, joka ymmärtää meikäläisen uskonelämää. Vai mitä se on? Kasvan siis pienemmäksi ja rohkeammaksi. Joulu on ovella. Nimeen Immanuel en kyllästy: ”Jumala on kanssamme”. Jeesus kannustaa meitä masentuvia ja loukattuja miehiä, mutta kyllä minä mieleni pahoitin, kun naiset eivät osaa lukea miesten ajatuksia, vaikka ajattelemme ihan hitaasti ja aivan samoja asioita vuodesta toiseen.

Jeesus kanssasi, ystävä

 

 

Johtaja

Kirkko sai uudet luottamushenkilöt, jotka aloittavat työnsä ensi vuoden alussa. Seurakunnan päättäjät ovat lampaita ilman paimenta, jos seurakunnassa ei ole oikeaa kirkkoherraa. Tarkoitan hallinnon ja talouden asiantuntijaa, joka uskaltaa ottaa vastuuta ja opastaa myös kirkkovaltuustoja, seurakuntaneuvostoja ja muita porukoita, jotka saavat käyttää valtaa vain tietyin ehdoin.
 Länsi-Uudenmaan kirkko- ja kuntapolitiikkaa vuosikausia seuranneena voin sanoa, että luottamushenkilöt käyttävät valtaansa eettisesti väärin ja usein laittomasti, koska yhteisöissä ei ole oikeita johtajia. Jos kirkkoherrat, kunnan- ja kaupunginjohtajat ovat lampaita, niin mikäpä siinä on määkiessä kuilun partaalla yhtenä dialogia käyvänä tiiminä.

Tiedoksi uuden vuoden kynnyksellä: kirkon- ja  kaupunginvaltuutetut käyttävät kollegiaalista valtaa. Tekevät päätöksiä yhdessä ja enemmistön ratkaistessa. Monet vanhat konkarit ovat vuosia leikkineet apulaiskaupunginjohtajia ja luottamusmieskirkkoherroja, koska ovat ottaneet sen vallan, mitä virkaan valitut johtajat eivät ole käyttäneet. Johtajuus on kadoksissa. Mistä tämä johtuu? Huonon - Ruotsista lainatun  fika och snacka -  johtajakoulutuksen lisäksi?

Vastavirtaan kulkeminen ja suunnan näyttäminen on vaikeaa, koska sitä joutuu näytteille. Ei ole selkää, minkä taa piiloutua, ei pensasta, mihin päänsä työntäisi. Jo hallintoelinten kokousten johtaminen vaatii taitoa ja tietoa. Kuinka moni huono päätös esimerkiksi Lohjan seurakunnassa on syntynyt lipsahduksesta? Joku kailottaja ehdottaa päättömiä ja sen kaveri kannattaa ehdotusta ilmaisen kaljan toivossa. Siinä sitä sitten yllättäen ja pyytämättä tulee päätöksiä, jotka vain putkahtavat kuin papanat hirven perästä.

Hyviä johtajia? Onko niitä minun lisäkseni? Väinö Tanner oli hyvä johtaja. Uhrautuva suomalainen suurmies. Muita ei tule mieleen, kun se Niinistökin huuteli vieraisiin pöytiin. Kirkon puolelta arkkipiispa Gustaf Johansson ja piispa Samuel Lehtonen olivat johtajia. Vähissä ovat johtajat, mutta ehkä niitä on kasvamassa, kun kriisit paisuvat tarpeeksi suuriksi – kirkossa ja yhteiskunnassa.

Jeesus kanssasi, ystävä

Hyvää – sanoi pappishiiri – Joulua

Oikeita töitä – jos nyt papin työt oikeita ovat – taas usean päivän ajan. Kirkkohetkiä, hartauksia, jumalanpalveluksia päivätolkulla. Saan puhua Jeesuksesta isommallekin porukalle. Se on ilo ja etuoikeus. Ihme, etteivät kaikki ala papeiksi. Mietin usein etukäteen, mitä sitä puhuu seurakunnalle, kun joka tilaisuuteen pitää olla omanlaisensa sana. Ei mitään väljähtynyttä, vaan tässä ja nyt puhetta – taivaan terveisiä.

Eri puheet, vaan sama teksti: ”Jeesus on Herra ja paskat muusta”. Kun alku on selvillä, niin loppu saa vaihdella. Mitä turhaa, vahingollista, väärää ja ahdistavaa sitä kertyykään ihmiseen jatkuvasti ja kaiken aikaa? Murheita terveydestä, huolta leivästä ja työstä, ahdistusta perheestä ja parisuhteesta, lapsista ja naapurin ihmisistä. Kaikkea kertyy. Mietin sitäkin, kuinka meidän käy, jos vähennysoikeus asuntolainan koroista lakkaa? Meillä on asuntolainaa vielä kolmeksikymmeneksi vuodeksi. Jospa joudumme Mallen kanssa 85-vuotiaina taivasalle? Ihan sama. Jos siihen ikään elän, niin olen sen verran dementikko, että luulen, että taivasalla kuuluukin eläkeläisten asua. Niin herratkin luulevat. Jeesus sanoo, ettei murehtiminen auta hitustakaan. Se ei lisää rakkautta, iloa, hyvinvointia. Silti tuo ”paskat muusta” osasto on aina täynnä törkyä ja roinaa. Elämän kuonaa, koska hyvät asiat turmeltuvat huolehtimisella, murehtimisella, pelolla ja epäuskolla.

Jeesus on Vapahtaja, kaikkivaltias Jumala, joka vapauttaa murehtimasta ja auttaa iloitsemaan elämästä. Kun murehdin, pelkään, huolehdin ja olen allapäin, niin olen ajautunut liian kauas Jumalasta. Näin minun käy jatkuvasti. Kumma juttu. Ja aika kakkamaista myös. (Huomasitko? Siistin hieman sanojani. Ei huonoa.)

Tämä joulunaika on minulle paluuta uuteen alkuun. Menen Seimelle pällistelemään ja odottamaan Uskon Ihmeen syntymistä: ”Minulle on syntynyt Vapahtaja. Minut on löydetty. Olen pelastettu ja matkalla ystävien kanssa Kotiin. Ja se riittää – aina.” Riittäis varmaan sullekin?

Jeesus kanssasi, ystävä. Siunausta Jouluun, Pääsiäiseen, Juhannukseen ja Mairen päivään (1.elokuuta).

2010 – Kiitos Jeesus. Olet enemmän kuin kiva!

Rakas ystävä. Moi. Tämä on ollut tähänastisista paras vuosi. Aloitin virkavapaalla. Latasin akkuja Tukholman metrossa. Asuin ihanassa kellarikämpässä (i källare). Olin aikalailla kahden: Jeesus ja minä. Vuosi on ollut harvinaisen seesteinen. Seurakunnassa vietettiin pitkin vuotta 150-vuotisjuhlia. Musiikkia, juhlia, puhetta Jeesuksesta ja pienistä ihmisistä. Seurakunnallisesti hieno vuosi. Riidattomasti paras aikoihin.

Kirkosta erosi 18 henkilöä ja seitsemän liittyi seurakuntaan. Paluumuuttajia molempiin suuntiin. Pelottaa vain niiden 18 kohtalo. Yhden kanssa juttelin. ”Sanoi, että hänellä on suora yhteys ylöspäin”. Minäkin ennen uskoontuloani uskoin Kaikkivaltiaaseen Jumalaan, jonka kanssa minulla oli hyvät, tasavertaiset välit – miesten kesken. Kunnes Jumala mursi minut ja tarvitsin Jeesusta ja sitä akkamaista paikallisseurakuntaa. Toivottavasti kadotetut palaavat kotiin, jos ei meille, niin vapaakirkkoon tai hellareihin: sama Vapahtaja kaikilla.

Turhamaisuuttani hiveltiin, kun sain kävellä presidentti Tarja Halosen kanssa käsi kynkkkää kirkonmäellä Adventin aikoihin. Kyllä minä niin mieleni ilostutin, kun toimittaja lehteenkin kuvan laittoi. Olin toki Linnassakin. Forrest Gumpille käy hyvinkin.

Hain Lohjalle kirkkoherraksi. Ihan vain Lohjan seurakuntayhtymän tulevaisuutta ajatellen. Isossa seurakunnassa tarvittaisiin pappia, jolla on johtamisen armolahja. Liberaalikapituli on toista mieltä. He haluavat hajottaa kansankirkon ja tehdä hallaa Länsi-Uudellemaalle. Liian vahva Lohjanseutu on vaaraksi sekavalle, suurelle ja huonosti johdetulle Espoon ”Joo, Joo” – miesten ja naisten kirkkoruhtinaskunnalle. Olen kuitenkin ylimääräisenä ehdokkaana Lohjalle. Minulla on vaalisaarnoja Karjalohjalla lähes joka pyhä. Tulkoot kuuntelemaan, lohjalaiset, jos haluavat arvokonservatiivin ja kansanomaisen rovastin Lohjalle kirkkoherraksi. Minulle riittää 2500 ääntä. Se on vähän. Johan Lohjalla on hurskaita mummojakin sen verran. Malle-vaimoni on heistä yksi.

 

 

Kiitos kuluneesta vuodesta kaikille ystäville Lohjalla, Karjalohjalla ja Sammatissa – miksei myös Nummi-Pusulassa. Olen saanut rohkaisua ja tukea kutsumustyölleni. ”Pappina on kivaa”, sanoi vaari, kun mummon vierestä heräsi.

Tällaista vuotta olen saanut Jumalan armosta elää. Jumala siunaa omiaan. Oikealta Tieltä eivät eksy hullutkaan. Sopii mulle.

Jeesus kanssasi ystäväni.


Niitä näitä kaalinpäitä

Uusi vuosi on taas täynnä käyttämättömiä, puhtoisia päiviä. Joitakin ajatuksia fokusoinnista. Enemmän Jeesuksen seuraa, vähemmän herraseuraa Espoon suunnalta. Uskossa koen olevani kynnyksellä (vid tröskeln). Näin on ollut läpi elämän. Ainakin uskoontuloni jälkeen: Ilon kynnyksellä, seesteisen uskon kynnyksellä, seurakunnallisen herätyksen kynnyksellä, Taivaan kynnyksellä, ystävyyden kynnyksellä, kirkkoherranvaalin kynnyksellä. Alkanut vuosi on täynnä erikorkuisia kynnyskysymyksiä. ”Räjäyttäkää kynnykset!”

Uusi luottamusporukka aloittaa kirkossa. Niin Lohjalla kuin Karjalohjalla näyttää siltä, että taso parani. Ainakin hyvämaineisessa seurakunnassa saimme hyvän ja kehityskelpoisen joukon ja jokunen änkyrä jäi jupisemaan EU-pellolleen. Sammatti on seurakuntien Hannu-hanhi. Siellä käy aina loppujenlopuksi hyvin. Kunhan uusi kirkkoherra tulee Lönnrotin pitäjään, niin alkaa kulttuurin ja uskon kevät puukirkon liepeillä. Jaakko Saari on tehnyt hyvän uran Sammatissa. Sijaisissa on ollut parantamisen varaa. Tohtoreita ja dosentteja hyörii Suomen kirkon kapituleissa ja seurakunnissa. Opinnäytteet ovat yleensä tehty työajalla. On saatu säännöllistä kuukausipalkkaa firmalta, mutta työn hedelmistä on saanut nauttia vain loinen itse. Näin Siionissa koulutetaan johtajia.

Maraton on toukokuussa Tukholmassa. Olen suunnitellut osallistumista kyseiseen juoksu/kävely tapahtumaan. Massankeräyskausi päättyy Loppiaiseen. Sitten aloitan mentaaliharjoittelun (Enkelin kosketus-sarja DVD:ltä) ja kuuden tunnin kävelyharjoitukset kahdesti viikossa. Helmikuussa käyn tutustumassa Tukholman reittiin. Juoksen muutamia kilometrejä salaa metron liepeillä. Toukokuussa menen – jos Luoja suo – viikkoa ennen juoksua Tukholmaan. Jolkottelen Arlandan ja Hötorgetin välillä muutaman kerran. Ostan varmuuden vuoksi myös seitsemän päivän lipun, niin voin astua bussiin tai junaan, kun mieleen nousee kysymys: ”Onko tässä mitään järkeä?”.

Yhtä asiaa toivon Herralta. Jospa Hän edelleen katsoisi minun perääni, kun olen niin levoton ja murrosikäinen, vaikka lähentelen eläkeikää. Jos olisin armeijassa, olisin jo ajat sitten ollut vapaaherra. Mutta Jeesus ja minä. Se kuulostaa aina niin turvalliselta. Yksi ei petä, ei jätä, ei tuomitse, ei unohda. Jeesus on Herrani. Hänen seurassaan ei eksy hullutkaan. Tervetuloa porukkaan, rakas ystävä. En puhu nyt piilohulluudestasi, vaan Jeesuksen seurasta. Tule messiin, sanoi stadilainen merimiesmummo.

Jeesus kanssasi, ystävä

 

Uuden vuoden kysymyksiä Espoon tulevalle piispalle

(Vastaan niihin ennakoivasti itse)

1. Miksi miehet ovat sairastaessaan niin säälittävän reppanoita?
   
   Vastaus: Mies on luomakunnan kruunu heti hirven jälkeen. Vastuu perheen päänä on suuri. Samoin miehenä oleminen on aavistuksen verran raskaampaa kuin naisena oleskeleminen. Siksi sairastuttuaan mies kokonaisvaltaisena sankarina myös kärsii dramaattisemmin. ”Säälittävä reppana” ilmaisu kertoo naistarkkailijan yleisestä väärintulkinnasta, johon sortuvat feministien lisäksi myös oikeat naiset.
   
   2. Voiko Taivaassa saada lapsia, siis synnyttää uusia vauvoja?
   
   Vastaus: Varmasti lapsettomalle, lapsirakkaalle tai kelle tahansa äitiydestä iloitsevalle tuntuisi ihanalta saada lapsia Taivaassa. Raamattu ei kuitenkaan kerro asiasta mitään. Ainoa, mikä tulee mieleeni ihan äkkiseltään, on Jeesuksen sanat, että olemme aikanaan kuin enkelit Taivaassa. Jumalan luona kaikki on parasta, onnellisinta ja iloisinta, mitä ei voi kuvitella. Mielikuvitus ei riitä sen käsittämiseen. ”Yllättyä positiivisesti” on lievin keksimäni ilmaus Taivaan kohdalla. Odotetaan ja yllätytään aikanaan positiivisesti.
   
   3. Miksi putket jäätyvät pakkasen lauhtuessa?
   
   Vastaus: Putket ovat joskus pahalla päällä. Niillä on yksinäistä. Ne kaipaavat ihmisten huomiota. Jäätyessään putket saavat ihmiset havahtumaan, jopa huudahtamaan: ”Voi ei. Putket ovat jäässä, päässä on shampoota ja muutenkin on saunahikinen olo”. Seuraa laatuaikaa putkien parissa. Siitä on loppujen lopuksi kysymys. Miksi juuri pakkasen lauhtuessa tuo jäätyminen tapahtuu? Näin on vain kilttien putkien kohdalla. Kiukkuisimmat putket jäätyvät kesken kireimmän pakkasen. Siinä sitä suomen kieli sitten raikaa ärrällisesti – ihmisillä. Putket odottavat sulamista ja rentoutuvat hyvässä äijäseurassa.
   
   4. Miksi niitä, joista välittää eniten, myös loukkaa eniten?
   
   Vastaus: Se on kai sitä, kun rakastaa, niin on myös aidoin ja vapain. Tällainen voi olla vain rakkaitten ja luotettujen parissa. Silloin sitä on rehellisesti myös ihan kakkamainen, ilman sensuuria. Siitä suurimmat loukkaamiset ja haavat syntyvät. Toisaalta rakkailtaan haluaa jatkuvasti pyytää anteeksi, koska rakkaus on sen arvoista. Tätä kutsutaan kristittyjen piirissä yltäkylläiseksi elämäksi maan päällä.
   
   5. Miksi Messu on vain kerran viikossa?
   
   Vastaus: Karjalohjalla Messu on kerran viikossa muutamin poikkeuksin. Sunnuntai on viikon ensimmäinen päivä – Jeesuksen Ylösnousemuksen aamun riemukas muistopäivä. Meille sunnuntain messu on tankkaushetki viikkoa varten. Sillä viikko kulkee paremmin. Ei saa kuitenkaan unohtaa päivittäistä parannusta (Luther) ja jatkuvaa rukousta (ortodoksien opetus) Jeesuksen seurassa. Useammat messut viikossa ovat käytännössä helmiä sioille. Esimerkiksi joulun monet messut ja pyhät kertovat, kuinka laiskistumme liian useiden kokoontumisten alla. Luvuilla kerrottuna: jouluaattona kirkko on täysi, joulupäivänä alle sata kuulolla, tapanina väkeä alle ventti. Viikon kierto messussa kertoo Jumalan käskystä, missä on viisaus: ”Muista pyhittää lepopäivä”. Isä Jumala tuntee kirmailevat ja päättömät lapsensa. Olkoot viikolla kotona perheen parissa ja töissä tarpeen mukaan. Pyhänä körö, körö kirkkoon.
   
   Jeesus kanssasi!

Yhdyspankin aarteita – Pilatus, sinulle Pontius

Asun Lohjan vanhimmassa kerrostalossa. Meidän huoneiston varasto on entinen pankin tavarasäilö. Sieltä löytyi retropääsiäiskoristeita: keltaisia tipuja ja pajunoksia värikkäin höyhenin ja maalattuja munia. Olemme täyttäneet varaston kaikella turhalla, mitä on kertynyt Karjalohjan vuosilta. Yhdessä laatikossa on vanhoja kirjeitä. En tiedä, ovatko ne Yhdyspankin peruja, vai olenko ottanut ne mukaani Pappilan vintiltä muuton yhteydessä. Kirjeiden autenttisuudesta en mene valalle. Tässä yksi kirje.

” Hei keisari. Ave vaan, vanha kaveri!

Olen ollut kolme vuotta helteessä. Jerusalem on kaikin tavoin mainettaan pahempi paikka. Lähetit minut tahallasi tänne outojen juutalaisten pariin. Vai ovatko nämä arabeja? Nuubialaisiakin täällä on ihan riittävästi. Kaikki samaa roskajoukkoa Rooman kansalaisiin verrattuna.

Niin. Se suurin rauhan viejä on nimeltään Jeesus. Onhan näitä huutajia ollut täällä aina, mutta tämä teki minut levottomaksi. Hän eleli tuolla Galilean puolella, mutta kävi täällä temppelin liepeilläkin aiheuttamassa levottomuutta. Jeesus oli samalla kertaa kuin Euroopan omistaja (anteeksi futuristinen ilmaus) ja nöyrä, kuin joku stooalainen boa.  
                              
Minua hämmensi ne puheet, joita vaimoni  kuuli joltakin ystävättäreltään. Rakkautta, rauhaa, iloa, yksinkertaisuutta, jonkun Isä Jumalan ystävyyttä. Jeesus ei ymmärtänyt rahan ja omaisuuden päälle yhtään. (Mammonan, niin kuin nämä aramean kieltä murtavat, asian ilmaisevat). Hän kehotti vapautumaan omaisuuden taakasta ja turhien velvollisuuksien vankiloista. Näitä viimeksi mainittuja ovat jopa meidän ylpeän ylevä roomalainen käytös, taitomme keskustella päivällisillä tuntitolkulla niitä näitä. Jopa tämä alamainen ja nöyristelevä käytös sinua kohtaan, oi keisari, on kuulemma turhaa. Sinäkin olet samanlainen syntinen, kadotettu, pakana, kuin minä. Näin siis Jeesus. Minuun kolahti.

Minulle on tullut sellainen nuoruuden kaipuu. Olisin lähtenyt vaikka seuraamaan tuota opettajaa, mutta nämä maaherran hommat ovat menneet veriin. Tässä on turvattu leipä ja sirkushuveja voin tilata milloin tarvitsen. Huolto pelaa.

Sitten Jeesus raahattiin yhtenä juutalaisten pyhän aatonaattona palatsiin ja minun olisi pitänyt tuomita hänet kuolemaan. Jotakin juutalaisten keskinäisiä uskonnollisia vedätyksiä. Siinä minä olin yllätettynä aamutoimissa, pesuvati edessä, papiston huutaessa outoja juttuja Jumalan Pojasta, Jumalan pilkasta ja ristiinnaulitsemisesta. Koetin jutella Jeesuksen kanssa, mutta hän oli vähäpuheinen ja hakattu verille.

Olisin halunnut tempautua irti, vapauttaa Jeesuksen ja lähteä hänen seuraansa, mutta homma jäi, koska olen sen verran laiska ja arka. Annoin siis Jeesuksen ristiinnaulittavaksi, jotta tuo papisto olisi pitänyt turpansa kiinni. Nyt Jeesus on kuulemma herännyt kuolleista ja ilmestynyt monille ystäville ja kavereilleen, ynnä puhunut Taivaan valtakunnasta. Minulle hän ei ilmestynyt. Ei olla kavereita. Nyt olen hämmentynyt ja masentunut.

Olen myös kyllästynyt olemaan sinun palveluksessasi, oi keisari. Olet totta puhuen  täysi tyranni ja elostelija. Uskallan kirjoittaa näin, koska postilaiva tuo tämän kirjeen Roomaan vasta puolen vuoden päästä. Silloin olen kaukana pohjoisessa. Jätän nämä hallinnolliset hommat ja muutan Lohjalle. Jospa se Jeesus ilmestyisi siellä? Kun kerran on noussut kuolleista ja elää.

Se vain harmittaa, kun minun nimeni painuu unholaan. Kukapa minua tulevaisuudessa muistaisi! Sinut, oi turha keisarin retale, muistetaan satojen vuosien päässä. Nimesi hakataan kiveen ja raapustetaan kaikkiin kirjoihin ja kansiin. No, olen turhamainen. Vaan olisi se hauskaa jos löytäisin Jeesuksen jostakin.  

Näin muuten hassun unen. Siinä kuljin tulevaisuuteen ja kuulin, kuinka ihmiset muistavat minut nimeltä mainiten, ilman vihaa, joka sunnuntai. Jotenkin tuon Jeesuksen nimen yhteydessä. Outoa. Tuo ”sunnuntai” on Jeesuksen seuraajien uusi, viikoittainen biletyspäivä.

Nyt lähden pakkaamaan. Vaimo odottaa innolla muuttoa. Hän on onnellisempi, kuin koskaan. Taitaa olla hurahtanut Jeesukseen. Kiitos kaikesta oi keisari, vanha veijari. Myy itsesi orjaksi. Lähde sieltä turmeltuneesta Roomasta. Nuori sukulaisesi leikkii tulella ja on hullu, lahjaton, laulaja.

                                                                                 Tuus Pilatus, sinulle Pontius”

Kirjeitä on aika nivaska Yhdyspankin kellarissa. Julkaisen näitä netissä, kunhan saan käännettyä. Latinan taitoni on ruosteessa, kuin Turun tuomiokirkon Tarkk’ampujan kappelin saranat.

Talvea ja Jeesus kanssasi, ystävä

 

Yhdyspankin aarteita – toinen kirje

Hei keisarikuoma

Olit juuri tulossa Jerusalemiin ihan viiniköynnöksen takaa. Lähetti kertoi sinun olevan Syyrian pohjoisosassa. Mikset matkusta laivalla, kuten muutkin rikkaat? Meinasit yllättää minut. Onneksi pikalähetti toi sanan tulostasi. Kun saat tämän kirjeen olen vähintään Aleksandriassa. Sinua en jaksa tavata, vanha roisto. Enkä uskallakaan, koska henki on minulle kallis. Kirjoitan kuitenkin kuulumiseni sinulle. Vanhasta tottumuksesta. Olithan kerran ihan oikea hallitsija. Lähes täyspäinen.

Lähden etsimään Jeesusta. Hän oli sanonut omilleen menevänsä Isänsä luo Taivaaseen ja lähettävänsä jonkun auttajan, puolustajan kertomaan, miten sinne Taivaaseen pääsee. Etsin siis Taivasta ja matkaan rannikkoa pitkin maailman laidalle. Siellä on salmi, josta suuntaan pohjoiseen. Espanjan kautta Lohjalle. Taivas on ymmärrykseni mukaan pohjoisessa. Muutamia muitakin etsijöitä tapasin lukeneitten ihmisten Aleksandriassa.. Kirjastoissa lappaa väkeä. Sekopäitä. Kai minuakin katsotaan oudoksuen, koska minusta näkyy kauas, että olen lukenut mies ja roomalainen. Silti puhun juutalaisten Messiaasta ja tutkin reittejä Suomeen, mikä se suomi sitten onkaan. Lohja on kuitenkin kirjoitettu mieleeni vahvasti. Aivan kuin poltettu halsterilla. Voi pyhä Lauri! (kuka hän sitten tulee olemaankaan)

Näistä oudoista tietäjistä ja reppanaryhmistä. Eräät kertovat olevansa Jeesuksen seuraajia, mutta ovat nurkkakuntaisia, kuin etruskit. Ovat kaiketi jotakin salatiedon harjoittajia. Sen verran kuulin kirjaston luolissa puhetta, joten tiedän, että heillä on outo tapa mumista kohdatessaan: ”Jumalantervettä!” En tiedä mitä se tarkoittaa. Heidän matkasuunnitelma on lähes sama, kuin minulla. He toistivat outoa itämaista mantraa: ”Jellivaaraan, Jellivaaraan!”

Saavun pian Tunisiaan. Kaukaisen salmen jälkeen pysähdyn Espanjaan. Kerron sieltä enemmän kuulumisia. Jos pääset Jerusalemiin, niin varo Herodesta. Niin rappeutuneita hallitsijoita ja ylimyksiä ei ole edes Roomassa. Sinäkin jäät pahuudessa toiseksi. Ihmettele sitä, onneton. Ehkä saat uuden näyn? Jerusalem on sentään pyhä kaupunki. Jos haluat joskus kirjoittaa entiselle ystävällesi, niin etsi kaupungin kujilta vesiruukkua kantava mies. Hänen veljensä on Itellan palveluksessa. Hidas, mutta luotettava.

Etsitään tahoillamme.

                                                                                 Tuus Pilatus, sinulle Pontius”


Sain sen verran palautetta edellisestä, että käänsin toisen kirjeen Yhdyspankin arkistosta. Nyt pidän kuitenkin taukoa käännöstyössä, jotta ehdin tehdä papinhommia: saarnata, rukoilla ja ylistää Herraa. Kaikki tämä firman piikkiin. Kiitos Jeesus, kun saan olla pappi. Olet paras Ystäväni.

Jeesuksen rauha, ilo ja läheisyys sinun kanssasi, ystävä

 

 

 

 

 

 

Yhdyspankin aarteita – kolmas kirje

Hei Ystäväni. Hävitin yhden kirjeen, jota olin kääntämässä. Se oli Bilboan kirje, mutta hyvä näin. Tässä kolmas tallessa oleva kirje. Pontius Pilatuksen kirjeitä on iso laatikollinen neljännellä kotimaisella eli latinaksi Yhdyspankin kellariholvissa, Lohjan vanhimmassa kerrostalossa. Käännän lähiviikkoina muutamia, koska Karjalohjalla ja Länsi-Uudellamaalla on rauha maassa ja ihmiset elävät hyvää, Jumalan Siunaamaa, kevättalvea. Siunausta veljeni ja sisareni Kristuksessa ja matkalla kohti Kotia. Jumala on hyvä ja se riittää.

Jeesus kanssasi, terveisin Heikki Linnavirta, kirjailija ja latinisti, mens sana in corpore, sano.


”Pontius tervehtii iltaruskon keisaria – Ave, vanha, takkuinen Lupus!

Hei veijari. Olet kuuleman mukaan taas Roomassa. Itse olen Alppien toisella puolella. Olen Germaanien kaupungissa nimeltä Munshauschen. Minun piti mennä Espanjan läpi Ranskaan, mutta Bilbaon jälkeen käännyin itään. Ranskalaiset puhuvat outoa kieltä ja vaikuttavat mahdottoman ylpeiltä, vaikka ovat – kuten tiedät – saamatonta kansaa. Bilbao odotti jotakin. Ehkä Jeesusta, ehkä Guggenheimia. Ehkä Taivasta, ehkä turhuutta. En tiedä, mutta tylsä paikka.

Munshauschen vaikuttaa mielenkiintoiselta. Täällä on tummaa olutta, vahvarunkoisia ja isoviiksisiä uroita ja reheviä tuksunaisia. Vaikutamme vaimoni kanssa tosi hentoisilta ja sivistyneiltä tässä joukossa. Eräässä savuisessa oluttuvassa tapasin yhden oudon germaanin. Hän oli pieni, hintelä ja palavasilmäinen. Hänellä oli myös hassut, mustat, viikset. Istuimme iltaa ja kerroin hänelle Jeesuksesta, jota olin etsimässä. Kerroin, että hän on kuoleman voittanut Messias ja Jumalan Poika. Kerroin myös matkaavani Pohjolaan, jos löytäisin Kuninkaani sieltä. Pikkumies kuunteli ihastuksissaan minua. Sitten sanoin, että tuo Jeesus oli juutalainen. Silloin tuo mies hyppäsi ilmaan suuttumuksesta ja alkoi puhua huutaen ja sylkien. Hän puhui niin voimallisesti vihastaan juutalaisia kohtaan, että koko oluttupa oli kuulolla ja ihmeissään. Sitten yllätyksekseni monet asiakkaat alkoivat nyökkäillä hyväksynnän merkiksi. Tuo hiirenkokoinen mies puhui, kuin demoni ja minua alkoi pelottaa koko germaanien joukko. Noinko helppoa on puhumalla sytyttää vihaa muita kansoja kohtaan?

Kysyin pieneltä vihaiselta räkäpuhujalta, mistä hän on kotoisin ja miksi hän vihaa juutalaisia? Hän sanoi tulevansa Wienasta, jossa hän oli maalannut taloja kalkkimaalilla ja kirjoitellut seiniin sanoja ”Mein Kampf” Varakkaat juutalaiset eivät halunneet, että maalattu seinä koristeltiin graffiteilla, joten taiteilijan työttömyys ja köyhyys oli juutalaisten vika.

Ehdotin uudelle tuttavalleni, että myy graffittiseiniä Espanjan Bilbaoon. Se voisi piristää ankeaa katukuvaa. Hitleus - se oli tämän vihaisen viiksiniekan nimi - innostui ehdotuksestani. Sanoin että, etsi sieltä mies nimeltä Guggenheim. Hän voi auttaa. ”Onko hän germaani?”, kysyi Hitleus. ”On. Juutalainen ja germaani”. Koetin siis vastauksellani keventää vihan ilmapiiriä, mutta tuo hyväkäs hyökkäsi kimppuuni oluttuoppi kädessään. Onneksi minulla oli muutama vahva legioonalainen mukanani, joten he potkaisivat viiksiniekan lähellä olevaan puroon. Kaunis, nopeasti virtaava joen poikanen. Tuo puro siis.

Mikä onkaan vaarallisempaa, kuin pettyneen ja lahjattoman taiteilijan viha! Muuten keisari, miten sukulaispoikasi Nero jakselee? Jätin siis tuon palavasieluisen pikkupaholaisen ja aloin tuumia, että käyn sittenkin Pariisissa. Germania on tummasta oluesta huolimatta levoton maa. Ihmiset ovat hitaita tolloja, mutta syttyessään arveluttavia. Ja seassa on aina joku vääränkokoinen, kaunainen narsisti. Sano minun sanoneen: Juutalaiset eivät tule pärjäämään tässä maassa. Protestantteja koko maa täynnä. Varmaan tänne tulevaisuudessa tulee vielä kristittykin kaljasieppo, joka saa pikkuisen hyvää aikaan, mutta juutalaisviha on liian vahva. Voihan Wittenberg!

Tein mutkan Alpeille ennen kuin suuntasin kohti Ranskanmaata. Yhden hyvän enteen koin Obersdorf nimisessä kylässä. Katsoin korkeaa vuoren huippua auringon laskiessa. Siellä vuoren laella näin ristin, joka loisti kultaisena ja häikäisevänä. Samalla kuulin lempeän äänen sanovan: ”Jatkaa matkaasi Pontius. Kulje ja opettele tuntemaan ihmisiä. Mekin kohtaamme aikanaan”. Kuulin sanat selvästi. Kyyneleet silmissä jatkoin matkaa.

Rauha sinulle keisari. Minulla on sinulle muutama tärkeä viesti. Täälläkin kuulen Rooman uutisia. Siellä pääkaupungissa tulee tapahtumaan isoja asioita. Valitse puolesi hyvin. Palaan asiaan.

Terveisin Pontius ja vaimonsa.

Ps. Nämä mukana seuranneet legioonalaiset ovat turvallisia, mahtavia ystäviä. Kun kulkee kymmenen ammattisotilaan seurassa, niin kummasti sitä uskaltaa. Olutta nuo peijakkaat vaan juovat liikaa. Olen kuullut, että se Lohja - Finlandia on metsästäjien, kalastajien ja omenanviljelijöiden onnela, jossa ei tunneta päihdyttäviä juomia. Kuulostaa hyvältä.”

Kellarin kätköistä Pontius Pilatuksen kirjeiden käännöksiä

Lohjanlinnan kellarissa oli Yhdyspankin arkisto, joka on nykyisin meidän perheen käytössä. Sieltä löysin aikanaan Pontius Pilatuksen sekalaisia kirjeitä, joita kääntelen päivieni iloksi. Tässä uusin käännös.

”Keisari Vespaniukselle ja kloppi Titukselle emeritus maaherra Pontius Pilatus

Terve keisari ja tuleva sellainen. Miten Roomassa? Jerusalemin tuho onnistui täydellisesti. Jeesuksen ennustus osui nappiin. Se Herodeksen temppelistä. Kyllä sota on sellaista rahanmenoa, että kannattaa kerätä käymälämaksuja Roomassa. Sanoit Vespa kuulemma Titukselle että ”Raha ei haise” (Pecunia non olet). Kyllä se vain haisee. Mammona haisee aina kuolemalle. Teillä on Roomassa ja Välimeren ympäristössä sotaisat harrastuksenne. Ei tule ikävä, kun kuulee uutisia sieltäpäin.

Kerron nyt kuulumisia täältä pohjoisesta. En ole tavoittanut vielä unelmieni Lohjaa. Olen kuitenkin jo swedujen maassa. Täällä on oudon nimisiä paikkoja: Ystad, Öland, Lund, Pippi Långströms hus… Kieli on outoa. Meillä oli lapsille puheopetusta Roomassa. Nämä swedut puhuvat samalla tapaa, kuin ne lapset, jotka ajan myöten oppivat ihan hyvää latinaa. Eli kyllä täällä toimeen tulee, kun käsittelee näitä asukkaita, kuin isokokoisia lapsia. Liikuttavinta näissä ihmisissä on se, että he pitävät kokouksia (möte) jatkuvasti. ”Mennäänkö heittämään vettä?” Siinä sitten miehet jalat ristissä palaveeraavat pitkään, ennen kuin käyvät tyhjentämässä rakkonsa. Riitatapauksissa tämä homma kuitenkin toimii. Siis jatkuva neuvottelu. Moni kahakka ja sota on vältetty tässä maassa, koska neuvottelut ennen aseiden kalistelua jatkuvat niin pitkään, että terävinkin miekka ehtii ruostua sateessa, ennen kuin saadaan neuvottelut päätökseen. Näitä tyyppejä voisi lähettää sinne Roomaan, niin koittaisi oikea Pax Roma (rauha).

Rakentajia nämä Sweamaan ihmiset ovat. Heillä on jännittävä tapa rakentaa ensin talo, pöytä, hylly tai tuoli. Sitten he purkavat tuon rakentamansa. Myyvät ulkomaalaisille tavarat osina ja saavat niistä hyvän voiton: Siinä on rahaisa IDEA. Olen törmännyt useisiin järjestyksenvalvojiin tässä maassa. Heitä kutsutaan nimellä ”Polis”. He ovat todella huonoja saamaan ihmisiä kuriin, varkaita he eivät saa koskaan kiinni ja rikolliset kulkevat vapaina ympäri maata. Minun käy lainvalvojia sääliksi, kun ihmiset huutavat: Polis, polis, potatismos” Onneksi heistä kirjoitetaan trubaduurien toimesta kehuvaan sävyyn. Tapsin yhden tällaisen kirjoittajan. Hänen nimensä on Mankelius Ystadilainen. Pitkät ja viihdyttävät tarinat Mankelius kirjoittaa sellaiselle oudolle materiaalille. Rullassa on aivan ohutta papyrusta kymmeniä, kymmeniä kyynäröitä. Fabriikki joka toimittaa näitä rullia on nimeltä Serla. Mitähän tuolla papyruksella tulevaisuudessa tehdään?

Olen kertonut Vesuvius – ja Titus – vähän niitä näitä, koska odotan into pinkeenä saapumista Tukholmaan. Sen jälkeen Lohja ja Finlandia. Voikaa hyvin ystävät. Lopettakaa joutava sotiminen ja harrastakaa jotakin rakentavaa. Tilatkaa vaikka koottavia huonekaluja Sveanmaalta. Siinä sitä kuluu ilta poikineen rattoisasti.

Tuus Pontius, ystäville Ponde”

Aika joutavan Pilatuksen kirjeen käänsin, mutta ensi kerralla on kunnon kirje tulossa. Tuntuu, kuin Ponde avautuisi pikkuhiljaa. Siunausta ystävät. Olkaa tekin rauhassa toistenne kanssa ja miettikää elämän tarkoitusta, lyhyyttä ja kauneutta. Vihaamisen sijaan kannattaa opetella rakastamaan. Jumala on kärsivällinen opettaja.

Jeesus kanssanne, ystävät

Jotain Jeesuksesta

Oletko miettinyt ja ahdistunut, kuinka vaikeaa on olla samalla kertaa rakastava ja jämäkkä? Oikeastaan ihan sama. Itseltäni enempi kyselen. Olen opetellut tuota taitoa kolmekymmentä vuotta. Osaan olla tositosi jämäkkä, tiukka ja ehdoton jossakin asiassa, mutta samalla minulla ei ole rahtuakaan rakkautta toisinajattelevaa kohtaan. Kun oikein rakastan – rakastan yleensä kaikkea, mikä liikkuu ja pysyy paikallaan – niin olen nössö myötäilijä. Sellainen ”annan kaikkien kukkien kukkia ja tallokaa minua” – tyyppi. Kunnes jämäköidyn ja pyyhin vastustajillani pöytää, tuolia ja kellarin rappuja. Jeesus rakasti, ajoi temppelistä rahanvaihtajia ruoskalla huitoen, armahti syntisiä täysillä, kutsui Pietaria Saatanaksi, suostui ristiinnaulittavaksi. Hän rakasti ja oli jämäkkä. Yhtaikaa molempia. Miten Jeesus sen oikein teki?

Olen kuullut usein politiikkojen huijaavan lauseella: ”Asiat riitelevät, ei ihmiset!” Höpöhöpö, sanon minä. En ole koskaan nähnyt tai kuullut asioiden riitelevän ilman ihmistä. Aina siinä on yksi Virtanen vastaan Lahtinen tai Linnavirta vastaan Tuulimylly.

Jeesus, opeta minua sanomaan asiani suoraan ja samalla rukoilemaan toisten, erilaisten ajatusten kannattajien, puolesta. Jeesus, muistuta minua eri kohtaamisissa, että sinä olet apuetäisyydellä. Varjele minua opetuslasten kysymykseltä: ”Herra, käskenkö tulen Taivaasta tuhota nuo vastustelijat?” Anna sen sijaan väkevä ja syvä Jumalan rauha ja lujuus. Auta muistamaan vastuukysymys. Sinä, Jeesus, vastaat minusta. Olet luvannut. Ja lupaukset on pidettävä. Sinä pystyt siihen – minä en.

 

Tänään on oikea Jeesus-päivä. Herra uudistaa ja täyttää Hengellään. Jalat ovat kuitenkin vielä maassa. Jeesuksen taito rakastaa ja olla luja johtui siitä, että Hän eli yhteydessä Isään vuorokaudet ja vuodet ympäriinsä. Jeesus ja Isä olivat yhtä. Pyhä Henki, muistuta minua tällä hetkellä. Olen mukana tuossa rakkauden ja pyhyyden yhteydessä uskoessani Jeesukseen henkilökohtaisesti.

Mieti sanontaa ”henkilökohtainen usko”. Onko se luterilaista? Totta Mooses. Ilman henkilökohtaista uskoa emme ole Jumalan lapsia. Kun joku kysyy uskostasi Jeesukseen, niin vastaa rohkeasti: ”Jeesus on Herrani”. Sen kuulee kysyjä, Saatana ja kolmiyhteinen Jumala. Eli eiköhän asia ole pihvi, kun pelastumisesi tiedetään Taivaassa ja helvetissä asti. Tämä kappale tuli ihan ekstrana, kun itse olen usein uskossani kuin Tuuliviiri.

Jeesus kanssasi, ystävä

PS. Jos sinulla on joku aihe, josta haluat tietää uskovan papin ajatuksia, niin vinkkaa, sanoi vanhan kuplavolkkarin vinkkari.

”Tällä luistellaan”, sano mummo reino vasemmassa jalassa

Mubarak on potkaistu vallasta. Toivottavasti islamistit eivät saa valtaa. Ne ovat kettuja. Murhasivat aikanaan Sadatinkin. Toivotaan Egyptiin kunnon valistunutta itsevaltiasta. Demokratia on länsimaista hömppää. Se sopii meille vellihousuille, ei hiomattomille timanteille, eikä piikikkäille kaktuksille. Minua aina huolestuttaa tuo maailmanmeno, vaikka se on Jumalan hanskassa. Olen huolehtija.

Lohjan koti on kiva. Näen ikkunasta kirkon päädyn kauniisti valaistuna. Tuossa alla menee kävelytie – ei talvikunnossapitoa – kirjaston taitse. Siinä käyvät koululaiset tupakalla ja räkimässä. Terve sielu terveessä ruumiissa ja sama latinaksi. Mistä nuorilla riittää tuota sylkeä? Mikä on iljettävämpää kuin syljeskelevä tyttö? Kaksi räkivää ja kirnuavaa tyttöä.

Mutta enemmän ihanaa on tässä kotiympäristössä. Kaupat lähellä, joista saa tarjouskahvia ”Juhlamokka kaksi pakettia/talous”. Missä ajassa noita kahveja voi hakea? Pitääkö käyttää ne kaksi pakettia ennen kuin saa noutaa uuden satsin? Vaimoni on keräilijä. Meillä on kahvia: juomatonta, suodatinjauhatusta.

Miten voisin ja osaisin jättää häiritsevät asiat Herran haltuun? Nyt olen ahdistunut Espoon kapitulin seurakunnantapposuunnitelmista. Ne kaksi työnpuutteessa olevaa piispakandidaattia keksivät jatkuvasti uutta pelonaihetta meille seurakunnan työntekijöille. Eikö niitä voi erottaa viroistaan? Kysyin eräältä johtavalta kirkon naisteologilta, mitä heille voisi tehdä ja hän neuvoi: ”Sano niille Harkimon äänellä: ’Sä saat potkut!’ ”En fanita Harkimoa. Hän on liian sipoolainen.

Mistä nuo oikeaa työtä vieroksuvat ja ammattitaidottomat päättäjät voisivat saada uutta hommaa? Ei kaikista voi tehdä työyhteisökonsultteja: Herran haltuun hekin. Jospa kansankirkossa alkaisi olla huoli kadotetuista sieluista katoavien eurojen sijaan; silloin muuttuisi ääni Espoon suunnassakin. Tulisipa sinne kristitty naispiispa!

Jeesus kanssasi, ystävä

Varpusia putoaa

Mitä tai ketä rukoilla, kun ihmisiä kuolee tuhansittain maanjäristyksessä? Kuka vastaa kysymykseen, miksi maailma on näin onneton ja paha paikka? Ketä syyttää, kun sairaat eivät parane ja kärsimys on ajan tullen jokaisen ihmisen osa – joko nyt tai tulevaisuudessa: varpusia putoaa.

Olen miettinyt paljon Japania, ennen muuta kuolleita. Lapset ovat vapaat ja Taivaassa. Näin uskon Jumalan rakkauden ja Raamatun mukaan. Aikuisilla on vastuu elämässään. Jokainen joutuu valitsemaan ja vastaamaan yhteen kysymykseen tässä elämässä, viimeistään kuoleman rajalla. Taivaasta kuuluu Isä Jumalan ääni:

- Tämä on rakas Poikani. Kuulkaa häntä. Katsokaa Häneen. Tulkaa lapsikseni Jeesuksen kautta.

Usein minulta on kysytty: ”Miten niiden käy, jotka eivät koskaan ole kuulleet Jeesuksesta? Joutuvatko he kadotukseen?” Uskoni mukaan olen vastannut: ”Jumala antaa kaikille mahdollisuuden pelastua kadotukselta, seurata Jeesusta”. Uskon, että aika pysähtyy rajalla ikuisuuden alkaessa ja Isä Jumalan ääni on pakanoidenkin kuultavissa. Jokaisella on mahdollisuus vastata myöntävästi ja rukoilla: ”Jeesus, muista minua valtakunnassasi!” Moni Japanissa menehtynyt on saanut tarttua Jeesuksen käteen ja kuulla kutsun:” Tänään olet kanssani Paratiisissa!” Todennäköisesti tuossa tuhansien kuolleitten joukossa oli niitäkin, jotka olivat kuulleet pelastavan uutisen Jeesuksesta jo kauan sitten ja kääntäneet Herralle selkänsä. Heille äkkikuolema merkitsi ikuista eroa Jumalasta.

Varpusia putoaa, rakas ystävä. Jumala sallii pahojen asioiden tapahtuvan. Saatanalla on vielä vähän aikaa maailmassa. Hän vihaa ihmisiä. Hän on tappaja ja valehtelija. Hänen aikansa on käymässä vähiin, siksi on odotettavissa entistä enemmän katastrofeja maailmalla ja meillä, kunnes Jeesus tulee takaisin.

Rakas ystävä. Elämme Jumalan armosta tänään. Kerran on meidän aikamme sanoa hyvästit tälle pyrähdykselle maan päällä. Ilot ja surut ovat tällä puolen lopullisesti takana. Olemme rajalla. Olemme kynnyksellä. Oikeastaan me putoamme. Jeesuksen seuraajina, Jumalan lapsina me putoamme Isän turvalliseen syliin. Jumalan varpusille käy hyvin: vain Jumalan varpusille.

Jeesus kanssasi, ystävä

Salomon ja Maria

Jerusalemin temppelin rakentaja, kuningas Salomo, oli hyvämaineinen mies – ainakin aluksi. Hän oli kuulu viisaudestaan ja oikeudenmukaisuudestaan. Jumala antoi hänelle oikeuden rakentaa temppelin Jumalan kunniaksi ja iloksi ihmisille. Iän ja kunnian myötä Salomon ote lipsui. Hän otti vaimokseen naisen jos toisenkin: neljäsataa vohlaa ja sivuvaimot päälle. Siinä sitä testosteroni tuli tarpeeseen. Kun mieskunto loppui alkuunsa, niin Salomo antoi vaimoväelle muuta harrastusta. Naiset saivat palvella erilaisia epäjumalia ja niille rakennettiin temppeleitä joka puolelle. Israelin kansa kulki johtajansa myötä turmioon.

Maria, Jeesuksen äiti, oli enemmän kuin wau! nuori nainen. Hänen elämäänsä kantoi sana ”kuuliaisuus”. Maria oli Jumalalle kuuliainen. Enkelin ilmoitus Jeesuksen syntymästä oli vähintään hämmentävä ja outo: Nuori tyttö tulee raskaaksi ilman miestä. Tuo syntyvä lapsi on Jumalan Poika. Marian sanat enkelille kuuluivat: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.” Ja paljon Marialle tapahtui: ihmeellisiä, hyviä asioita. Jeesuksen läheisyyttä kolmekymmentä vuotta. Seuraavat kolme vuotta toivat ilon lisäksi luopumista, surua, kauhua ja kuolemaa. Äiti katsoo ristillä häväistynä ja pilkan kohteena olevaa poikaansa. Oma, rakas poika kohtaa julman, tuskallisen kuoleman. ”Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.”

Kuuliaisuus ei ole muotisana. Ajan sanoja ovat yksilöllisyys, oma etu, minulle kuuluva osuus, itsensä toteuttaminen, vapaus olla just niin ku tahtoo. Tämä on niin maailman kuin virallisen kirkon linja. Ajan hengen mukaan meidät on luotu - tai alkulimasta pläjäytetty Darwinin tapaan - juuri tällaisiksi.

Siitä sitten eteenpäin sisäistä ääntä kuunnellen ja makeaa hamuten: Jos olemme syntymästämme saakka olleet jotenkin mieltyneitä toisten omaisuuden varastamiseen, niin siitä vaan  toisten taskuille. Jos olemme masentuneita luonteeltamme, niin ruvetaan gooteiksi ja laitetaan hakaneuloja poskiin, niin kyllä on synkkää ja kurjaa hautaan asti. Jos olemme Salomon kaltaisia naisenkaatajia, niin onhan maailmassa naisia yli 50 prosenttia. Jos taas olemme uskonnollisia, niin perustetaan oma uskonto, johon sekoitetaan vähän kaikkea sillä lailla kivasti, juhlavasti, esteettisen kauniisti, ynnä jykevästi. Vähän kuin ’Saksalainen kristillisyys’ natsien aikana.

Tällainen maailma on muotoutumassa kovaa vauhtia, koska olemme kadottaneet elävän Jumalan yhteiskunnasta ja kansankirkosta. Kuuliaisuus Jumalan Sanalle ei ole muodissa. Olimme kerran oikealla perustalla, kuten Salomo, mutta jotakin tapahtui. Muut ihmiset tulivat etusijalle. Kaipaamme heidän ystävyyttä ja hyväksyntää yli kaiken. Kaipaamme tunnustusta ja kunniaa itsellemme. Nautimme vallasta. Se on juovuttavaa ja maistuvaa. Suomme kaikille kaikkea, kunnes olemme Salomon vaimojen kaltaisia epäjumalanpalvelijoita ja itserakkaita hölmöjä kadotuksen tiellä.

Marian kuuliaisuus kertoo Jumalan ja ihmisen ystävyydestä. Marian pelastus ei ollut sittenkään äitiydessä, vaan Jumalan ystävän asemassa. Marian kuuliaisuutta voi tarkentaa sanoilla rehellisyys, aitous, luottamus Jumalan rakkauteen. Maria valitsi elämässään ensimmäiselle sijalle ystävyyssuhteen Jumalan kanssa. Kaikki muu tuli sen jälkeen: Joosef, perhe, ystävät, talo ja tavarat. Kuuliaisuus Jumalalle oli kaiken perusta.

Olemme joka hetki elämän suunnan tarkastuspaikalla. Olenko Salomo, joka nauttii elämästään hapuillen, päivä päivältä synkistyen, kunnes päättää maanpäällisen matkansa yksinäisenä, narisevana Saarnaajana: ”Kaikki on turhuutta ja tuulen tavoittelua”? Vai olenko Maria, Jumalan ystävä, jonka elämä maan päällä oli rikas, yltäkylläinen ja kirkkaaseen Pääsiäisaamuun johtava?

Kenelle olet ajatellut olla kuuliainen? Kenen varaan laitat elämäsi: Itsesi ja mielihalujesi? Ystävien, isokenkäisten, kuuluisuuksien? Kenet haluat parhaimmaksi ystäväksi niin elämässä, rajalla, kuin ikuisuudessa? Maria oli viisas nainen valinnassaan – esimerkillisen viisas.

Jeesus kanssasi, ystävä

 

 

Identiteettijuttuja

Olisin hyvä tilastotieteen proffa. Keskimäärin kaikki on hyvin. Kaljua päätä paleltaa, mutta varpaat ovat lämpimät. Keskimäärin olen ok. Teoriassa ymmärrän ja vastaanotan Jumalan siunauksia ja terveisiä joka päivä ja hetki. Käytännössä olen helposti yksin ja pelokas, kuin seinäkukkanen tansseissa 70-luvulla – naapurivaaran lavalla – Sotkamossa. Opettelen sitä, kuka olen Kristuksessa. Etsin ja löydänkin joku kaunis päivä itseni sellaisena kuin Jumala minut näkee ja tuntee. Rakastettuna, pelastettuna, turvaan haettuna – jopa ilon täyttämänä.

Joka iässä on kriisinsä ja kasvun paikka. Olen sanonut tämän ennenkin, mutta sanon taas, kuin uudestisyntyvä ja muodon saava kristitty konsanaan: Olen kynnyksellä ja enemmän sisällä kuin ulkona. Pian olen salin lattialla ja tanssin Zorbasta Jeesuksen kanssa. Tunnen, uskon ja tiedän olevani hyväksytty. Ilo pulppuaa sydämestäni ja minusta välittyy Jumalan rauhaa ja vapautta joka puolelle. Olen tästä vakuuttunut. Odotan ihmettä ja se on paraikaa toteutumassa.

Elämä on konkreettinen juttu. Olemme lihaa ja verta, emme utuolentoja. Asumme oikeissa taloissa, emmekä pilvilinnoissa. Jeesus on todellinen Jumalan Poika, ihmiseksi syntynyt, ihmisen lailla elänyt ja kurjan lailla kuollut – kuoleman voittanut: konkreettisesti, ruumiillisesti, tässä maailmassa – siellä Jerusalemin todellisen kaupungin kupeessa. Jeesuksen käsissä ja jaloissa on naulan jäljet. Pahan vallan Voittaja elää ja tekee meidät eläväksi.

Kun Jumala siunaa, vahvistaa, uudistaa ja parantaa, niin tunnen sen tässä ruumiissani. Antaessaan apuja, Jumala harvoin ilmestyy ihmeenomaisesti, mutta hän lähettää ihmiset – oikeat ihmiset. Heitä on niin paljon, joita Jumala lähettää tielleni tueksi ja avuksi, iloksi ja virkistykseksi. Olen huomannut, että mitä pienemmäksi ja heikommaksi tulen, niin sitä enemmän olen Kristuksessa vahva. Ja Taivaan Isästä – minä isätön lapsi – olen saamassa otetta. Tai päinvastoin; Isä opettaa minua ja vakuuttaa rakkauttaan. Opettelen olemaan rakastettu Jumalan lapsi.

Rakas ystävä. Yritän sanoa tätä: Olen rakastunut Jeesukseen. Hänen kauttaan rakastan sinua – täysillä. Ole hyvä vain.

Jeesus kanssasi, ystävä

Homofobia ja Raamatun Sana

”Sateenkaariyhteisöt ry: Sairaanhoitajat antavat eheyttämishoitoja”

Muutaman vuoden aikana sateenkaariväki on voittanut kirkon ylärakenteen: lähes kaikki virassa olevat piispat ja seurakuntien liberaalipapit/leipäpapit. Tähän voittoon on tarvittu propagandaministeri Goebbelsin tiedotusneroutta. Vasen on oikea. Valhe on totuus. Jumala on Saatana. Näin se menee. Yhtälailla, kun pelätään terroristeja, pelätään vihan vallassa olevia homoseksuaalisen erinomaisuuden kellokkaita.

Niitä, jotka kärsivät ja itkevät rikkinäisyyttään; heitä vihataan. Esimerkiksi kristittyjä, jotka Raamatun Sanan mukaan haluavat eheytyä ja tulla mieheksi tai naiseksi, joiksi Jumala heidät loi. Yksi esimerkki on tämä biseksuaali nuori nainen, joka eheytyi Jumalan avulla. Palkkioksi hän sai arkkipiispan tuomion. Muutamat herätysliikkeet ovat menettäneet tukensa kirkolle samasta syystä. Voi kirkon kermaa ja yhteiskunnan tuuliviirien seuraajia.

Raamatun sana on eheyttävä ja uudistava Jumalan evankeliumi kaikille rikkinäisille. Meitä on maan päällä tarkalleen sata prosenttia ihmiskunnasta. Tarvitsemme jokainen parantajaa ja auttajaa – kuka vihan, kuka pelon, kuka sairauden, kuka homouden, kuka yksinäisyyden voittamiseen.

Raamattu kertoo selkeästi synnistä. Kaikki, mikä erottaa meitä Jumalasta, on syntiä. Kun ihminen väittää tietävänsä Luojaa ja Lunastajaa paremmin, mikä on oikein ja mikä väärin, niin siinä ollaan synnin ytimessä. Sama kuin pikkulapsi sanoisi vanhemmilleen:” Minun kasvamisen ja kehittymisen takia voin syödä vain suklaata ja juoda coca colaa. Kaikki muu on minulle vahingollista!” Goebbelsia sateenkaaren värein.

”Sateenkaariyhteisöt ry: Sairaanhoitajat antavat eheyttämishoitoja”. Tämä oli nettiuutinen. Voi tuota paheksumisen ja ylimielisyyden suuruutta liberaaleilta ja pakanoilta. Totta kai kristityn pitää noudattaa elämän lakia, rakkauden lakia. Kysymys on elämästä maan päällä ja Taivaassa. Eheytyminen ja syntien anteeksisaaminen on tie yltäkylläiseen elämään maan päällä. Se on tie, joka johtaa kadotuksen sijasta Taivaaseen. On surullista, kun Raamatulle kuuliaisista kristityistä halutaan tehdä rikollisia. Kirkon johto on mukana tässä tavallisten kristittyjen, kansankirkon jäsenten, syyttelyssä ja kiusaamisessa.

Herra, armahda meitä. Anna herätyksen tulla. Anna elävässä uskossa oleville anteeksi pelon ja vaikenemisen synnit. Paranna ja uudista seksuaalisesti rikkinäiset. Anna näky parempaan, kristilliseen huomiseen. Jeesus, ole Sinä Herramme ja Kuninkaamme. Kiitos sen nuoremman Lutherin muistutuksesta: ” Suurin onnettomuus ei ole pahojen ihmisten viha, vaan hyvien ihmisten vaikeneminen” (Martin Luther King). Aamen.

Jeesus kanssasi, ystävä

Jeesuksen risti

Risti, Jumalan kuoleman hetki, on vedenjakaja. Olemme koko ihmiskunta rajalla. Uskonnot jaetaan kahteen leiriin: Jeesuksen seuraajat, kristityt, vastaan kaikki muut uskonnot ja filosofiat.
Elämme erilaisuuden kunnioittamisen aikaa, ymmärtämisen ja hyväksymisen kultakautta. Kilpailemme sillä, kellä on avarin sydän, ymmärtäväisin mieli. Kuka keksii puolustaa ja tukea suurimpia huijareita ja itsekkäimpiä lihastelijoita?

Pääsiäinen on pitkä juhla-aika. On mämmiä, noitia, pupuja, jeesusnäytelmiä, konsertteja, viiniä ja väkevää. On vapaa-aikaa rentoutumiseen ja ajoittaiseen hengelliseen uhraukseen. Menemme kirkkoon jonakin päivänä tai yömessun aikaan. Meillä on ihmisten leikit ja ymmärrys. Herran haltuun kaikki virpojat ja juhlijat. Jumala hymyilee lapsilleen. Yksi asia on kuitenkin oltava selvillä tänään, huomenna ja oman kuolemamme hetkellä: Jeesuksen risti on vedenjakaja. Siihen meidän on otettava kantaa. Kukaan ei ole sivullinen. Onko Jeesus Jumalan Poika? Onko Jeesus Herrani? Kuoliko Jeesus ristillä minun kadotustuomioni sovittajana? Olenko vapaa yksin armosta, Jeesuksen tähden?

Tämä Pääsiäisaika on valinnan ja suunnan tarkastamisen paikka sinulle ja minulle. Kummalla puolella olemme: Jumalan vai paholaisen? Olenko elämän tiellä vai matkalla kohti pimeyttä ja tuskaa? Pääsiäinen, Jeesuksen risti, on mahdollisuus kuulla maailman vapauttavin sana: ”Tänään saat olla kanssasi Paratiisissa”.

Ota ilosanoma vastaan. Usko Jeesukseen, joka teki kaiken sinun puolestasi.

Miten maailma makaa ja mitä kello näyttää?

Espooseen valitaan piakkoin uusi piispa. Vieläkö liberaalimpaa painosta meiltä löytyy? Spong Amerikasta taitaa olla liian vanha ja tyhmä? Onhan meillä toki Espoon seutu ja kapituli pullollaan yhteiskunnallisesti valveutunutta ’kaikki käy’ papistoa, joilla on päiväunelmien paikka. Onneksi valitaan vain yksi piispa. Onneksi piispanistuin on kaukana Espoossa eikä Lohjan seudulla. Meillä on kohtuullinen työrauha seurakunnissa – ainakin pari vuotta. Sitten pienet seurakunnat pyritään lakkauttamaan ja kristityt kirkkoherrat saadaan syrjään. Kelpaa kansankirkon järjestää messuja kaikkiruokaisille ja pakanoille. Taidan alkaa Franciscus Assisilaiseksi. Saarnaan varpusille, puluille ja kirkuville lokeille: Ne ovat Jumalan luomia ja viattomampia kuin papit.

Persut voittivat vaalit. Poliitikot kokoomuksesta demareihin saivat terveellisen opetuksen: juntitkin ovat suomalaisia ja ABC-huoltamoiden kansa äänestelee silloin tällöin. Eliitin mukaan väärin, mutta sitä sattuu demokratiassa. Moni lupasi muuttaa ulkomaille, jos perussuomalaiset voittavat. Taitavat olla takinkääntäjiä nämä maastamuuttoa lupailleet kokoomuslaiset, demarit, vihreät ja ruotsalaiset yläluokan edustajat.

Suurin uutinen on ollut Osama bin Ladenin murha, jonka presidentti Obama pisti toimeen. Missä on kansainvälinen oikeus? Se on kaiketi pienempiä roistoja varten. Kyllä on maailma muuttunut – niin sanotut kristilliset länsimaat – muutaman vuosikymmenen aikana. Kaikki on luvallista, jos media on asian takana: sodat, murhat, kostoiskut, ennakoivat sodat ja lahtaukset. Libya on toinen onneton tapaus. Siellä käytetään loppuun vanha varastoitu länsimainen aseistus, jotta uusia aseita saadaan tuotantoon. Rauhanliikkeellä olisi nyt töitä. Missä on marssijat Ranskan ja Englannin suurlähetystöjen edustoilta?

Äitienpäivä on tulossa ja pääsiäisjuhlat vietetty. Tulee uusia juhlapäiviä ja -aikoja. Niiden myötä on mukava hurskastella ja pidellä hetki pää pensaassa. Rauha maassa ja kaikki hyvin. EU ja USA selvittävät maailman asiat kuntoon.

Kaikesta huolimatta, rakas ystävä, elämme komeasti lopunaikoja. Herätys tulee kirkolle ja Suomen kansalle. Herätys puhkeaa täyteen kukkaan. Jumalan moukarit poukuttaa jo kovalla. ”Ensi vuonna Jerusalemissa!”, jos Luoja suo.

Jeesus kanssasi, ystävä

 

 

Loma ja kevät

Tänään aloitan lomani kesäkuun alkuun asti. Nyt sattui loman alku nappiin. Tuli jo korvista ulos Karjalohjan seurakunnan asiat. Meillä on kaikki hyvin toiminnallisesti, jopa taloudellisesti ihan kohtuullista. Hallintokin toimii. Luottamusmiehet ovat parempia kuin aikaisempi vuosikerta, mutta jokin on pielessä – todennäköisesti oma motivaationi. Tulee joka päivä deja vu -fiiliksiä, kun näkee kirkonmäen, pitää messuja samalle porukalle, tekee näitä iänikuisia hallintojuttuja ja kokousläppää. Kaikki ihan ok, mutta jotakin on pielessä.

Minulla on vähän sellainen olo, että tarvitsen muutosta. Miksei kukaan soita ja pyydä:

- Heka, tule meille piispaksi. Wille on ihan mahdoton. Tule meille. Mikko Vilkastus jää eläkkeelle!
- Tule  Ruotsiin siirtolaispapiksi. Saat saarnata ihan vapaasti Raamatun mukaisia saarnoja. Ei ruotsalainen kirkon johto suomen kieltä osaa.
- Tule Lohjalle tai Sammattiin kirkkoherraksi. Sammatissa on parempi kirkko, mutta Lohjalla parempi liksa! Tule Pohjaan. Siellä olet oikealla tasolla.

Nyt lomailen ja juoksen. Koetan jaksaa Tukholman maratonin alle kuuteen tuntiin. Yöpaikka mulla on yli viikoksi Södertäljessä. Siellä on perinteisesti asunut suomalaissiirtolaisten kerma.

Mitä odotan kesältä? Koululaisaineen tapaan: ”Haluan uida ja syödä jäätelöä. Teen oman kasvimaan, johon kylvän juolavehnää ja voikukkia. Linnanmäellä menen siihen tunkkaiselle haisevaan näköalahissiin ja leikin, että on kiva katsella Helsinkiä pierunhajussa. Syyskesällä menen mustikkaan – jättiläismustikkaan; tai mansikkaan – jättiläismansikkaan. Sitten alkaa taas koulu. Koulussa on mukavaa – varsinkin matikan tunnit, kieltenopiskelu ja virkkaaminen”.

Mitä odotan Suomen luterilaiselta kirkolta? Murrosikäisen tyyliin: ”Enpä juuri mitään.”

Jeesus kanssasi, ystävä

Kakofoninen kirkko ja sitoutuminen Jeesukseen Kristukseen

Moniäänisyys on uusi sana, joka on otettu Suomen kirkossa käyttöön sen jälkeen, kun liberaalikristityt piispojensa johdolla heräsivät huomaamaan, että kirkossa on vielä joitakin uskovia kristittyjä. Raamatun Sanaan ja Jeesuksen ristin sovitustyöhön sitoutuneita maan hiljaisia, jotka sittenkin osaavat puhua.

Pidin kirkkovaltuuston kokouksen alussa perushartauden, jossa muistutin seurakunnan päättäjiä siitä, että meidän pelastumiseksi on annettu vain yksi nimi maailmankaikkeudessa. Se nimi on Jeesus. Muiden nimien asettaminen Jeesuksen rinnalle merkitsee kadotuksen valitsemista pelastuksen sijaan. Yksi valtuutettu olisi halunnut esittää jonkin kysymyksen kesken hartauden. Siinä kohden en antanut siihen mahdollisuutta.

Keskustelu on paikallaan, kun on rauha maassa, nuotio lämmin, makkarat paistumassa ja huurteinen kourassa. Silloin on aikaa, siis aikaa, keskustelulle ja tuumimiselle. Silloin, kun ollaan hukkumassa, puolitajuttomana, elämän suurimman kriisin keskellä, ei kannata tuumia tai keskustella. Silloin tarraudutaan pelastusrenkaaseen ja pelastaudutaan. Silloin huudetaan Pietarin lailla karjuen: Herra, auta, pelasta!

Meillä tulee Suomessa ja kirkossa aina olemaan tabuja, joista ei keskustella. Minun nuoruudessani yksi tabu oli Neuvostoliitto. Uskoimme silloin pikkuisen Jumalaan ja paljon YYA-sopimukseen. Pelkäsimme suurta itänaapuria, emmekä sanoneet pahan sanan puolikasta neukkuja vastaan. Nyt uusi tabu ei olekaan EU, vaan islam. Ymmärrämme Muhammedin seuraajia ja mielistelemme heitä, vaikka tiedämme totuuden uskonnonvapauden puutteesta islamilaisissa maissa, tiedämme naisten aseman kauheuden, tiedämme, että veljiämme ja sisariamme Kristuksessa vainotaan ja murhataan tälläkin hetkellä islamin nimissä. Oma pikku tabumme on seksuaalisuus. Olemme avartuneet hyväksymään kaiken käytöksen, mikä liittyy jollakin tavalla seksuaalisuuteen. Avoliitot, erot, moniavioisuus, homouden harjoittaminen on osa kirkon pappien, piispojen ja muiden työntekijöiden arkipäivää. Moniäänisyys tarkoittaa tämän hyväksymistä, kunnioittamista ja arvostamista. Moniäänisyys ei tarkoita naispappeuden vastustajien, avioliiton kannattajien tai homojen eheyttämisestä puhuvien kunnioittamista.

Sitoutuminen Jeesukseen tarkoittaa sitoutumista Raamatun opetukseen oikeasta ja väärästä, rakkauden kaksoiskäskyyn, luomiseen, ristiin ja Jeesus-tiehen. Sitoutuminen on luottamista: Jeesuksen ristinkuolema on meidän elämämme perusta nyt ja ikuisesti.

Kun Jeesus on Jumala ja Vapahtaja, niin meillä ei ole ongelmia oikean ja väärän määrittämisessä. Kun Jeesus on Jumalan Poika, tiedämme, mikä on syntiä, mikä ei. Kun Jeesus elää sydämessämme, niin Hän ohjaa meitä kaikkeen totuuteen. Silloin tiedämme, miten suhtautua vieraissa käymiseen, pedofiliaan, homosuhteisiin, juopotteluun, varkauksiin, juoruiluun, ylpeilyyn, kateuteen, anteeksiantamattomuuteen. Tiedämme, että Jeesus puhdistaa meidät jatkuvasti kaikesta synnistä, kun kadumme, pyydämme anteeksi ja otamme vastaan voiman tehdä parannusta. Moniäänisyyden sijaan kannattaa kuulla yhtä ääntä. Jeesus sanoo: ”Tulkaa minun luokseni kaikki työtätekevät ja raskautetut, niin minä annan teille levon”.

Jeesus kanssasi, ystävä

Maratoonarirovastin mietteitä – första brev

Olen ajatellut juosta Tukholman maratonin Isä Jumalan kunniaksi. Jos tällainen synnynnäinen keskeyttäjä Jumalalle kelpaa. Kivaa on kuitenkin harjoitella ja valmentautua. Ei ole ollut puoleen vuoteen tervettä päivää: nilkka, polvi, pohje, selkä, reisi. Muutamia vinkkejä aloittelijoille: kun olet salilla, niin älä juokse matolla toista tuntia ohjelmoinnilla 10 kilometriä tunnissa – menee paikat lukkoon. Toinen saliohje: Kun olet juossut puoli tuntia ja olet lopettamassa, niin älä ole ujo mies. Juuri lopetellessani juoksusettiä eräs naisihminen (tosisöpö) katsoi juoksuani ja sanoi: ” Käännän tämän TV:n sinua kohti, niin on mukavampi juosta”. Niin hän asensi sen katossa roikkuvan apparaatin ihan mua varten. Oli pakko juosta ylimääräiset 15 minuuttia. Reisi siinä paukahti, vaan ujo, mikä ujo. Varo naisia – ihan kaikkia.

Ostin kylmägeelipussin. Pakastin sen ja laitoin pohkeen ympärille. Puolen tunnin jälkeen otin pussin pois. Siinä pakkauksessa luki: ”Ei paljasta ihoa vasten”. Nyt tiedän miksi. Tilasimme seurakuntaan t-paitoja, jossa on Vuoristoratakristitty kirjan kansikuva (enkeleitä kaupungin yllä). Kaunis paita, mutta ei voi käyttää juostessa. Koetapa pitää muovipussia rinnan päällä muutama hikinen tunti. Kuka lie tuon paitaidean keksi – no minä. Yhden paidan voisi talouspäällikkö lahjoittaa Unkan Baarin seinälle – jos seurakunnan varat sen sallivat.

Haen edelleen Lohjan kirkkoherraksi, koska rakastan Karjalohjan, Lohjan ja Sammatin seurakuntia, Suomen kirkkoa ja Jeesusta – käänteisessä järjestyksessä. Piispoja kunnioitan kirkon asettamina esimiehinä tiettyyn pisteeseen asti. Heidän kristillisyys on kuitenkin sivuraiteilla, ellei peräti harhaoppista. Tarkoitan erityisesti Kuopion, Espoon ja arkkihiippakunnan piispoja. Mutta muslimejakin pamahtaa uskoon – miksei sitten piispoja. Herra on ihmeellinen. Olenhan minäkin kristitty, vaikka olen valantavikainen entinen kunnallispoliitikko. Nyt kyllä himottaisi liittyä perussuomalaisiin, mutta taistelen sitoutumattomuuden puolesta poliittista mädännäisyyttä vastaan (esim. RKP ja vihreät).

Olen välineurheilija. Minulla on viidet juoksusukat. Ennen käytin yksinomaan Lenita Airiston suosimia tennissukkia. Juoksusukat maksavat lähes 15 euroa pari. Pareittain niitä olen ostanut. Olen saanut Saana-tyttäreltäni sellaisen pullovyön. Siihen mahtuu viisi muovipulloa. Juostessa vyö on hankala. On vaikea ottaa siitä pullo, naukata ryyppy, asettaa pullo paikoilleen ja jatkaa juoksua. Rytmi särkyy. Huomasin senkin, ettei hapokasta saa laittaa pulloihin. Olin juossut puolisen tuntia ja koetin ottaa colahörpyt. Sain suihkun.

Olen viikon Ruotsissa valmistautumassa maratoniin. Laitan sinulle kuulumisia, jos löydän nettiyhteyden Suomeen. En uskalla paljon mainostaa 6–1 isänmaatani, koska ruotsalaisetkin ovat aika inhimillisiä mielensäpahoittajia. Onneksi suomipojat tasoittivat kaunaa ryyppäämällä MM-juhlissa kansalliseen hävetystyyliin. Olen miettinyt myös ilmaveivejä. Kaupungeissa joudun prostatamiehenä käymään usein yleisissä vessoissa. Siellä haisee ilmaveivit ja leijat suomalaiskansalliseen malliin.


Saa kannustaa maratonilla. Jeesus kanssasi, ystävä

 

Södertälje – Blåkläder

Ruotsissa on kivaa olla ja katsella ihmisiä maalaisen tyyliin: silmät ympyräisinä ja suu auki. Kyllä maailmassa on paljon ihmisiä. Tukholman seudun katukuva on kansainvälinen. Vaaleita lettipäisiä perusruotsalaisia (Elovena-tyttömme sukulaisia) ei paljon näy. Tämä kansa on tummentunut. Olen sanonut ennenkin ja sanon uudelleen: Vaikka Ruotsi on ultraliberaalisuuden ja lässynlässynkulttuurin kehto, niin tämä maa saa Jumalalta paljon anteeksi. Tänne on saanut vuosikymmenten ajan tulla siirtolaisia, pakolaisia, maahanmuuttajia kaikkialta maailmasta ja kaikista kulttuureista ynnä uskonnoista.

Kun lukee Vanhaa testamenttia ja Jumalan muistutuksia pakolaisten ja muukalaisten kohtelusta, niin nämä svenssonit ovat olleet Jumalan mielen mukaista joukkoa. Tässä on suomalaisilla oppimista. Olemme epäluuloisia rasisteja aika tavalla – yli puoluerajojen.

”Lintu, joka lentää korkealla, näkee kauas”. Oliko se lokki Joonatan, vai mikä lie pulu, mutta samat on aatokset mullakin. Täältä näkee hienosti Suomeen, Lohjan seudulle ja kansankirkon penkinväleihin. Olen käynyt monta hyvää keskustelua Jeesuksen kanssa. Olen opetellut tuntemaan Jumalan rakastavana Isänä. Pyhä Henki on melkein tutuin kolmiyhteisen Jumalan persoona. Kukapa minua muuten muistuttaisi Jumalan läsnäolosta ja elämän kauneudesta – Berlusconi? Sehän on pizza.

Olen oppinut kunnianhimosta ja peruskateudesta. Usko tai älä, niin minulla on molempia. Tänään olin parannuksen paikalla Stockholm Södran asemalla. Suuressa hallissa oli paljon junanodottajia. Yksi tummempi, keski-ikäinen, siivoojamies kulki laituria edestakaisin ja irrotteli sellaisella pitempivartisella raaputtimella laiturille syljettyjä ja littaantuneita purkkaklimppejä. Mitä minä huolehdin työn arvostuksesta tai miltä työura näyttää? Herra armahtakoon minua. Ihan sama, mitä sitä tekee, kunhan asenne on oikea. Rakas Jeesus. Siunaa sitä purkanirrottelijaa. Menin itseeni ja siunasin tuota Jumalan lähettämää enkeliä ja työn sankaria.

Miten suhtaudut työhösi ja uraasi? Katsotko joitakin kadehtien, toisia halveksien? Joskus seurassa tulen kysyneeksi sen tavanomaisen kysymyksen: ”Mitä teet töiksesi?” Opiskelija, farmaseutti, lääkäri, insinööri, pappi, sähköasentaja, maanviljelijä ovat ok. Joskus saa vastauksia: ”Olen kaupan palveluksessa. Olen it-alalla, olen suuhygienisti.” Sitä on jostain syystä vaikeampi sanoa: ”Olen K-kaupan kassa, puran tietokoneita lekalla, olen hammashoitaja, raaputan purkkaa asemalaiturilla”. Kiitos Herra siitä purkanirrottajasta.

Jeesus kanssasi, ystävä

Hejsan gubbar och gummar – Hei vain veljet ja sisaret

Lukutaito on Jumalan lahja ja kiitoksen kohde vanhalle kansakoulunopettajalleni Taikinamäen kansakoulussa, Lappeenrannassa. Vaikka kyllä minä mieleni pahoitin, kun ekaluokalla olimme saaneet vasta yhden kirjan, Aapisen. Vanhemmilla sisaruksillani oli reput täynnä kirjoja ja minulla ihan kevyt reppu. Olin kade. Laitoin yhtenä aamuna Aapisen lisäksi laukkuun Antti Puunhaara-nimisen kirjan, Suuren suomalaisen satukirjan ja Prinssistä ja lohikäärmeestä kertovan kuvallisen satukirjan. Sitten alkoi tunti ja aapiset piti ottaa esille ja minä en sitä heti löytänyt kirjojen seasta. Opettaja käski minut luokan eteen ja alkoi kaivaa repusta kirjoja: ”Antti Puunhaara! Satukirja! Kolmas lastenkirja! Voi sinua Heikki, miksi sinä tuot kouluun tällaisia?” Kaikki nauroivat: opettaja ja muut oppilaat. Minulle tuli yksi haava sydämeen.

Viikon olen erakoitunut Södertäljen Hagabergin matkustajakodissa. Olen vain ollut, juonut mehuja ja syönyt nuudeleita Tukholman maratonia varten. Raamattu on mielenkiintoinen kirja. Siinä on ihan oikeasti Jumalan hyvä juoni, meikäläisen parhaaksi – ja teikäläisen. Mitenkään vertaamatta Jumalan Sanaa Kalevalaan, niin silti: onhan ihmisten eepoksella ja Jumalan puheella eroa – kuin yöllä ja päivällä. Kuvittele mielessäsi pieni savuinen tupa, jossa vanha äijä jollottaa mouruavan kollin äänellä:

”Oon mie mokoma miesi, uros pieni, veden väkeä.
Ei lienen minua luotu ison puun kaatajaksi, suuren tammen taittajaksi.”

Tuota sitten opeteltiin – ainakin ennen – ulkoa joka ikisessä suomalaisessa koulussa. Onhan se veikeää, mutta ei sen varassa uskalla elää eikä kuolla. Se on sittenkin vain suomalaista kansallisrunoutta. Tiesithän muuten, että Elias Lönnroth oli kristitty mies, jolle tärkein asia maailmassa oli usko Jeesukseen. Seuraavana tulivat Sammatin seurakunta ja runonkeruumatkat. Oli Eliaksessa vähän lääkärin vikaakin.

Kas kun lipsahdin sivuraiteille. Raamattua olen lukenut kolmoistahdilla: Alusta, Psalmeista ja Uudesta Testamentista, kolme lukua päivässä. Näin lukien eri aikoina kirjoitettua Jumalan sanaa nuo kohdat täydentävät ja vahvistavat toisiaan. Raamattu on ehtaa Jumalan Sanaa Luomiskertomuksesta alkaen. Jumala puhuu.

Olen lukenut myös muutamia hengellisen kasvun kirjoja. Monia oivalluksia Jumala on antanut – muistutuksia ja syitä tehdä parannusta joka päivä. Anteeksiantamisesta Jeesus muistutti tänään selvästi: ’Heka, kun olet antanut anteeksi jollekin, joka on pahoittanut mielesi tai ollut sinulle masentava ja kurja, niin päästä hänet vapaaksi. Älä kerro uudestaan minulle, kuinka annat anteeksi sille mielesipahoittajalle. (Minäkin rakastan sitä Kyröä.) Asia on loppuun käsitelty. Heka, älä kaivele roskiksia! Fattar du?’ Jumala osaa myös ruotsia, vaikka Taivaassa puhutaan suomea.

Jeesus: Kiitos Karjalohjan seurakunnasta ja papin hommasta. Kiitos, kun saan posottaa Sinusta ihan vapaasti seurakunnassani ja koko suloisessa Suomessa. Jeesus, siunaa Lohjan seurakunnan kirkkoherranvaalit. Siunaa koko Länsi-Uusimaata ja Suomen kirkkoa. Herra, lähetä havahtumista, Sinun läsnäolosi tuntoa – kaikille ja kaiken aikaa. Jeesus: Rakastan sinua. Kiitos siitä kirjoituksesta yhden Söderin sillan lankussa: ”Du är unik.” Kiitos Jeesus. Sitä olen: ainutlaatuinen, uniikkikappale. Kiitos, että jokainen tämän kirjoituksen lukija on yhtälailla sinun ihailevan rakkautesi ainutlaatuisen ihana kohde.  Kiitos Herra, että rakastat, uudistat, johdatat parannuksen tekemisen paikalle. Puhdista jatkuvasti kaikesta synnistä, pelosta, epäuskosta ja masennuksesta. Anna tilalle Sinun rauhasi, ilosi ja näkysi: olemme Isän turvallisessa kädessä. Aamen.

Jeesus kanssasi, ystävä

PS. Rakastan ihmisiä mahdottomasti. Ehdottomasti myös sinua, mutta sosiaalisuuteni on joskus niin suomalaista ja miehistä.

Keep on dreaming

Vuosia sitten, silloin vielä nuori, hammaslääkärimme puhui maratonin juoksemisen ihanuudesta. Opettelin tuohon aikaan uudelleen kävelyä, koska kulumat välilevyissä olivat tehneet minusta särkylääkkeillä toimivan linkuttajan. Käytin jopa omatekemää kävelykeppiä (haravan puuvarsi ja keltaista teippinauhaa kädensijan ympärillä). Ajatus juoksemisesta alkoi kuitenkin elää. Kävely alkoi sujua ja kävelin useita vuosia Elias Lönnrotin tahtiin ympäri Karjalohjaa, Helsinkiä, Tukholmaa ja Lohjaa. Kaiku (Lohjan emerituskirkkoherra) on hyvä ja tarpeellinen. Hän kertoi juosseensa maratonin ja kehotti minuakin miettimään asiaa. Muutama vuosi meni miettiessä. Puoli vuotta meni jolkotellessa. Nyt olen juossut Tukholman maratonin ajassa 4.52,01. Olisin voinut nipistää tuosta ajasta sekunnin sadasosan, mutta jääköön tuonnemmas.

Muutaman vuoden mietin keinoja, joilla messussa voitaisiin antaa enemmän mahdollisuuksia Pyhälle Hengelle, parantajalle ja uudistajalle. Viime syksynä kyselin muutamalta luotetulta kristityltä, sopisiko Karjalohja-messuun öljyllä voiteleminen? Varovaisin mielin ja melkoisella epäilyksellä otimme sitten käyttöön tuon Raamatun kehottaman tavan. Ihmisiä tulee joka messussa alttarille rukoiltavaksi, siunattavaksi ja öljyllä voideltavaksi. Sairauksia on kaikilla, parantumista tarvitsee jokainen. Tässä on yksi uusi parantumisen ja Jeesuksen kohtaamisen erityispaikka. Parantaako Jeesus? Kyllä parantaa. Kysymys ei ole meidän uskosta, taidosta tai hurskaudesta, vaan yksin Jumalan rakkaudesta. Jeesus kulki ympäri Galileaa ja Juudeaa parantaen, opettaen ja ajaen ulos riivaajia. Samoin Hän tekee edelleen siellä, missä heikot kristityt huutavat Jumalaa avuksi.

Unelmia on jokaisella – henkilökohtaisia ja yhteisöllisiä: Halu saavuttaa jotakin; halu jakaa jotakin niille, joita rakastaa; halu näyttää, että pystyy johonkin. Mutta Jumalan ihmettä kuitenkin tarvitaan. Vanha ripariopettajani rovasti Pekka Vuornos Sotkamossa kirjoitti minulle Raamatun muistovärssyn: ”Vaan etsikää Jumalan valtakuntaa, niin myös nämä teille annetaan sen ohessa” (Luukas 12:31). Pidin tuota silloin aika pliisuna fraasina. Vuosikymmeniä olen nyt kokenut, että noin se sittenkin menee: Ensin usko Jeesukseen. Ensin yhteys Elämän antajaan. Sitten voi unelmoida ja nähdä monien unelmien toteutuvan.

Jeesus kanssasi, ystävä

Rasismi ja perussuomalaiset

Suomalaiset ovat metsäläisiä. Olemme yksinkertainen kansa ja meitä on helppo ohjailla. Uskomme painettuun sanaan ja enemmistön suureen ymmärrykseen. Rasismi on uusiosana ja käsite, jota varsinkin kulturellit poliitikot ja media ovat opettamassa. Tuo opetus käsittää hyvät käytöstavat ja hyväksytyt sananparret. Tietty koodikieli on opittava, jotta välttyy rasistin leimalta. Nyt olemme oppineet – kiitos ruotsinkielisen kulttuuriväen ja median kellokkaiden – että perussuomalaiset ovat rasisteja.

Miten tämä hyödyttää muita? Perussuomalaisista on tehty syntipukki, jonka kannettavaksi voi laittaa kaiken rasismin ja pahuuden Suomessa. Yksi puolue kantaa taakan muitten puolesta. Viime vuosituhannella Saksassa natsit löysivät yhden kansan, juutalaiset. Heidän syykseen selitettiin kaikki pahuus ja köyhyys, kaikki sairaudet ja ihmisen moraalittomuus. Siinä murhattiin kuusi miljoonaa ihmistä, jotka kantoivat Saksan, mutta myös Englannin, Venäjän, Ranskan ja USA:n rasistien ja natsien pahuuden.

On helppoa löytää jostakin puolueesta rasisteja ja lainrikkojia. Niitä löytyy Suomen jokaisesta eduskunnassa olevasta poliittisesta puolueesta. Kokoomuksessa ja demareissa on useita rasisteja, jotka omassa porukassaan pistävät poikki ja pinoon romanit, virolaiset, venäläiset ja puolalaiset varkaina ja työpaikkojen anastajina. Tuomioja on perinteinen juutalaisuuden vastustaja ja Israelin panettelija. Kepussa on useita kielirasisteja – ainakin Länsi-Uudellamaalla. Sen verran olen ollut kunnallispolitiikassa, että tunnen muutaman hyvinkin.

Karjalohjalla aikanaan karjalaiset siirtolaiset saivat koulussa turpiinsa, koska olivat alkuasukkaiden mukaan ryssiä. Vihreät ja kommunistit ovat kenties pahimpia rasisteja. He ovat ensimmäisinä syyttämässä muita vähemmistöjen syrjimisestä. Helpoin tapa harhauttaa muita päästäessään tuhnun hississä on osoittaa toisaalle ja huutaa: ”Noi haisee!”

Suomessa suurin osa kansasta kuuluu kirkkoon. Puolueissa on paljon seurakuntien jäseniä, kristittyjä. Menkää kotiseurakuntanne Raamatun tuntevan papin juttusille ja kysykää, mitä voitte tehdä rasismin vähentämiseksi rakkaassa Suomessa. Vastaus tulee olemaan lainaus Jeesuksen ohjeesta: ” Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi? Kuinka voit sanoa veljellesi: 'Annapa kun otan roskan silmästäsi', kun omassa silmässäsi on hirsi? Sinä tekopyhä! Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, vasta sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä.” (Matteus 7:3-5)

Rakas ystävä: Tehdään parannusta omista rasismin synneistämme. Ei naureta vitseille ja loukkaaville puheille mustalaisista, ruotsalaisista homoista, juutalaisista tai islamilaisista. Eikä naureta kansan parista lähteneille persujen kansanedustajille, jotka eivät ole käyneet norssia tai ressua.

Jeesus kanssasi, ystävä

Erakkorapu ja luterilainen luostari

Olin Lohjan työväentalolla. Koskaan tuossa rakennuksessa ei ole ollut noin montaa pappia yhtaikaa paikalla. Viisi meistä oli framilla. Yleisön joukossa oli varmaan saman verran. Paikallinen työväestö oli järjestänyt paneelikeskustelun Lohjan seurakunnan kirkkoherrakandidaateille. Väkeä salissa oli sivistyneen vallankumouksen verran.

Eniten ihastuin Lohjan entiseen kaupunginjohtajaan. Hän oli hyvä keskustelun ohjaaja. Ennen kaikkea mieleni ilahdutin, kun hän tilaisuuden lopuksi toivotti kaikille läsnäolijoille Siunausta – siis Jumalan Siunausta. Tuota ravitsevaa tervehdystä kun ei tahdo kuulla edes kirkon luottamushenkilöiltä tai työntekijöiltä. Kiitos emerituskaupunginjohtaja Juhani Rinne.

Tilaisuus oli varmaankin ihan hyvä ja antoisa. Itseni koin tavan mukaan vieraaksi ja muukalaiseksi, yksinäiseksi. Puolessa välissä tilaisuutta mietin jo, voisiko tässä nousta ja lähteä juomaan tuopillisen. Olin valmiiksi ihan pihalla. Puhuimme Jeesuksesta, Kristuksesta, homoista, sukupuolineutraaleista, rukoushetkistä ja rakkaudesta. Rakkaus on kova sana. Sen kun sanoo, on aina oikeassa, vaikkei tiedä, mitä sana merkitsee.

Mielessäni pyöri rukous: Herra, katso ja tee jotakin. Puhumme rakkaudesta, vaikkemme tiedä, mitä se maksoi Sinulle ristillä. Puhumme rakkaudesta, vaikka kaikilla meillä on yli kolmen tonnin kuukausipalkka ja omistusasunto. Puhumme rakkaudesta, vaikka leipäjonot ylettyvät Helsingistä Lohjalle asti. Koin vieraaksi oloni työväentalolla, kun en osannut sanoa Jeesuksen sanoja rakkaudesta. Siitä rakkaudesta, johon kuuluu risti, kärsimys, yksinjääminen, vastavirtaan kulkeminen ja kuolema. Olisin halunnut sanoa, että pidetään Lohjan torilla seurat: Puhe, virsi, puhe, virsi… Jokainen saa kertoa Jumalan terveisiä paikalla, jossa jokainen lohjalainen tuntee olonsa kotoisaksi – ja jokainen kirkkoherraehdokas olonsa vieraaksi.

Työväentalo on hyvä paikka, nuorisoseurojen talot ovat sopivia paikkoja, Laurentius sali sopii vaikka mihin. Lohjan kirkkokin on paikallaan. Samoin kaikki tämän maan kirkot, työväentalot ja konserttisalit. Niihin vain valikoituu porukka. Niissä enemmistö Suomen seurakuntalaisista Lohjalla, Karjalohjalla, Nurmijärvellä, Karkkilassa, Espoossa, Turussa ja Helsingissä tuntevat olonsa vieraaksi.

Torit, kapakat, työpaikat, kodit, kahvilat ovat seurakuntalaisille tuttuja paikkoja. Jeesus kulki toreilla, kaduilla ja kodeissa. Kirkot ovat meidän hurskaitten turvallisia linnoituksia. Sieltä on helppo huudella – ehdottomasti myös minun. Olen pettynyt itseeni pappina ja kirkkoherraehdokkaana. Olin aivan liian arka ja ujo Lohjan työväentalolla.

Olen erakko, erakkorapu. Mutta se ei ole oikeus vetäytyä, vaan tehdä parannus. Olen matkalla kohti sosiaalisempaa erakkorapumaisuutta, kunhan Herra minua opettaa ja muistuttaa. Haluan tiimi-ihmiseksi raittiille forumeille. Vielä koetan väistää pysyvää asettumista luterilaiseen luostariin. Unkan Baari saa odottaa.

Jeesus kanssasi, ystävä

 

Yksinkertainen pelastuminen

Karjalohjan Kivikirkon alttaritaulu välittää Jeesuksen kutsun: ”Tulkaa minun luokseni kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon”. Jeesus kutsui Matteusta opetuslapsekseen: ”Tule ja seuraa minua!” Kaikille, jotka tahtovat olla Jeesuksen turvallisessa seurassa, kuuluu lupaus: ”Sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois”.
- Oletko henkilökohtaisessa uskossa?
- Kyllä minä Jumalaan uskon, mutta en minä mikään uskovainen ole!

Jos uskot Jeesukseen, olet uskovainen. Ja lukko kiinni! Älä ole turhaan hölmö. Kun kerran olet Jumalan lapsi ja Jeesuksen seuraaja, niin ota rennosti ja ole vapaasti Jeesuksen oma, armosta pelastettu ihmeolento, taivaan kansalainen. Jätä vähättely ja heikon itsetunnon vaivat jumalattomille. Heillä on syytäkin tuntea olonsa oudoksi. He ovat kuin välkyt sammakot lämpenevässä kattilassa: ” Mitenhän tässä käy, kun lämpö nousee koko ajan?”

Olen miettinyt suomalaisten kristittyjen ujoutta uskon asioissa. Kuka meidät on opettanut ajamaan sammutetuin lyhdyin? Luther ei ainakaan; ei Paavo Ruotsalainen, eikä Lars Leevi Laestadius. Olisikohan syynä se, että meitä on huijattu kunnioittamaan rahaa, lukeneisuutta ja kuuluisuutta. Joku on opettanut meille väärää herranpelkoa. Niin meistä on tehty vähätteleviä surkimuksia, jotka luulevat, että itsensä halveksiminen on nöyryyttä ja viisautta.

Islamilaiset peilaavat kaikkea elämässään oman uskontonsa kautta. Siinä he ovat oikeilla jäljillä. Kohde vain on väärä. Voimme ottaa uskon tärkeydestä mallia. Kun olemme elävässä, henkilökohtaisessa, pelastavassa - siis ihan tavallisessa -  uskossa Jeesukseen, niin annetaan palaa, kerrotaan elämällä, sanoilla ja asenteilla: ”Jeesus on Jumalan Poika, veljeni ja Vapahtajani. Olen erityistapaus, Jumalan ihme”.

Olen viime päivinä miettinyt tätä omakohtaista uskoa ajatellessani vanhuksia Karjalohjalla, Lohjalla ja kaikkialla Suomessa. Heissä on paljon Jumalan lapsia, Jeesuksen seuraajia, joiden usko ja rukous kannattavat meitä nuorempia. Omakohtaista uskoa on tunnustettu julkisesti Karjalohjan kirkossa konfirmaation yhteydessä. Kuka meistä voi lukea nuorten ajatuksia ja tuhahtaa: ”Tuo on pelkkää teatteria. Lahjojen toivossa nuo rippikoulun käyvät”. Tällainen ajattelija ja tuumija on itse joko uskosta osaton tai synnissä elävä tuhlaajapojan vanhempi veli: se lakihenkinen hurskastelija.

 

Rakas nuori, vanhempi tai tosi vanha ystäväni. Ole rohkeasti kristitty. Omakohtainen uskosi on sinut pelastanut. Kaikki muu kulttuuripainotteinen uskottelu tai laumahenkisyys on jumalattomien kirkonmiesten ja -naisten vaarallista hapatusta. Usko rohkeasti Jeesukseen. Hän on sinun Vapahtajasi.

Jeesus kanssasi, ystävä

Kesän virpomistilaisuudet

Kesä on hengellisten kesäjuhlien kulta-aikaa. Provinssirock on jo vietetty. Siellä oli toivottavasti hyvä meininki. Mikäpä sen mukavampaa kuin nuorten kokoontuminen hyvän musiikin seurassa – raittiusaatetta unohtamatta. Juhannukseen kuuluvat lestadiolaisten hypyt Lahdessa – sen pienemmän lessujoukon. Kuulin, että Lapin profeetat ovat myös mukana. Myöhemmin kesällä vanhoilliset kokoontuvat Pohjois-Pohjanmaalla: karavaanarien kermaa. Myös körtit, evankeliset, viidesläiset, seiskat ja muut herätysliikkeet kokoontuvat jossain päin kesäistä Suomea.

Tässä lyhyt katsaus herätysliikkeiden nykytilaan. Lestadiolaiset herätysliikkeet ovat edelleen raamattunäkemyksessä ja rippikäytännössä kristinuskon terveessä ytimessä. Seurakuntanäkemys on edelleen monilla surullisen suppea. Evankeliset ovat kahden leirin väkeä: Raamatulliset selkärankaiset ja kulttuuriperinneliikkeen muodostajat. Näillä liike menee eteenpäin kohti jakautumista. Raamattuun ja opetukseen sitoutuneet ovat vielä selkeä osa oikeaa herätysliikettä. Todisteena tästä on muutamien luopiopiispojen vihat.

Viidesläisiä on montaa sorttia kaikin vivahtein. Uskoa löytyy ja raamatullista opetusta, mutta myös liberaalia haihattelua kaikin opillisin vivahtein ja kulttuurikertoimin: on näytelmää, draamaa ja kristillistä ylpeyttä. Körtit eivät ole olleet enää Jaakko Eleniuksen jälkeen voimissaan. Itse samaistuin aiemmin paljolti lessujen lisäksi körtteihin, mutta en enää. Körtit ovat suolattomin ja  hovikelpoisin Suomen herätysliikkeistä: voi Paavo Ruotsalaisen eksyksissä olevia perillisiä.

Seiskat ovat uudempi herätysliike johon kuuluu luterilaisia, helluntailaisia, vapaakirkollisia, ihan kirkkoon kuulumattomia kristittyjä, jotka ovat eronneet kansankirkosta viime vuosina löperöjen piispojen, kirkon liberalisoinnin ja konservatiivikristittyihin kohdistuvan vainon takia. Tämä Seiskojen liike saattaa nousta kansankirkon pelastajaksi yhdessä herätysliikkeiden kanssa lähivuosina.

On hyvä katsoa Ruotsin kirkon suuntaan. Se on Suomea edellä opin vesittämisessä ja Raamatun sanan halveksinnassa. Kirkkoon kuuluu yhä vähemmän ruotsalaisista, vaikka Ruotsin kirkon oppi sallii kaiken new-agesta kulttuuri-islamiin, shamanismista moraalittomuuden ylistämiseen.

Rakkaat ystävät: Osallistukaa kristillisiin tilaisuuksiin, missä olettekin. Muistakaa myös se lupa ja etuoikeus, mikä teillä on, kun uskotte Jeesukseen omakohtaisena Vapahtajananne. Te olette pappeja, sananjulistajia, apostoleja ja saarnaajia. Jeesus lähettää teidät juuri tuolla taidolla ja koulutuksella, mikä teillä nyt on. Jumalan Henki on ohjaajanne.

 Lähetyskäsky on Pomon lupakirja sinulle. Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti." (Matteus 28:18-20)

Hyvää Juhannusta ja Jeesus kanssanne, ystävät. Tyttärenpoikani Kasperin sanoin: ”Mennään!”

 

Piispa Irja Askola ja islamin miehet

”Tapaaminen oli hyvin koskettava. Sain seurata miesten rukoushetkeä, olin takana, mutta samassa tilassa kuitenkin. Koin sen suurena luottamuksen osoituksena” (Helsingin piispa Irja Askola, HS 24.6.11). Näin Askola kertoi osallistumisesta Suomen muslimien tapaamiseen. Suomen kirkossa naiset ovat saaneet pappisviran ja oikeuden olla tasavertaisia miesten kanssa sanan julistajina. Kristillisessä, luterilaisessa, kirkossa on opittu: ”Vapauteen Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina älkääkä alistuko uudestaan orjuuden ikeeseen”.

Tietysti Helsingin piispa on stadihiippakunnan ilo ja murhe, mutta kyllä piispat edustavat mielestäni koko kansankirkkoa – aivan kuten muutkin papit. Tuntuu pahalta piispan vapaaehtoinen alistuminen vieraan vallan alle. En ole feminismin ystävä, mutta naispiispan viimeisin tempaus on pohjanoteeraus, kun ajatellaan sitä työtä, mitä tasa-arvon eteen tässä maassa on tehty tasavallan presidentti Tarja Halosen ja muiden ihanien naisten toimesta. Olen aina kannattanut naispappeutta, mutta nyt alkaa mietityttää. Missä kirkko on astunut vikaan, kun selkäranka ja ilo omasta uskosta on täysin hukassa? ”Kyllä minä niin mieleni pahoitin” (Tuomas Kyrö kaikissa kirjoissaan).

Surullista on se, että piispa Askolan puheet saavat taas ihmisiä eroamaan kirkosta, joka näyttää menettäneen kaiken suolansa. Piispan esiintulo islamin puolustajana ja oman kirkon vähättelijänä herättää monia kysymyksiä.

- Miksei herätysliikkeiden naispappeudesta ahdistuneet kristityt voi pitää omia tilaisuuksiaan kirkon tiloissa, mutta muslimeille se sallitaan?
- Miksei keskustella ensin islamin ja kristinuskon oppisisällöstä kirkoissa ja mediassa, ennen kuin annetaan tilat vieraan uskon harjoittajille?
- Miksi  käytetään trendikästä sanaa ’vihapuhe’, jonka sisältöä ei ole määritelty? Onko vihapuhetta se, että julistaa evankeliumia Jeesuksesta ja tahtoo myös islamilaisten ottavan vastaan Jeesuksen henkilökohtaisena Vapahtajanaan? Onko vihapuhetta, kun sanoo, että meillä ja islamilaisilla on eri Jumala? Meillä on kolmiyhteinen Jumala: Isä, Poika ja Pyhä Henki, heillä Allah, jolla ei ole poikaa. Onko vihapuhetta se, kun sanoo, että islamilaisessa perheessä naisen asema on heikko ja alistettu?

Piispan Juhannushaastattelu sisälsi monia muitakin aiheita, joissa ei paljon Raamatun arvoja kunnioitettu. Oli intoa ilman taitoa. Huikeita keskusteluja rippikoulussa on kuulema käynnissä. Suvaitsevaisuus ja konservatiivisuus on laitettu vastakkain. Ennen puhuttiin kyllä Jumalan sanalle kuuliaisista ja luopioista. Suvaitsevaisuus, liberalismi ja humanismi ovat osa Suomen yhteiskunnan arvomaailmaa. Niillä on oikeutettu asemansa uskonnonvapauden maassa, kristillisen kansankirkon ulkopuolella.

Onneksi ihmiset muodostavat vapaasti omia kantojaan riippumatta piispoista ja muista herraskaisista auktoriteeteista. Kansankirkko palaa juurilleen. Sen muodostaa Suomen kansa ja Kristuksen kirkko.

Jeesus kanssasi, ystävä. Ole hereillä, valvo. Kirkon herrat ja rouvat nukkuvat.

Rakas Rukouspäiväkirja. Kesää ja hellettä.

Hei Jeesus! Kiitos taas miljoonannen kerran. Jaksan uskoa ja olla, vaikka olen aika nolla. Yllätät minut Sanallasi, läsnäolollasi ja hyvillä hengellisillä terveisillä. Löysin Sotkamon Lähetysdivarista vanhan David Wilkersonin herätyskirjan – mulle uuden. Kyllä Jumalalla on joka ajalle  julistajansa ja pappinsa. Vähän tuntuu kiusalliselta olla kansankirkon pappi, kun oma rohkeus on aropupun tai pehmopiispan luokkaa. Mutta meilläkin on toivoa. Kun elämässä murheet, tappiot ja pelot kasvavat vuoren korkuisiksi, kun näkee kaiken maallisen menestyksen ja yhteiskunnallisen arvotuksen turhuuden, niin silloin voi kuulla Jeesuksen sanovan: ”Poikani, tyttäreni: Jumalan valtakunta on lähellä. Tee parannus ja usko hyvä uutinen. Saat aloittaa alusta minun kanssani”.

Jeesus, kiitos ystävistäni.  Siunaa jokaista rukouslistallani Trondheimissa, Sotkamossa, Lappeenrannassa, Oslossa, Jyväskylässä, Kårstassa, Helsingissä, Köpingissä, Tampereella, Karjalohjalla ja Lohjan seudulla – Sammatin ystäviä unohtamatta!

Herra, siunaa Suomen kansankirkkoa ja tavallisia kristittyjä, jotka uskovat Sinun varaasi heittäytyen. Siunaa niitä, jotka eivät ymmärrä kirkon suurkuluttajien ja hurskaitten höpinöitä, vaan luottavat Sinuun sillä uskon lahjalla, jonka Sinä olet antanut ja jota Sinä pidät yllä. Herra, siunaa myös meitä herätyskristittyjä – vai mitä me oudommat olemme. Anna meille nöyryyttä, iloa ja keskinäistä rakkautta. Anna myös anteeksi suurin syntimme, kun pidämme usein omaa pientä samanmielisten porukkaa Jumalan Valtakuntana. Anteeksi itseni, kaikkien lessujen, viidesläisten, helluntailaisten, karismaatikkojen, evankelikaalien ja muitten armosta pelastettujen kaalipäitten puolesta ja kanssa.

Jeesus: Lohjan kirkkoherranvaalista pari sanaa; Anna Lohjalle kristitty, Jumalan Sanaan uskonsa perustava, pappi. On niitä muitakin kuin minä. Olen taas tässäkin projektissa sössinyt asioita. Otan hommat liian tosissani. Olen kärsimätön. Tärkein juttu minulle on itsenäiset yhtymäseurakunnat – ihan Suomen kirkon moniäänisyyden ja rikkauden puolesta. Siis seurakuntayhtymä Lohjan seudulle on ykkösjuttu. Jos teet minusta Lohjan kirkkoherran, niin sekin on ok. Palkka on hyvä ja työ mahdoton – sopii minulle.

Ai niin: iso kiitos eilisestä Pawsonin saarnasta. Se tuttu juttu, mutta niin helposti unohdettu, kolahti: Olla Kristuksessa; Olla sinussa, Jeesus; Minut on ristiinnaulittu ja haudattu yhdessä Sinun kanssasi. Minut on herätetty kuolleista yhdessä Sinun kanssasi. Minut on asetettu Taivaisiin yhdessä Sinun kanssasi. Olen Taivaassa Jeesuksen kanssa tällä hetkellä. Tämä ruumis vielä todistaa toista, koska kehoni on hidas kuin suomalainen hiihtäjä ilman dopingia. Herra: Kiitos lomasta, mansikoista, etanageelistä, herneistä ja karpalomehusta. Iso kiitos raittiudesta. Olen ollut ilman olutta jo monta kuunkiertoa. Ei ole paha juttu iloita Herrasta ja juopua Pyhästä Hengestä. Krapulaa ei ole tullut.

Jeesus: Olet minulle rakas. Kaksi sanaa: Kiitos ja Aamen. (Ja-sanaa ei lasketa).

P.S. Herra, jotenkin pidän aina vaan rovastin arvonimestäni. Kiitos Mikolle. Siinä on seurakomiikkaa. ”Kuuntelemme rovasti Linnavirran saarnan”. (lessuvitsi) Salla on ihana tyttäreni. Hän luuli pienenä, että KRP tarkoittaa Kari-Pekka Kyröä! Kyllä meille on nauru maistunut. Kiitos kaikista lapsista, vävystä, tulevista vävyistä, tulevista miniöistä ja lastenlapsista.  Aamen.

Sukupuolineutraali avioliitto

Sukupuolineutraali avioliitto on idioottimainen sanahirviö. Siinä sotketaan avioliittokäsite (kristillinen avioliitto tai siviilivihkiminen). Sukupuoli kertoo jaosta kahteen: mies ja nainen, uros ja naaras, koneruuvi ja mutteri. Neutraali on lähellä sanoja: puolueeton, tasapuolinen, välinpitämätön. Neutraali suhde kuulostaa laimealta, haalealta, kylmältä, klimppiseltä kaurapuurolta. Jos olisin uskosta osaton homo, en haluaisi solmia sukupuolineutraalia avioliittoa. Sana kuulostaa liikaa yliymmärtäväisten heterojen keksinnöltä. Homoliitto kuulostaa rehelliseltä.

Ministeri Ville Niinistö puhuu sukupuolineutraalista avioliitosta: ”Toivon, että se on yhteinen hanke, ja kaikista puolueista löytyy vähemmistöjen oikeuksia puolustavia kansanedustajia”. ( YLE 7.7.11). Jokainen kansanedustaja päättää vakaumuksensa perusteella suhteestaan homoliittoihin. Laki tulee voimaan kaiketi lähivuosina. Olisi reilua puhua asioista oikeilla nimillä: homoliitot, lesboliitot, avioliitot, kimppaliitot jne.

Ruotsissa ollaan edellä kaikessa – myös homoliittojen kohdalla. Nyt on ensimmäinen päiväkoti perustettu homoille ja lesboille. Sukupuolirooli saa kehittyä lapsella omaan tahtiin. Vapaus on kaiken perusta. Mikähän valmius ja suuntautuneisuus tällaisen päiväkodin henkilökunnalla on? Saavatko lapset syödä, mitä haluavat; vaihtaa itse vaippansa; työntää sormensa pistorasioihin?

Demokratiaan kuuluu enemmistön valta. Tämän mukaan todennäköisesti homojen ja lesbojen erivapaudet kasvavat tulevaisuudessa, myös Suomessa. Näin Raamattu kertoo tulevaisuudesta. Kirkolla tulee olla toinen tie. Kristillinen kirkko ei ole demokraattinen yhteisö, vaan Kristuksen ruumis, jonka pää on Jeesus Kristus. Kristillinen kirkko on Sanan kirkko, jossa Jumala on pomo. Me seuraajat olemme lampaiden
kaltaisia määkijöitä. Armosta pelastettuja, mutta ihan eri tasolla kuin kaikkivaltias Jumala.

Lesbojen ja homojen paikasta seurakunnassa olisi käytävä keskustelua, joissa eri osapuolet saisivat ilmaista kantansa – myös vähemmistöjen edustajat. Tarkoitan tässä yhteydessä Aslanin väkeä, herätyskristittyjä, karismaatikkoja, ABC-huoltamoiden vakioasiakkaita jne. Niitä, joita tänä päivänä kirkon ja yhteiskunnan kerma (piispat, kapitulien asessorit, dekaanit, demari Paavo Lipposen hengenheimolaiset, vihreät ja ruotsalaiset) halveksivat ja sortavat.

Uskon, että ilman edellä mainittua kulttuurisössöporukkaa vähemmistöt voisivat tässä maassa paremmin: niin homot, lesbot, herätyskristityt, ruotsinkieliset, venäläiset, pakolaiset, mamut, romanit kuin myös Karjalohjan vihainen pappi.

Jeesus kanssasi, ystävä

 

Adressia pukkaa – itsenäisyys on iloinen asia

Olemme keränneet alkukesän aikana Karjalohjan seurakunnassa jo useita satoja nimiä itsenäisyytemme säilymisen puolesta: karjalohjalaisia, lohjalaisia, sammattilaisia, pääkaupunkiseudun asukkaita. Karjalohjan hyvämaineinen seurakunta on itsenäisyytensä arvoinen Herran työssä ja vaivassa.

Elokuun loppuun asti keräämme nimiä seurakuntamme tulevaisuuden turvaamiseksi. Luovutamme adressin Kirkkohallitukseen, missä asia aikanaan päätetään uudelleen. Kaksi vuotta sitten kaikki jo päätettiin kertaalleen: Karjalohjan seurakunta tulee osaksi Lohjan seudun seurakuntayhtymää, itsenäisenä seurakuntana Lohjan ja Sammatin kanssa. Myös muiden seurakuntien mukaantuloon oli periaatteessa valmistauduttu. Teimmehän laajan selvitystyön Lohjan kirkkoherra Kaiku Mäenpään johdolla.

Jos haluat tukea itsenäisiä seurakuntia Lohjan seudulla; jos haluat aktiivisten, kristillisten seurakuntien toimintojen paranevan edelleenkin, niin tue Karjalohjaa, Sammattia ja Lohjaa. Voit laittaa tuenilmaisusi Karjalohjalla oleviin adresseihin. Voit myös sähköpostilla olla yhteydessä allekirjoittaneeseen tai muihin seurakunnan työntekijöihin ja luottamushenkilöihin.

Tässä adressin tekstiosa tiedoksi: ”Adressi itsenäisen Karjalohjan hyvämaineisen seurakunnan puolesta. Itsenäinen Karjalohjan seurakunta liittyy Lohjan seudun seurakuntayhtymään vuonna 2013. Näin on Lohjan seurakuntayhtymän ja Karjalohjan seurakunnan kanssa virallisesti päätetty vuonna 2009.  Edellytämme, että Kirkkohallitus ja Espoon tuomiokapituli kunnioittavat Lohjan, Sammatin ja Karjalohjan paikallisseurakuntien päätöksiä.”

Espoon piispa ja tuomiokapituli ovat pakan sekoittajina saaneet pahaa jälkeä aikaan. Heidän toimestaan seurakuntien tulevaisuuden suunnittelu on annettu ulkopuolisen selvitysryhmän tehtäväksi. Pyöränkeksijät on laitettu töihin. Länsi-Uudenmaan seurakuntien monet luottamushenkilöt, työntekijät ja seurakuntalaiset ovat tuskastuneet lyhytnäköiseen ja paikallisia päättäjiä ylenkatsovaan asenteeseen Espoon taholta. Toivottavasti syksyllä saamme vihellettyä pelin poikki ja voimme jatkaa seurakuntatyön kehittämistä Lohjan seudun seurakuntayhtymässä.

Siunausta ja Tsemppiä, ystävät: taistellaan itsenäisyyden puolesta.

Kysymyksiä Lohjanlinnan viisaalle

Pitkän aikaa on kysymyksiä kertynyt kaikesta maan ja taivaan väliltä. Koitan vastata muutamiin.

1. Kysymys: Mitä kuuluu Pontius Pilatuksen kirjeille? Viimeisestä käännöksestä on jo aikaa? Milloin Pilatus saapui Suomeen ja Lohjalle? Mitä ihmettä Pilatus täällä teki?

Vastaus: Olen kääntänyt muutamia kirjeitä valmiiksi. Tuolla ne ovat Yhdyspankin kellarissa kääntämättömien kasan vieressä. Syyskesällä viimeistään, jos Luoja suo, laitan muutamia nettiin. Toisaalta lähivuosina on tarkoitukseni toimittaa kirja, jossa on myös Pilatuksen päiväkirjat mukana. Otan vielä selvää kirjoitusten omistusoikeudesta. Onko Pilatuksella sukulaisia elossa? Missä he mahdollisesti vaikuttavat jne. Olen kuullut, että Harju & Pöntinen voisivat olla Pilatuksen sukua. Mutta käännöksiä on tulossa.

2. Kysymys: Mitä yhteistä on liberaalipapeilla ja new-age liikkeellä?

Vastaus: Heillä on sama jumala kuin hinduilla, mutta vieläkin utuisempi.

3. Kysymys: Voitko ihan lyhyesti kertoa, miksi kristinusko on ainoa oikea usko?

Vastaus: Jeesus on kulmakivi, perusta, tie… vastaus. Muissa uskonnoissa ihmiset tekevät töitä kädet ruvella ja hiki hatussa. Kristinuskossa Jumala teki ja tekee edelleen kaikki työt. Muissa uskonnoissa ihmiset kiipeävät tikapuita pitkin taivaaseen ja potkivat toisia alemmilta portailta huis helvettiin. Jeesus laskeutui aikanaan Taivaasta ihmisten rinnalle alas asti noutamaan meitä pelastukseen. Ero kristinuskon ja muiden uskontojen välillä on Taivaan ja kadotuksen kokoinen ero. Kannattaa antaa ohjat Jeesukselle. Filosofi Nietzschen mukaan kristityt ovat raukkiksia. Parempi Taivaassa raukkiksena kuin sankarina helvetissä.

4. Kysymys: Mikä puhelin sinulla on käytössä, kun sinua on niin vaikea tavoittaa?

Vastaus: Doro Senior – valkoinen väriltään. Minulle tuo uusi työpuhelin on melko monimutkainen. Simpukkamalli – sormet tahtovat jäädä väliin. Ja korva, mutta pikkuhiljaa opin minäkin.

Siunausta ja iloa ystävät. Jeesus kanssanne.

Voiko pelastuksen ryssiä?

Luen taas Salomonista. Mies eli Jumalan siunausten alla kuin Herran kukkarossa. Hänellä oli viisautta, faraon tytär vaimona, kukoistava kuningaskunta ja kansa, joka rakasti hallitsijaansa. Jumala antoi erityisiä todistuksia läsnäolostaan Salomonille. Sitten tuo onneton sotkeutui lukemattomiin naisiin, vääriin uskontoihin ja sotiin. Jumala ilmestyi Salomonille kolmannen kerran, lausui tuomionsa ja kertoi pettymyksensä. Valtakunta hajoaa ja miltei kaikki sortuu. Vähän jää jäljelle: ei Salomonin, vaan hänen isänsä Daavidin tähden. Saarnaajan kirja kertoo Salomonin vanhuudesta. Surullinen kertomus masentuneesta vanhasta kuninkaasta, joka mokasi pahasti.

Minulta kysytään usein: Voiko pelastuksen menettää? Kysymys on hyvä miettiä läpi kerran jos toisenkin elämänsä aikana. Jotkut kristityt opettavat, että ”kerran pelastettu on aina pelastettu”. Se kuulostaa turvalliselta ja rakkaudelliselta. Minä olen usein ollut toiveikas uskomaan tuolla tavalla. Raamattua lukemalla voi tarkastaa, onko kyse toiveajattelusta vai Jumalan tosiasioista.

Jeesuksen monet vertaukset valvomisesta, leiviskän eli lahjojen käyttämisestä, ovat selvää kieltä uskoville: valvominen, hereillä olo, Jumalan yhteydessä eläminen on aktiivista uskon harjoittamista. Jumala odottaa sitä. Uskovia ja Jeesuksen seuraajia olivat sadat opetuslapset, jotka suuttuivat Jeesuksen puheisiin Hänen ruumiinsa syömisestä ja veren juomisesta. Nämä lähtivät Jeesuksen luota. ”Tahdotteko tekin lähteä?”, kysyi Jeesus Pietarilta ja muilta opetuslapsilta. ”Kenen luo menisimme, Herra? Sinulla on ikuisen elämän sanat”. Juudas oli Jeesuksen luo jääneiden joukossa. Hänen onneton kohtalo on kaikkien tiedossa. Entä Salomon, Saul tai se uskoon tullut Samarian noita, joka sai Pietarilta pyyhkeitä? Entä monet uskossa aloittaneet Suomen kirkon johtajat, jotka ovat myyneet uskonsa maallisille vallanpitäjille? Heidän kohtalonsa on Jumalan käsissä. Siunaukset maan päällä he ainakin ovat menettäneet. Muusta ei Raamattu kerro.

Voiko pelastuksen ryssiä? Kyllä voi. Yksin Jumalan armosta pelastumme. Jokainen uusi päivä on uskoontulon ensimmäinen päivä elämässämme. Tänään kuulemme Herran äänen ja saamme seurata Häntä. Tänään pelastettu on tänään pelastettu. ”Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti”. Tänään on maailman tärkein päivä sinulle ja minulle.


Jeesus on kanssasi, ystävä

Lääkäreitä ja huijareita

Sairauksilla tehdään rahaa – on aina tehty. Sinuhe egyptiläinen sai leipänsä kallonporaajana. Elias Lönnrot otti runot ja virret mukaan parantamiseen. Tietäjiä ja poppamiehiä on joka kansan parissa. Nykyajan sairaat länsimaat ovat täynnä kirjavaa parantajajoukkoa. Minulla on nykyisin, kiitos Herralle, luja luottamus Jumalan parantavaan voimaan ja rukousvastauksiin – sekä oikeisiin lääkäreihin, psykologeihin ja psykiatreihin. Tarkoitan näitä yliopistossa lukeneita, sosiaalisilta taidoiltaan välttäviä, mutta ehdottomasti osaavia auttajia. Heihin kannattaa luottaa. Olen vuosien varrella tutustunut moniin yrttien, pienten pillereiden, jauheiden, akupunktioiden ja hivelyhoitojen harrastajiin. Kun olen sairastanut ja kipuillut, niin olen etsinyt apuja vähän joka suunnasta. Metsässä on käyty.

Karjalohjan seutu on erityisen otollinen maaperä erilaisille uskomushoidoille. Tunnen yhden viikonlopun opiskelleita terapeutteja, jotka ovat saaneet pätevyyden kaivosta katsomiseen, energiakiviin, parantaviin öljyihin, muminahoitoihin, korvanlehtien sivelyterapioihin, homeopaattisiin miljoonan pillerin ja tuhannen jauhon taikoihin. Ehkä ihmeellisin hoitokeino oli vuosia sitten Heponiemessä. Siellä oli aikanaan kuukävelijöitä ja joogalentäjiä yrittäjinä. Ruokasalin pöydälle oli hankittu boxi: kenkälaatikon kokoinen, liinalla peitetty, kädenmentävällä kololla varustettu bongjuttu. Sinne kun ujutti kätensä, niin parani kaikista maailman sairauksista. Maailmankaikkeuden parantavat energiat ohjautuivat juuri tuohon laitteeseen. Wau. Ihmeellisempi kuin kahden euron juusto.

Tällaisiin uskomushoitoihin liittyy new-age usko, shamanismi, noituus ja idän herkut. Pöytä on valmis. Rahaa menee ja paranemisen sijaan saa pahimmassa tapauksessa mielen lopullisesti järkkymään. Maailmassa vaikuttaa paha, vaikka kuinka ajattelisimme positiivisesti ja uskoisimme hyvyyteen, kauneuteen ja karhun paskaan.

Rakkaat seurakuntalaiset Karjalohjalla ynnä muutkin Jumalan lapset: Kavahtakaa huijareita, jotka lupaavat parantaa vakavat sairautenne, syövän, diabeteksen ja korkean verenpaineen ikivanhoilla, muka uusilla, hoitomuodoillaan. Älkää luottako ihmiseen, joka hieroo teitä oikealla kädellä ja vie lompakkonne vasemmalla. Sairaudet tekevät meidät heikoiksi, pelokkaiksi ja yksinäisiksi. Luottakaa silti Jumalan apuun ja rukoukseen kristillisessä seurakunnassa, Raamatun mukaiseen öljyllä voiteluun. Käykää oikeiden lääkäreiden juttusilla. Ottakaa lääkärin määräämät lääkkeet, kuurit ja hoidot. Suomessa on hyvä terveydenhoito ja erinomaiset lääkärit. Sairaanhoitajat ja lähihoitajat ovat suorastaan mahtavia – vaimoni Malle ja muut.

Huijaushoidoissa on monia, monia vaaroja. Yksi on se, että paraneminen estyy tai viivästyy. Toinen on siinä, kun rahat menevät Kankkulan kaivoon. Vaarallisinta ja tuhoisinta on oven avaaminen pahan vallalle. Jeesus paransi sairaita ja ajoi ulos riivaajia. Meidän ei tule avata ovea edes sairauden masentaessa noille Jeesuksen karkottamille pahoille hengille.

Siunausta, terveyttä ja uskoa Jeesukseen. Jumala kanssasi, ystävä!

Pohjoismainen arvotyhjiö

Jokaista järkyttää uusin pohjoismainen veriteko Norjassa. Suomessa on vastaavanlaisia ollut useita: kauppakeskus ja koulut ovat joutuneet julman väkivallan kohteeksi.  Pahuus on oikein sana kuvata näitä tekoja. Näin tulkitsi myös Norjan pääministeri. Pahuus on Jumalan poissaoloa. Tähän suuntaan olemme olleet matkalla Suomessa kymmeniä vuosia, vauhdin vain kiihtyessä. Jumala on hylätty ja tilalle otettu ihmisaatteiden sekatavarakauppa: filosofien kommentteja, väkivaltaisia tietokonepelejä, vapaamuurareita, temppeliherroja, pakanakristittyjä, natseja, liberalismia, islaminvastaisuutta ja feminismiä.

Jumalaton, pahuuden voittama ihminen Breivik kuulee ja lukee sanan sieltä ja toisen täältä: siitä löytyy ainesta manifesteille. Jumalanpuute ja eksyksissä olo ovat kansankirkon syntejä – ainakin Suomessa. Kun yhteiskunta on pakanallistunut ja hävennyt kristillisiä juuriaan, niin kirkkoon on tarttunut sama ujous ja häpeämisen tunne. Kirkko on alkanut miellyttämään ja luovimaan vallanpitäjiä, vaikka seurakuntien tehtävä on aina ollut asettuminen valtaa ja rahaa vastaan. Raamattu on hylätty. Jumalan sanasta on tehty naurun ja pilkan kohde.

Emerituspiispa Huovinen kysyi Estonian upottua, missä Jumala oli? Olisiko jo vastausten ja parannuksen teon aika kirkolla? Johtajista uusi alku ei ole koskaan lähtenyt. Nyt on tavallisten kristittyjen, kirkkokansan, Jumalaa kaipaavien kansalaisten, tavallisten syntisten aika asettaa uskonsa hylänneet piispat ja kirkko vastuuseen arvojen hylkäämisestä. ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”. Kuinka voimme jättää ihmiset niin yksin, että he ovat Paholaisen helppoa saalista ja tulevat katkeruudessaan, peloissaan ja sekavuudessaan murhaajiksi ja pommin tekijöiksi?

Herra, siunaa Norjan nuoret, jotka ennen elämän alkua joutuivat kokemaan julman ja turhalta tuntuvan kuoleman. Sanasi mukaan, Jeesus: ”Lapset ovat vapaat”. Tähän luottaen ota kuolleet lapset ja nuoret luoksesi. Herra, siunaa kristillistä kirkkoa maailmassa ja pohjoismaissa,  siunaa piispoja ja johtajia. Kosketa heitä Pyhän Hengen kautta. Uudista seurakuntasi. Anna herätyksen tulla. Armahda meitä. Aamen.

Rakkaat ystävät. Jumala puhuu myös kärsimysten kautta. On aika kuunnella.

Jeesus kanssasi, ystävä

 

 

 

Postia pappi Joosepilta

Sotkamo-lehden välissä tuli Lidlin mainos, jonka välissä oli vanha kellastunut seurakuntaviesti – pappi Joosepin lähettämä. Siinä oli uutinen piispanvaaleista Espoossa ja Kuopiossa. Samassa yhteydessä katsastettiin nykyisiä, menneitä ja tulevia piispoja suorasuuntauksella. Nykyisessä piispajoukossa ei ole yhtään karismaattista henkilöä tai hiippakunnan hengellistä johtajaa – paitsi Riekkinen. Aiemmin oli Rimpiläinen ja Huovinen. Nyt on vain häkämäisen värittömiä, hajuttomia ja savuttomia olentoja, vaarallisen harmaata porukkaa: kirkolle vaarallista – ja kansalle. Mistä lie roskiksesta Jooseppi oli lehtykäisensä löytänyt? Riekkinen? Hänen karismaattisuutensa voi olla pelkkää savolaisuutta.

Aloin minäkin tuumimaan piispanvaaleja, kun kerran sellaiset on tulossa – toiset jopa ihan nurkalla, Espoossa. Ei kai kukaan mitään karismaattista johtajaa piispaksi kaipaa? Raamattunsa tunteva tavallinen, syntinen, parannuksesta hajulla oleva, kristitty riittää mainiosti. Kuopioon on tuumittu niitä liberaaleja, joita on kirkko pullollaan. Jos niistä pitää valita, niin ottakoot sen Kuulan. Nimi ainakin on pyöreän hauska. Hyviä vaalimainoksiakin olisi helppo rustata:

- Työnnä kuula kentälle!
- Vihreitä kuulia ei koskaan ole liikaa
- Kuulaan kirkas – kuin korven pontikka
- Kuula – jo valmiiksi karilla

Lisäksi tuo Kuula on tainnut rakentaa jo pesänkin sinne Kuopion kapituliin.

Espooseen on kuulema kaksi hamuamassa: Lapuan mies ja paikallinen seinäkoriste – molemmat miehiä paikallaan, tohtoreita. Meillä läntisellä Uudellamaalla on kirkkoherroina ollut muutama tohtori: hyviä miehiä, kielitaitoisia ja subsidiriateettia yli oman tarpeen. Tohtorius pätevöittää johtamiseen. Se on nähty näillä nurkilla. Nimetkin pyörivät kielenpäällä – siis noiden piispakandidaattien: Luoma ja Salo. Lapualaisen etuna on se, ettei kukaan täällä tunne miestä. Espoolaisen etu taas siinä, ettei kukaan ole vielä ottanut hänen aatoksistaan selvää: kaksi kirjoittamatonta lehteä luvassa. Miten heitä lobbaisi?

- Luoma – Jumalan luoma
- Hei kuoma. Valitse Luoma
- Lakeuksien Tapio – mäkikuningas

Salo rimmaa vaikka alamäkeä menevän Nokian kanssa. Kalervo on vaikeampi.

- Äänestä Saloa, pikkasen valoa
- Saat Salon, jos ostat halon
- Mä oon Kalervo. En tiedä miksi. Vähän kuin rimmaava niksi.

 Molempien kanssa tulemme varmasti toimeen. Olemmehan olleet tuuliajolla jo vuosia. Espoon kapituli on sen verran nuori ja vihreä, ettei täällä mitään perinnettä ole syntynyt. Olemme olleet Helsinki-B alusta asti. Rohkeasti pojat kisailemaan. Kannatusta on luvassa. Tuleva piispa laskekoon piispansauvan timantit. On se hyvä tuo Jooseppi, kun laittoi sen lehden. Milloin nuo vaalit pidetään – ja miksi?

Jeesus kanssasi, ystävä

Piispuudesta Suomen kansankirkossa

Kirjoitukseni ”Postia pappi Joosepilta” kertoi epäuskostani ja väsymyksestä Suomen kirkon ylimpään johtoon: se vihreistä kuulista ja kalervoista. Vuoden vaihteessa meille on tulossa kansankirkkoon kaksi uuttaa piispaa: Espoon hiippakuntaan, johon myös Länsi-Uudenmaan itsenäiset seurakunnat kuuluvat. Toinen piispa menee Savoon, Kuopion hiippakunnan johtoon.

Olemme kirkossa hajaantumisen tai uuden herätyksen kynnyksellä. Jos Espoossa ja Kuopiossa saa jatkua nykyinen kristillisiä arvoja ja Raamatun sanaa halveksiva meno, niin kirkko jakaantuu. Jos Heikan ja Riekkisen tilalle tulee samanhenkisiä kulttuurijohtajia, niin piispojen laiva on spongeilla ja sateenkaarilla lastattu. Raamattu on pian kiellettyjen kirjojen joukossa.

Silloin kirkosta lähtevät uudistajat, joihin kuuluu kristillisiä perusarvoja, luterilaisuutta ja arjen kristillisyyttä korostavat ihmiset: Me ihan tavalliset rippikoulunkäyneet, rokotetut ja lapsenuskoiset. Me syntiset ja yksin armon varassa jaksavat. Jos Jumala suo uudistuksen ajan, niin Espooseen ja Kuopioon löytävät Miikka Ruokasen ja Tapio Luoman kaltaiset papit. Nämä kaksi ovat pikkuisen liian hyvätapaisia, mutta muuten sopivia. Vielä on aikaa myös ihan uusille ehdokkaille – myös kristityille naispapeille.

On uskon varaan heittäytymisen, rohkeitten sanojen ja rukouksen aika. Uudistuuko kirkko Jumalan Hengen voimalla, vai vieläkö joku likinäköinen luulee, että ”venettä ei saa keikuttaa” kirkkopolitiikka tuo pelastuksen? Kun vene on täynnä haisevia, mätiä kaloja, kun vene on juuttunut matalaan rantahiekkaan, huutavat huonot piispat ja kellokkaat: ”Varokaa vene kaatuu! Meiltä kastuu hiipat ja juhlakengät”.

Rakkaat kristityt ja Jeesusta etsivät: Kaadetaan ja puhdistetaan vene. Uudistetaan kirkko. Tämä on isiemme kirkko. Tämä on kansan, ei herrojen eikä narrien kirkko.

Jeesus kanssasi, ystävä

 

Får man låta så där? Voiko noin tehdä?

Uppsalan psykiatrisessa sairaalassa – vuosia sitten – yksi potilas pitkin päivää päristeli suullaan erilaisia ääniä ja vaikutti hyvin onnelliselta ihmiseltä. Vieressä istui ahdistuneen ja aran oloinen naispotilas, joka hyvin pelokkaalla äänellä kysyi hoitajalta: ”Får man låta så där? ”Vapaasti käännettynä: Saako hän tehdä tuolla tavalla?

Oikeastaan tuo on minun arka kysymykseni monessa elämänvaiheessa ja tilanteessa.
Erityisesti silloin, kun pitäisi oikaista selkänsä ja huutaa ilo ilmoille! Elämässäni on ihmisiä, jotka onnistuvat viemään minulta kyvyn iloita ja nauttia elämästä. Näin oli lapsuudessa, nuoruudessa, pitkin aikuisikää. Vieläkin tulee hetkiä, jolloin tällaisia ilonsieppaajia on tielläni. Heissä ei ole isoin vika, vaan minussa. Heikkous ei ole muiden syy, vaan minun. Pitäisi päästä pois heikkouden synnin alta: Vaikka Jumalan avulla? Sinun rukoustesi tuella?

Kerron esimerkin elävästä elämästä ja lähimenneisyydestä. Aikoinaan ryhdyin vetämään projektia, jonka tarkoitus oli tuottaa Karjalohjan pitäjän historia. Toukokuun kauniina sunnuntaina oli juhlan aika. Historian kirjoituksen Suomen ammattilaiset saivat työnsä valmiiksi. ”Karjalohjan Historia. Itsenäisen väen pitäjä”, 535 sivuinen neliväriteos julkistettiin Karjalohjan kivikirkossa 22.5.05 klo 16. Tilaisuudessa oli läsnä hankkeen kummeja: presidentti Tarja Halonen ja tohtori Pentti Arajärvi, rouva Eeva Ahtisaari, Pekka Karhuvaara, Arnevi Lassila ja monet muut, jotka olivat uskoneet hankkeeseen ja kirjoittajiin. Myös minä, hanketta vetäneen yhdistyksen puheenjohtajana, sain laajalti kiitoksen sanoja: kunnian päivä?

”Får man låta så där?” Onko minulla lupa iloita? Saanko olla ylpeä, että olin vahvasti mukana suuressa kulttuuriteossa tällä seudulla? Valitettavasti en osaa iloita, en oikaista selkääni, enkä laulaa. Sen verran sain haavoja matkalla, etten osaa iloita, vaikka seurakuntaani ja kyläläisiä kehotankin iloitsemaan juuristaan ja kirjoitetusta historiasta, vuosikymmenten haaveitten täyttymisestä.

Yhdestä asiasta jaksan iloita. Jeesusta mainostan joka välissä. Onko se Felix Onnellisen
pakkomielle vai mikä, mutta näin vain teen. Karjalohjan Historian loppusanoissa kiiteltyäni kirjoittajat, tukijat, arvovaltaiset kummit ja kyläläiset kiitän lopuksi nimeltä mainiten ystävääni, veljeäni ja Vapahtajaani Jeesusta tuesta ja rakkaudesta. On minullakin, ilottomalla ihmisellä, yksi pysyvä, kantava voima: Ystävä, joka on vierellä – aina.

Kerran saan iloita, kerran saan vapaasti huutaa iloni ilmoille ja tunnustaa eläväni täysillä.
Sitä odotellessa lepään Pietarin sanojen turvassa: ”Herra, kenen muun luo voisin mennä?
Sinulla on ikuisen elämän sanat!”.

(Kirjoitus vuodelta 27.5.05)

Tänään on Herran hyvä päivä. Olen armosta pelastettu Jumalan lapsi. Saako sitä iloita ja olla vapaa? Får man låta så där? ”Usko aina iloon ja vapauteen asti” sanovat eri herätysliikkeiden sisäpiiriläiset. En kuulu heihin. ”Ota tuikku murheeseen ja sixpäkki iltaa varten”, sanovat Unkan filosofit. En kuulu heihin. Tolstoin sanoin: ”Minä etsin yhä”.

Jeesus kanssasi, ystävä.

 

 

 

Juudas Iskariot ja Jeesus

Olen tuomari. Olen poliitikko. Olen ministeri. Olen liikemies. Olen diplomi-insinööri. Olen piispa. Olen huipulla. Olen vapaamuurari ja minulla on paljon veljiä. Olemme hyväntekijöitä. Kokoontuessamme meillä on Raamattu pöydällä. Olen myös Jeesuksen seuraaja. Tässä tarinani.

En ole saanut mitään helpolla. Olen tehnyt työtä enemmän kuin monet muut. Tiedän, mitä on elää niukkuudessa. Tiedän, mitä on olla hylätty ja yksin. Olen kuitenkin taistelija ja etsijä. Olen etsinyt ja löytänyt. Löysin Jumalan. Jeesus on puuseppä ja rakentaja. Hän on parantaja ja suuri opettaja. Vuorisaarna on ylevintä, mitä maan päällä on julistettu. Karismaattinen johtajuus, on jotain, mitä arvostan. Kun Jeesus puhuu, on pakko kuunnella. Kun Hän muuttaa muutaman leivän ja kalan juhla-ateriaksi, niin se on kuninkaallista. Jeesus on kuningas ja suuri mestari.

Neuvoin Jeesusta muutamissa asioissa. Pietarikin neuvoi Jeesusta; miksen siis minäkin, rahan tunteva ja ajatteleva mies?
- Jeesus, älä polta kaikkia siltoja takanasi. Tee strategia. Käy sotaa yhtä vihollista vastaan kerrallaan. Et voita, jos suututat samanaikaisesti kirkon johtajat ja maalliset vallanpitäjät. Et voita, jos et vähän hiljennä vauhtia.
- Jeesus, hio sanojasi. Älä puhu kyykäärmeen sikiöistä vasten kasvoja rikkaille ja mahtaville. Älä häiritse kauppaa ajamalla rahanvaihtajia temppelistä. Opettele Jeesus tekemään kompromisseja. Maailma on sellainen. Slow down, Jesus!

Olin pakotettu tekemään valintani, koska Jeesus vastasi minulle kuin Pietarille: ”Mene pois luotani, Saatana!” En voinut sallia Jeesuksen pilaavan hyvää sanomaa. Ystävieni kanssa teimme päätöksen. Jeesuksen on kuoltava. Hän ei sittenkään ole se, jota palvomme. Olen tuomari. Olen poliitikko. Olen ministeri. Olen liikemies. Olen diplomi-insinööri. Olen piispa. Olen huipulla. Olen vapaamuurari ja minulla on paljon veljiä. Olemme hyväntekijöitä. Nimeni on Juudas Iskariot. Tein valintani ja suutelin Jeesusta pimeässä yössä. Kokoontuessamme meillä on Raamattu pöydällä. Nyt on kaikki hyvin. Joskus näen kuitenkin painajaisia. Olen kaukana, eksyksissä, pimeyden ympäröimänä ja pelkään. Onko minulla paluuta? Petin Jeesuksen suudelmalla. Kuka minua hallitsee?

Rakas ystävä. Yksi vapaamuurari soitti minulle väittäen olevansa kristitty. Hän sanoi palvelevansa Jumalaa ja haukkui minut kasvattavassa hengessä. En kuulema tunne vapaamuurareita. En tunne myöskään uusnatseja, enkä terroristeja. Silti kristittynä ja pappina velvollisuuteni on tuomita kaikki pahuus ja väkivalta. Vapaamuurarien joukko palvelee tämän maailman ruhtinasta, vaikka siinä on harhautuneita kirkon miehiä mukana. Kristittyjen uskontunnustus on ehdoton, yksi ja sama: ”Jeesus on Herra”. On vain yksi tie pelastukseen ja Ikuiseen elämään Taivaassa. Jeesus sanoo: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani”. (Johannes 14:6)

Jeesus kanssasi, ystävä

 

Pohjola kierretty

Teimme vaimoni Mallen kanssa lomamatkan Suomen ja Norjan Lappiin, vähän Ruotsia väliin ja takaisin Lohjalle. Vietimme yksitoista yötä muualla. Mulle kova juttu, kun osaan nukkua vain kotona, missä makuhuoneen ikkuna on raollaan; Raitista ilmaa ja ajoittaista tupakansavua pihan tupakkapaikalta; Lohjaa. Lähdimme Turusta juna-auto-systeemillä Rovaniemelle. Auto ajettiin omaan vaunuun. Itse olimme sellaisessa museovaunussa: hytti ja kerrossängyt. Kyllä insinöörit osasivat jo muinoin rakentaa paljon juttuja pieneen tilaan. Nukkumavaunun vessa oli sellainen vanha kunnon reikä raiteille ja valmiiksi kusimärkä lattia. Onneksi yön aikana oli junaan liitetty Helsingin vaunu meidän perään: siinä oli oikea vessa ja siisti kokonaisuus.

Rovaniemellä satoi. Ajoimme Kaamasen kautta Näätämöön. Oli tietyö kesken ja sepeli niin vahvaa, että hyvä, että autolla pystyi etenemään; kilometritolkulla kaameaa Kaamasta tietä. Sääliksi kävi vastaantulevia pyöräretkeilijöitä: työnnä siinä polkupyörää täydessä retkilastissa sepelityömaalla. Näätämö lienee Suomen ankein rajapaikka. Kävimme kaupassa, jossa oli kaksi niin masentuneen oloista kassahenkilöä, että melkein purskahdin itkuun. Ostimme kahvit automaatista saatuamme toisen myyjän sen verran havahtumaan, että hän neuvoi meille, kuinka kahviautomaattia käytettiin.

Norjan puolella muuttui elintaso korkeammaksi. Tiet olivat kunnossa, talot siistejä ja palvelu ystävällistä. Pärjäsimme Norjassa suomen, ruotsin ja englannin kielillä. Ensimmäinen Norjan yökortteeri oli Tana Brun-hotellissa. Aamupalalla tapasimme mielenkiintoisen tientekijän. Norjassakin kunnostetaan teitä. Hän vähän kuulosteli Mallen ja minun puhetta ja kysyi ensimmäisellä kotimaisella: ”Oottako lomalla?”

Sitten hän alkoi jutella, puhumaan, analysoimaan ja keskustelemaan:
- Lapista olen ja samaa maatahan tämä on koko Pohjoinen. Mutta kyllä se Kemijärven juttu oli kauhea – ja puutullit! Mikä se oli se pitkä pääministeri, mikä sen nimi olikaan?
- Matti Vanhanen.
- Niin, Vanhanen! Kehtoon olis pitäny tappaa – anteeks vaan. Semmosen jutun teki meille Kemijärvellä, kun sulki tehtaan. Ja puutullit: sehän tilas Helsingin herrojen kanssa Putinilta ne tullimaksut ja sai lahjuksia! Kattokaa vaikka Putinin ilmettä: sehän meinaa purskahtaa nauruun aina, kun puhutaan puutulleista.
- Et taida olla Kepun miehiä?
- En. En kyllä ole kokoomuksenkaan.
- Asutko Norjassa?
- En. Kiirunassa asun. Olen täällä vain töissä.
Sanoimme hyvästit. Suomessa ei voida ihan hyvin pohjoisessakaan. Mutta Pohjolassa taitaa asua ihan omaa erilaista kansaa.

Laxelvenin kautta menimme Hammerfestiin: komea kaupunki. Kävimme uimassa ihan keskustan satamassa: suolaista vettä – ja kylmää. Poroja oli paljon. Tunnelit kaupunkiin pidempiä kuin Lohjan pisin tunneli ja poroja sai varoa tunneleissakin. Kun poro on tien keskellä, niin se vain katsoo ja on paikallaan: ihmettelee, tuumii, sen päässä raksuttaa vähäsen, sitten se siirtyy hitaasti syrjemmälle. Oivalsin, miksi virolaiset sanovat suomalaisia poroiksi. Hammerfestin jälkeen ajoimme Norjan rannikkoa ja suuntasimme Kautokeinoon: tylsä kylä. Ei ihme, että siellä oli taannoin se kapina ja lestadiolaistenkin verinen historiajakso. Koukkasimme Suomen käsivarren kautta Kiirunaan. Yövyimme Bishops Innissä. Nukuin levottomasti kääntyillen koko yön. En tiedä, miksi.

Pohjoinen Keski-Ruotsi on kaunista seutua: pieniä kaupunkeja ja kyliä. ”Inlandsvägeniä” seurasimme Vilhelmiinan kuntaan. Hotellissa oli maisemasauna. Mikäpä oli saunoessa ja katsellessa kaunista järvinäkymää. Poreallaskin oli – oikea. Lenkkeilimme toista tuntia kaupunkia ristiin rastiin. Tietysti katsastimme kirkonmäen ja hautausmaan huoltotilat. Ideoita tuli. Östersundissa kävimme torilla kesken joidenkin pippaloiden. Lavalla oli nainen joikhaamassa. Pöydissä myytiin sitä sun tätä Lohjan markkinoiden tyyliin. Torilla oli myös Löfbergin Lilan kahviauto, joka kiertää ympäri Ruotsia. Siitä saa ilmaista kahvia useamman kupin, kun sanoo samalla, onko tumma vai vaalea paahto parempaa. Oli vaikea päättää, mutta kahvi oli ilmaista ja sitä riitti. Tiesittekö muuten, että 1600-luvulla Pohjolan ensimmäiset luterilaisten järjestämät noitavainot alkoivat Östersundissa? No, nyt tiedätte. Siellä esitettiin aiheeseen liittyvää näytelmää. Laidasta laitaan kirkko on aina heilunut, hulluudesta hulluuteen – erityisesti vallan kahvan tiimoilla.

Trondheimissa olimme kolme yötä hotelli Britannicassa lähellä keskustaa, Tuomiokirkkoa ja vapaamuurareiden Loosirakennusta. Huoneessamme oli kylpyamme – ei oikeita poreita. Opimme paljon norjalaisuudesta, kaupunkipyöräilystä ja katusoittajista. Tyttöduo lauloi ja soitti mahtavasti kantria: kelpasi kuunnella. Seuraavana päivänä hameniekka pieni skottimies soitti säkkipillillä kammottavan epävireisesti Amazing Gracea: siinä oli kontrastia. Hengellinen musiikki ei aina ole parempaa.

Norjalaiset ymmärtävät ruotsia, mutta vastaavat norjaksi, joka kuulostaa ihan ikkepikkeöyrehöyre-kieleltä. Englannilla pärjää paremmin. Huomasin tulevani toimeen kolmannella kotimaisella. Sain nimittäin puhuttua kolmannen yön hotellissa ilmaiseksi, koska huoneessamme oli tarjouslappu, jossa niin sanottiin. Tarjous oli umpeutunut, mutta osasin sanoa, että tämä rajatapaus on teille hyödyksi: ihan referenssin takia – ja hyvän maineen. Saimme siis hotellin kolme yötä kahden hinnalla ja niistä kahdestakin vielä alennusta. Kiitos Herralle koko matkasta, mutta tuossa tuli erityiskiitos köyhän papin suusta Trondheimin Britannica-hotellin kohdalla.

Norjassa on jännä juomarahasysteemi ravintoloissa. Kun laskun maksaa kortilla, niin ne tuo sen koneen, jossa on kokonaissumma (total). Sitten on alempana tyhjä rivi… Olemme Mallen kanssa ajoittain ujoja ja näkymättömiä. Yhdessä ravintolassa meidät ohjattiin pöytään ja teimme tilauksemme. Katselimme kaunista ravintolasisustusta, muita asiakkaita ja Trondheimin kanavanäkymää: hyvä odotushetki. Aika kului ja ympärillä olevat saivat ruoka-annoksiaan. Aika kului ja me odotimme. Ja odotimme. Sitten tuli tarjoilija ja sanoi pahoitellen ”Anteeksi! Teidän tilauksenne tulevat aivan kohta”. Tulivathan ne ruuat vihdoin. Ihan hyvää – nälkä lähti. Hyvä ruoka, parempi mieli. Maksoimme kortilla. Kokonaissumma (total) – sitten on alempana tyhjä rivi. Malle on meillä raha-asioiden haltija ja painoi ”total” summaa katsottuaan koneen ”ok” nappia. Se ei toiminut. Kysyimme miksi?

Tarjoilija selitti ystävällisesti, että siihen alle tulee näpytellä uusi summa, jos vaikka haluaa antaa juomarahaa. Herra varjelkoon norjalaisia ravintoloita. Näpyttelimme vähän isomman summan ihan sen takia, koska olimme saaneet kokea, miltä tuntuu olla näkymätön ja puhdasta ilmaa (ren luft) vuonojen Norjassa. Seuraavan aterian söimme toisessa ravintolassa – terassilla: Hyvä palvelu; Söpö tarjoilija: nainen. Maksoimme käteisellä. Annoin juomarahan – ehdottomasti runsaan. Oli kiva kuulla norjaksi: ”Tusen taeck!”

Alkoi sataa, kun lähdimme Trondheimista. Köröttelimme yhtä roikaa Ruotsiin ja Tukholmaan: vaarin virkaan muutamaksi päiväksi. Kasper oli täyttänyt kaksi vuotta, Aaro kohta viisi kuukautta: ihania lapsia; tietty Veera-tytär ja Ristonsa myös ihania. Tutustuimme Ulriksdalin asuntoalueeseen, kävelimme keskustassa, söimme Alvikin pizzeriassa. En malttanut olla juoksematta maratonlenkin pätkiä kahden tunnin ajan. Tuntui hienolta. Olenhan sentään Maratoonari 2011.

Tulimme laivalla vaihteeksi Helsinkiin Turun sijaan. Se Siljan laiva, missä hytin ikkunat ovat promenadille päin. Seisovassa pöydässä söimme pitkästi ja hartaasti. Japanilaisia oli kauhean paljon laivalla – jotenkin vierestä seuraten iloisen ja onnellisen näköistä kansaa. Eivätkö he tiedä, että elämä on vakava hapannaamojen juttu?

Olen kotona. Työt ovat jo alkaneet. On kiva pitää hartauksia, saarnoja ja kirkkohetkiä, rukoilla ja valmistella puheita Jeesuksesta ja Jumalan rauhasta, mikä itselläni on aina hakusessa. Päässä pyörii myös Lohjan papinvaalit, Karjalohjan pappeus, kapitulin ahdistava väki, hallinto kotiseurakunnassa, työntekijöitten jännitteet, alustava budjetti, kiinteistöselvitys ja vuosikate. Vuosikate: sellainen olisi mukava. Mistä niitä voi hankkia?

Jeesus kanssasi, ystävä

Elämän tarkoitus on 338

Usein mietin sitä, mikä minusta tulee isona. Viime aikoina olen haaveillut olevani vähän kaikkea. Kun haaveilen olevani kantrilaulaja, piispa, yhdistyspappi ja monen seurakunnan kirkkoherra, niin olen varma ainakin yhdestä asiasta: kaikkea en voi olla, enkä kaikeksi tulla – ainakaan ihan lähivuosina tai tässä elämässä. Rikkaudesta ja kuuluisuudesta en haaveile, koska olen jo rikas ja kuuluisa. Raha liikkuu jatkuvasti käsieni läpi ja ihmettelen, mihin kaikki häviää ja mistä se tulee. Kuuluisuus olen Karjalohjalla: Hekapappi lapsille, rovasti muutamalle vanhemmalle rouvalle ja muille ihan vaan kylähullu maalaispappi.

Mutta ihan oikeasti: mitä haluan ja mitä olen saavuttanut? Mistä ylistän Herraa tänään?
Yksinkertaisista asioista ja yksinkertaisesta elämästä kiitän. Ruisleipä on hyvää. Kalkkunaleike on ekstra hyvää. Halva on syksyn hittituote. Vaimo on ok, vaikka onkin ruotsinkielinen. Lapset ovat rakkaita, vaikka ovat jo aikuisiässä, eivätkä erityisen hyvin kasvatettuja. Lastenlapset ovat ihmeterapeutteja.
Elämäni on ihmettelyä ja jatkuvaa pyörimistä Jumalan jaloissa. Silloin, kun oikein ahdistaa ja pelottaa, kiipeän Taivaan Isän syliin ja pyydän: rutista ja pidä kiinni! Kaikesta tästä ylistän ja kiitän.

Aikaisemmin luin, ajattelin ja elin viisaan aikuisen elämää. Seurustelin Dostojevskin, Tolstoin ja Steinbeckin kanssa jatkuvasti. Pidin itseäni myös uskonnollisena ajattelijana ja filosofina. Katsoin toisia alaviistoon. Viime vuodet ovat olleet hyviä, armollisia vuosia Jumalan koulussa ja rakkaitten ihmisten hoidossa. Elämä on ihan oikeasti yksinkertaista. Niin kuin se renki sanoi ’Ruuvit löysällä’ (Fast show) sarjassa: ”Ihminen syntyy ja kuolee. Kaikki siinä välissä on ekstraa”.

Ekstran aikana on hyvä elää päivä kerrallaan: aloittaa joka aamu alusta ja keskittyä kuluvaan päivään; tiedostaa ja uskoa: Jumala on kanssani. Jeesuksen seurassa vastaan saa tulla vaikka tuhat perkelettä ja miljoona ankeuttajaa, niin tässä ollaan voittajia: Jeesus ja minä, päivä kerrallaan, joka ikinen Herran päivä – niin maan päällä kuin Taivaassa. Elämän tarkoitus on 338 – suomalaisen virsikirjan mukaan.

Jeesus kanssasi, ystävä

Virsi 338, Lina Sandell 1865:

1. Päivä vain ja hetki kerrallansa,
siitä lohdutuksen aina saan.
Mitä päivä tuokin tullessansa,
Isä hoitaa lasta armollaan.
Kädessään hän joka päivä kantaa,
tietää kaiken, mitä tarvitsen,
päivän kuormat, levon hetket antaa,
murheen niin kuin ilon seesteisen.

2. Joka hetki hän on lähelläni,
joka aamu antaa armonsa.
Herran huomaan uskon elämäni,
hän suo voimansa ja neuvonsa.
Surut, huolet eivät liikaa paina,
ne hän ottaa itse kantaakseen.
"Niin kuin päiväs, niin on voimas aina."
Tähän turvaan yhä uudelleen.

3. Kiitos, Herra, lupauksestasi,
siinä annat minun levätä!
Kiitos olkoon lohdutuksestasi,
annat voimaa sanan lähteestä!
Suo mun ottaa isänkädestäsi
päivä vain ja hetki kerrallaan,
kunnes johdat minut kädelläsi
riemun maahan, päivään kirkkaimpaan.

Alakulttuureja

Lohjalla on motoristijengi – sellainen Bandidos tai mikä sen nimi lieneekään. Minulle tuo on aika uusi uutinen. Täällä on vuosikausia vaikuttanut rikoksiin tottunut yhteisö, josta en ole kuullut mitään. Tällä seudulla on vapaamuurareita. Yhteen aggressiiviseen sellaiseen tutustuin puhelimen välityksellä äskettäin. Vuosiin en ollut havainnut tämän joukkueen liikehdintää, vaikka meillä on Karjalohjan hautausmaalla tunnetun rapparin hautapaasi vieläpä jengitunnuksilla. Lohjan seudulla ja ystäväpiirissäni on useita koiraharrastajia, joilla on oma yhteisönsä. Heidän puheistaan olen ihan ulalla. Oletan, että ne liittyvät koirien kasvatukseen tai kilpailuihin, mutta yli menee. Avantouimarit ovat tulleet tutuksi. Kuulun Lohjan Mursuihin. Tapaamme hengailla Hiidensillan alla tai sivulla – talvisin. Ennen avantouintiharrastustani Lohjalla en tiennyt Mursuista mitään.

Yksi iso alakulttuuri on Lohjan seurakunta. Tähän kuuluvat kirkolliset aktiivit, noin 150 henkeä. Herätysliiketaustaiset kirkon penkin kuluttajat: he pyörivät kuitenkin enempi omissa kerhotiloissaan ja rukoushuoneissaan. Heitä on varmaankin 300 – 400 henkeä. Kolmas ryhmä on kirkon kerma (kyrkans grädda). Tämän yhteisön muodostavat Lohjan kunnallinen ja kirkollinen yläluokka, johon kuuluu kaikkien puolueiden jäseniä. Oikealla kädellä he hallinnoivat kaupungin asioita ja vasemmalla sotkevat seurakunnan asioita, kun eivät kirkon hallintoa osaa, eivätkä oikein tiedä, mitä eroa on kirkolla ja kaupungilla. Tätä joukkoa tapaa mm. erilaisissa valtuustoissa ja neuvostoissa. Heitä on noin 70 henkeä. Yhteensä n. 600 hengen heterogeeninen lauma on sulautunut Lohjan kaupungin sisälle niin taidollisesti, että tavalliset lohjalaiset eivät tiedä mitään Lohjan seurakunnasta.

Toisilla alakulttuureilla on syynsäkin olla varjossa – esimerkiksi moottoripyöräilijät ja vaparit. Harrastuspiirit (uimarit, suunnistajat, koirankasvattajat) ovat yhteisöjä, joissa se oma juttu tuo automaattisesti väkeä yhteen. Lohjan seurakunta alakulttuurina on kuitenkin hämmentävä. Miten tällainen kaikelle kansalle ja koko maailmalle tarkoitettu Hyvän Uutisen Välitystoimisto on osattu tyriä näin huonolle hapelle?

Alakulttuureilla on paikkansa – myös moraalisesti arveluttaville porukoille. Elämme maailmassa, jossa Saatana elää ja voi hyvin. Sitä en kuitenkaan suostu hyväksymään, että Lohjan seurakunta haluaa olla alakulttuuri. Kristillisen seurakunnan tulee kasvaa valtavirraksi, mikä tavoittaa kaikki ihmiset. Kaduilla, kapakoissa, kodeissa ja työpaikoilla ei olla kiinnostuneita messun hallelujien paikoista, kirkollisista keskusteluista, joissa syleillään koko maailmaa korrektisti ja vähän kauempaa. Tavallisten ihmisten keskellä ollaan kiinnostuneita siitä, mistä saa jokapäiväisen leivän, mistä löytää työtä, kuinka jaksaa elää vielä yhden päivän, saako ryyppyputken poikki? Onhan Taivas olemassa? Rakastaako Jumala - jos Hän on olemassa - minua? Rakastaako minua kukaan – oikeasti.

Jeesus kanssasi, ystävä

Plus Yksi

Pidimme seurakunnan päättäjien kanssa tuumauspalaverin lähitulevaisuudesta. Jos olisin kokoomuslainen broileriministeri, sanoisin tulevaa vuotta haasteelliseksi. Kun olen pappi, niin sanon, että vuosi 2012 on Jumalan armosta hyvä vuosi Karjalohjan seurakunnalle. Olemme ehdottomasti itsenäisiä, vapaita julistamaan ja tekemään työtä ihmisten hyväksi Karjalohjalla ja laajemminkin, kun ääni kerran kantaa.
Talous tiukkenee, mutta olemme valmistautuneet säästöihin, jotka mahdollisimman vähän haittaavat toimintaa. Pyrimme pitämään messut, hartaudet, kerhot, riparit, konsertit, virasto- ja talouspalvelut samalla korkealla tasolla, kuten aiemminkin. Saamme säästöjä lisäämällä jotakin, jonka olemme unohtaneet tai siirtäneet piirongin laatikkoon. Tarkoitan ”Plus Yksi” toimintaa.

Otamme Jeesuksen mukaan kaikkeen toimintaan, taloudenpitoon, kiinteistöjen huoltoon ja tulevaisuuden visioimiseen. Meillä on yksi tehtävä Karjalohjan seurakunnassa ja koko kristillisessä kirkossa: ”Todistaa Jeesuksesta!” Välittää hyvää uutista Jumalan Pojasta, joka pystyy pelastamaan meidät, naapurit, ystävät, tuttavat ja tuiki tuntemattomat jumalattomasta elämästä ja ikuisesta kadotuksesta.

Viesti: ”Usko Jeesukseen, niin olet pelastettu”, on kaiken seurakuntatoiminnan keskus nyt ja tulevana vuonna. Plus Yksi on se lisä, jolla säästetään. Jumala saa olla oikeasti mukana meidän kirkollisissa ympyröissä. Harrastetaan, puuhaillaan, toteutetaan itseämme. Plus Yksi: Jeesus johtaa meitä. Todistamme messuin, kokouksin, kuoroesiintymisin, lastenkerhoin, konsertein ja kirkonkunnostuksin: ”Jeesus on Herra!” Ilman Jeesuksen nimen ja ristin tuomaa voimaa, rakkautta ja armoa olisimme vain kulttuurisäätiö tai ohjelmatoimisto. Hyvämaineisena, kristillisenä seurakuntana, olemme paljon, paljon enemmän.

Tehdään Jeesuksen kanssa ihmeitä. Ensi vuosi on Herran vuosi. Tämä loppuvuosi on Jumalan turvallisessa kädessä. Mennään päivä kerrallaan – joskus hetken rahtunen kerrallaan: mennään.

Jeesus kanssasi, ystävä.

Itsenäinen ja hyvämaineinen Karjalohjan seurakunta

Olen miettinyt kotiseurakuntamme tulevaisuutta Karjalohjalla. Edelleen toivon ja teen työtä, jotta säilyttäisimme itsenäisyytemme ja mahdollisuuden julistaa ilosanomaa Jeesuksesta tavalla, mikä on toiminut vuosikymmeniä omalla kylällämme – niin seurakuntalaisten, kesäasukkaiden kuin kulkijoiden keskellä. Toivoni on virallista sitoutumista: ”Karjalohjan seurakunta on itsenäinen myös vuonna 2020”. Näin on seurakuntamme virallisesti päättänyt joku vuosi sitten. Epävirallisesti näen toisin. Meistä tulee Lohjan kappeli vuoden 2013 alusta ja toiminta rakennetaan uuden mallin mukaan. Kivikirkkoa eivät pioneerit räjäytä juhlan kunniaksi, kuten eivät tehneet 80-luvullakaan, vaikka Karjalohjan kunnan muutamat päättäjät niin halusivatkin. Jotain muuttuu, vaan paras säilyy.

Seurakuntalaisia tulee edelleenkin asumaan Karjalohjan alueella. Kirkko seisoo keskellä kylää ja on käyttöä varten. Siellä tullaan pitämään jumalanpalveluksia, seuroja, häitä, kastetilaisuuksia ja hautajaisia. Konsertteja tullaan järjestämään. Karjalohjan kunnostettu kivikirkko on yksi Suomen arvostetuimmista paikoista järjestää erilaisia musiikkitilaisuuksia. Mahtava akustiikka syntyi ilman suunnittelua.

Työntekijät tulevat paljolti vaihtumaan, mutta yli 400 vuoden aikana sitä on tapahtunut jatkuvasti. Kukaan meistä ei ole korvaamaton. Paitsi ne, jotka ovat jo maan povessa. Hautausmaa on tutun sananparren mukaan täynnä korvaamattomia ihmisiä. Minulla on aavistus mahtavasta Jumalan suunnitelmasta Karjalohjan seurakunnassa. Se ei ole näky, jota itse rakennamme. Se ei ole omien toiveittemme täyttymys, vaan Jumalan näky: Karjalohjalla on Jumalan kansaa, joka tarvitsee uskoa itseensä, uskoa yhteisöönsä ja uskoa Jumalaan, joka on asettunut meidän puolelle itsekkyyttä, pelkoa, masennusta ja muita Saatanan juonia vastaan.

Oikeastaan, rakkaat ystävät, kaikki asiat ovat hyvin. Kaikki on hyvin: ”Viel’ Herran Henki liikkuu vetten päällä” (Eino Leino).

Jeesus kanssasi, ystävä

Feministien vallankumous

Viime aikoina on eurooppalainen ynnä suomalainen kaksinaismoralismi noussut huippuunsa. Tällä mantereella huomioimme kaikkia vähemmistöjä, erilaisia ihmisryhmiä ja syrjäytyneitä. Käymme vapauttamassa Libyan kansan diktaattorin vallasta ja poistamme samalla vanhentuvat aseet ja ammukset afrikkalaisten niskaan. Olemme vapauden ja demokratian asialla. Seksuaaliset vapaudetkin on avarrettu siten, että kaikki on luvallista ja suotavaa, koska rakkaus on ah’ niin ihanaa.

Poikkeuksia tietysti on. Sallimme Gaddafin ja hänen läheistensä murhaamisen. Amerikan lahja, Hilary Clinton, kannusti veritekoon. Erilaisuus on kunniassaan, mutta se ei koske romaaneja, koska he ovat niin tutun oloisia ja sittenkin nöyriä. He eivät lyö takaisin, kun alistamme heitä niin Suomessa kuin Ranskassa. He ovat tarpeeksi heikkoja verrattuina vaikkapa muslimeihin. Jälkimmäisiä olemme oppineet kunnioittamaan ja pelkäämään. Heillä on vahva usko Allahiin. Se pelottaa meitä Euroopan keijukaisuskovia ja tapakristittyjä.

Feministinen vallankumous on Suomessa tosiasia. Joidenkin naispappien edustama teologia alkaa olla oma uskontonsa: luonto, rakkaus, runous, esteettisyys ja Maria; vain pikkuisen Jeesusta – kenties Joulun seimen verran? Nainen on pyhä. Viimeisin pyhänhäpäisijä tollojen miesten rivissä on kuulema kansanedustaja Mauri Pekkarinen. Hän mainitsi sanan ”rynnäs” ja vihreä amatsoni tuohtui. Kohta meille miehille myydään feministi Jari Tervon kirjoittama sanakirja kielletyistä sanoista. Sen kanssa kulkiessa opimme välttämään pyhien häpäisemisen ja nainen saa vihdoin paikkansa luomakunnan kruununa. Paitsi feministi on tietysti kehitysopin kannalla. Nainen muodostui alkulimasta ennen miestä; kyllä feministinaisten kelpaa.

Onneksi vielä on naisia ja miehiä, Jumalan luomia ja lunastamia, joilla on arvot ja usko kohdallaan. He elävät ihmisiksi ja ovat yhdessä - rinta rinnan - Jumalan työtovereita vihollisen maaperällä. He tietävät Raamattunsa tuntevina kristittyinä: olemme voittajia. Jumala on aina lastensa puolella pahaa maailmaa vastaan.

Jeesus kanssasi, ystävä

Mississippi palaa

Katsoin varmaan kymmenennen kerran Alan Parkerin elokuvan ”Mississippi palaa”. Filmi on realistisen raaka kuva ihmisen pahuudesta ja rasismista Yhdysvaltojen etelästä vuodelta 1964. Koko paikallinen yhteiskunta on rotuerottelun, alistamisen ja väkivallan kyllästämä. Seudun valkoiset johtajat: pormestari, liikemiehet ja poliisi, ynnä enemmistö kansasta ovat yhdessä rasismin asialla. Ku Klux Klan on osa arkea. Mustille ja valkoisille on omat pöydät kuppiloissa, omat odotushuoneet bussiasemilla, omat paikat linja-autoissa. Mustat ovat takapenkkiläisiä. Raaka rasistinen murha käynnistää pienimuotoisen sodan, jossa kukaan ei voi jäädä puolueettomaksi – aivan kuten elävän elämän taistelussa hyvän ja pahan välillä. Puolueeton ei voi olla.

Muutama kommentti tärkeästä elokuvasta.
Mustan tapetun miehen hautajaisissa nuori poika puhuu näkynsä ääneen: Tulee vielä aika, jolloin ei tarvitse kumarrella ja herroitella jokaista valkoista ja väistää sivuun, ettei tule pahoinpidellyksi. Tulee vielä aika, jolloin mustaihoinenkin voi olla pormestari tai yhteisön johtaja.

Poliisin alistettu vaimo (valkoinen) selittää yhteisönsä rasismia:
- Kukaan ei synny rasistiksi. Kaikki saadaan oppimalla. Kun alakoulusta asti kuulet opetusta siitä, että mustat ovat Jumalan tuomitsemia, likaisia, alempiarvoisia, ainoastaan valkoisten palvelijoiksi kelpaavia, niin tuo kasvatus muovaa ihmisen mielen.

Suosittelen elokuvaa katselutaitoiselle. Se on väkevä kuvaus yhteiskunnasta, joka rakentuu rikokselle ihmiskuntaa kohtaan. Siinä on havahtumisen ja oppimisen paikka haja-asutusalueen nörttinatseille, romanien halveksijoille, homojen ja lesbojen naureskelijoille, islamilaisten niputtajille, jotka leimaavat jokaisen islamilaisen terroristiksi. Elokuva voisi herättää myös muutaman ammattipoliitikon rasismin kyllästämästä unesta. Joka ikisessä Suomen puolueessa, Helsingin herraklubissa, ammattiyhdistysporukassa, naisten zumbakerhossa ja kaljakuppilan asiakkaassa on hallanaho ja herra hakkarainen. Tarkemmin: jokaisen ihmisen sydämessä asuu rasisti ja pelkuri – alkaen maan hallituksesta ja ulkoministeri Tuomiojasta, joka palestiinalaisia puoltaessaan valmistaa maaperää uusille juutalaisvainoille Euroopassa ja arabimaissa.

Elokuvasta ja unelmista, jotka toteutuvat: Yhdysvallat ovat saaneet mustan presidentin, Barack Obaman. Voi vain aavistella sitä suurta tunnemyrskyä, minkä saivat kokea ne mustat ja valkoiset ihmisoikeusaktivistit, jotka marssivat rauhan ja tasa-arvon puolesta 1960-luvun Yhdysvalloissa. Mitähän Martin Luther King mahtoi ajatella seuratessaan Taivaan kodista Obaman virkaanasettamispäivää?

Monet rasismiin kasvatetut kristityt Yhdysvaltojen Etelässä ovat viime vuosikymmenien aikana tehneet julkisesti parannusta, pyytäneet anteeksi ja sovittaneet rikoksiaan ihmisyyttä vastaan. Ihmeitä tapahtuu. Hyvä saavuttaa voittoja matkalla kohti Luvattua maata. Kaiken kärsimyksen, väkivallan ja nöyryytyksen keskellä mustat Amerikassa – elokuvissa ja todellisuudessa – pitivät kiinni uskosta Jeesukseen, uskosta Taivaaseen, uskosta, joka siirtää vuoria. Tuolla mustien kristittyjen lannistumattomalla uskolla ja Taivasnäyllä olisi käyttöä Suomessa, luterilaisessa kansankirkossa, sekä Lohjan, Sammatin ja Karjalohjan seurakunnissa.

Jeesus kanssasi, ystävä

Peloista ja rohkeudesta Nouwenin ajatuksin

Katolinen pappi, kirjailija ja yliopiston opettaja Henri Nouwen (1932–1966) on yksi luetuimpia kristillisiä kirjailijoita. Hänen arkinen ja yksinkertainen opetus on koskettanut ihmisiä yli kirkkokuntarajojen. Suomeksi Nouwenin kirjoja on käännetty kymmeniä. Tunnetuimpia ovat ‘Pelon talosta rakkauden taloon’, ‘Tuhlaajapojan paluu’ ja ‘Läpi pimeän yön’. Nouwen on yksi suosikeistani ja hengellisistä ohjaajistani.

Pelon voittamiseen liittyy luottamuksen oppiminen. Siitä seuraava kuva sirkusmaailmasta:
Sirkuksessa on monenlaisia ammattilaisia. Arvostetuimpia ovat trapetsitaiteilijat, jotka suorittavat ohjelmansa kymmenien metrien korkeudessa. Yksi vaikeimmista tempuista on se, kun toinen trapetsitaiteilijoista ottaa kovan vauhdin keinussa ja irrottaa otteensa, tekee useita voltteja ilmassa siellä korkeuksissa, hieman alempana toinen taiteilija keinuu ja odottaa ja sitten tarttuu tuon voltteja tehneen käteen ja vetää turvaan.

Kerran Henri Nouwen meni esityksen jälkeen kiittelemään trapetsitaiteilijoita ja kysyi tältä mahtavia voltteja tehneeltä taiteilijalta ”kuinka tuo kohtaaminen - käsien löytyminen kovassa vauhdissa ja korkeuksissa - oikein onnistuu, mitä sinä teet? Kysymyshän on sekunnin sadasosista!” Taiteilija vastasi: ”Minä kyllä teen nuo komeat voltit ja liikkeet, mutta sen jälkeen en tee yhtään mitään. Se, että pääsen turvaan, on kokonaan tämän kumppanin työ. Hän ottaa kiinni kädestäni ja vetää minut takaisin trapetsille. Jos minä yrittäisin etsiä toisen kättä, putoisimme varmasti molemmat ja kuolisimme! Minun on vain luotettava!”

Kuinka löytää luottamus siihen, että toiset ihmiset auttavat ja kantavat, että Jumala kantaa? Kuinka löytää keinot pelottomaan elämään? Elämä on täynnä erilaisia pelkoja. Nämä pelot ovat ihmisen yhteinen taakka. Jos pahaan, saatanan olemassaoloon, on vaikea uskoa, niin pelkoja miettiessä ja pelätessä sitä tunnistaa paholaisen: pelko on saatanan käyntikortti. Meillä jokaisella on näitä käyntikortteja taskussa useampiakin: Pelkäämme yksinäisyyttä. Pelkäämme olla ihmisten ilmoilla. Pelkäämme esiintymistä, sairauksia, kipuja ja kuolemaa. Pelko on saatanallista alkuperää ja se saa aikaan onnettomuutta:

Käperrymme kasaan ja kadotamme elämänilon. Huomista pelätessämme emme muista elää tänään. Pelätessämme tässä ja nyt ihmisiä, esiintymistä, olemista, elämme säästöliekillä pihisten. Elämä menee hukkaan. Mikä neuvoksi ja opiksi? Jakaminen on yksi keino. Se, että puhumme peloista ja rohkeuden kaipuusta, on yksi askel parempaan suuntaan. Toinen vaikeampi keino on se, että tarttuu härkää sarvista, vaikka pelottaakin. Tarkoitan tuota luottamuksen hyppyä eli uskoa.
Mikä on pahin pelkoni tällä hetkellä? Kun tiedän sen, käyn sitä kohti nöyränä, mutta luottaen: Jumalan avulla saan voiton.

Meikäläisen suurin pelko liittyy eroon, lähtemiseen ja kuolemaan. Aiemmin suuri pelkoni oli mokaamisen eli möhlimisen pelko. Se on erityisesti nuoruusiän pelkoja. Vei aikaa ja Jumalan kärsivällisyyttä, ennen kuin opin jotakin siitä, että on lupa epäonnistua, on lupa mokata. Kasvojen menettämisen jälkeenkin sitä on huomannut elävänsä ja on löytänyt jälleen monia onnen ja ilon aikoja.
Iskelmä kertoo, että ‘elämästä ei selviä hengissä’. Kyllä tästä elämästä selviää hengissä, kun kerran on ikuisuusolento!

Seuraavassa luku Nouwenin kirjasta ‘Läpi pimeän yön’:

”Salli toisten auttaa sinua kuolemaan

Sinua pelottaa niin kovasti kuolla yksin. Syvällä piilevät muistosi pelottavasta syntymästä saavat sinut aavistamaan, että kuolemasikin on oleva yhtä kauhea. Haluat olla varma siitä, ettet silloin takerru senhetkiseen olemassaoloosi, vaan saat sisäisen vapauden päästää irti ja luottaa, että jokin uusi on sinua odottamassa. Tiedät että vain Joku, joka todella rakastaa sinua, voi auttaa sinua luomaan sillan tästä elämästä toiseen.

Mutta ehkä siinä kuolemassa, jota pelkäät, ei olekaan kysymys vain tämän elämäsi lopussa tapahtuvasta kuolemasta. Ehkäpä se kuolema, joka tapahtuu tämän elämäsi loppuessa, ei tule olemaan niin pelottava, jos opit kuolemaan jo nyt. Niin, todellisen kuoleman pitää saada tapahtua jo nyt - läpikulkutaipaleen ajasta iankaikkisuuteen, tämän maailman ohikiitävästä kauneudesta tulevan elämän kestävään kauneuteen, pimeydestä valoon. ja sitä taivalta sinun ei todellakaan tarvitse tehdä yksin. Jumala on lähettänyt ihmisiä jotka ovat sinua aivan lähellä, kun sinä vähä vähältä päästät irti maailmasta, joka pitää sinua vielä otteessaan.

Sinun pitää täydestä sydämestäsi luottaa näiden ihmisten rakkauteen. Silloin et milloinkaan tunne olevasi täysin yksin. Vaikka yksikään ihminen ei voi tehdä sitä sinun puolestasi, sinä voit tehdä tuon yksinäisen läpikulkumatkan tietäen, että sinua kantaa turvallinen rakkaus ja että ne, jotka päästävät sinut siirtymään luotaan, ovat jo toivottamassa sinut tervetulleeksi toisella puolella. Mitä syvemmin luotat niiden ihmisten rakkauteen, jotka Jumala on lähettänyt sinulle saattajiksi, sitä paremmin kykenet kadottamaan elämäsi ja niin voittamaan sen takaisin.

Ei menestys, kuuluisuus, kiintymys, eivät tulevaisuuden suunnitelmat, huvitukset, tyydyttävä työ, terveys, älyllinen virkistys, tunne-elämän saama tuki - niin, ei edes hengellinen kasvu -, ei mikään näistä auta, kun on kysymys ratkaisevasta, lopullisesta selviytymisestä. Vain jos päästät nuo kaikki menemään, voit löytää sen todellisen vapauden jota sydämesi nyt ikävöi. Sitä on kuoleminen, siirtymistä elämän tuolla puolen odottamaan elämään. Sinun on tehtävä läpikulkumatkasi jo nyt, ei vasta ajallisen elämäsi lopussa. Etkä voi tehdä sitä yksin. Mutta niiden ihmisten rakkauden varassa, joita sinulle lähetetään saattajiksi, voit luovuttaa pois pelkosi ja antautua ohjattavaksi uuteen maahan”.

Pelkoon liittyy vielä se itsetunnon perusjuttu. Elämme helposti anteeksipyydellen olemassaoloamme. Emme osaa arvostaa tarpeeksi itseämme ja ainutlaatuisuuttamme. Nouwenin yksi perusajatus kuuluukin: ‘Tiedä olevasi tervetullut!’ Tiedä olevasi tervetullut elämään ja ihmisten lähelle. Tiedä olevasi tervetullut Jumalan lähelle tässä ja tulevassa elämässä.

Jeesus kanssasi, ystävä

Valvomisen sunnuntain aatto

Jumalan rakkaus yllättää. Tämä aamu on ollut sellainen. Harmaata ja kolottavaa, kuten usein ennenkin, mutta mieli on toinen. Jeesus on hyvä korjailemaan murtunutta mieltä ja rikkinäistä sydäntä. Alimpana on tukeva kalliopohja. Siinä on Jumalan lapsen apu. Ei kurkotuksia taivaalle. Ei joogahyppelyitä ja lentoharjoituksia. Vain vajoaminen yhä alemmas ja alemmas. Siinä on perusta ja turvakallio. Tältä pohjalta alkaa kasvu ja uudistuminen – minulle ja sinulle.

Huomasitko, että sanoin ensin minulle, sitten vasta sinulle? Tämä on minun järjestykseni. Tahdon ensin parasta ja Jumalan apua itselleni, sitten sinulle ja kaikille muille. Tämä on ihmisen tapa toimia, perisynnin marssijärjestys: ensin minä, sitten muut. Se on rehellinen asenne. Mieti omalle kohdallesi, kun toivot rauhaa maailmaan ja kaukaisiin maihin, jospa ensin kuitenkin toivot kotiasioita ja omaa särkynyttä sydäntäsi korjatuksi by God; sitten vaikka koko galaksi kuntoon!

On isänpäivän ja Valvomisen sunnuntain aatto. Meiltä odotetaan hereillä oloa ja valvomista, jotta osaamme olla sellaisia kuin Jumala tahtoo. Meiltä odotetaan kristityn asennetta elää rauhassa ja sovussa toisten kanssa: tarvittaessa – siis usein – anteeksipyytäen ja -antaen. Samoin suhde Jumalaan on elämistä syntien anteeksisaamisen virrassa. ”Jeesuksen veri puhdistaa meitä jatkuvasti kaikesta synnistä”. Siis valvomista ja hereillä oloa, rakkaat ystävät. Kuinka pysyä hereillä ja uskossa kiinni ja Taivastiellä? Kuinka valvoa?

 Ystäväni: Anna Jumalan huolehtia asiasta. Hän pitää sinut hereillä. Hän herättää sinut tarvittaessa. Hän antaa sinulle voimaa valvoa ja rukoilla, kun on sen aika. Silloin pysyy kuin itsestään hereillä ja tolkussa kunnossa, kun on mielekästä tekemistä ja parasta mahdollista seuraa. Olet hyvässä seurassa. Jumala on kanssasi nyt tällä hetkellä. Nauti elämästä ja katso Jeesukseen. Valvominen on kivaa, kun rakkaus on kohdallaan ja mieli korjattu ja parannettu. Tässä muutama päivän lupaus – minulle ja sinulle:
”Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa”. (Room. 8:1)
”Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli”.(Psalmi 34:19)

Jeesus kanssasi, ystävä

Itsenäisyyspäivä ja Nobelin rauhanpalkinnon arvoinen Idea

Siunausta, iloa ja ryhdikkyyttä Itsenäisyyspäivään, ystävät. Linnan juhlia on hienoa katsella. Kauniita naisia, naisia ja turhan näköisiä, hikisiä, miehiä. Kyllä siinä silmäni lepää – kauniissa naisissa. On sellainen rajoite mulla. Joissakin kohden katsomista ahdistun ja koen myötähäpeää, mutta kaikki unohtuu nopeasti ja kukapa näitä Linnan kömmähdyksiä tai mauttomia naisten asuvalintoja ainakaan You Tube-sivuille laittaisi.

Tiesitkö Linnan boolista? Sitä laimennetaan illan mittaan. Siltä se ainakin on tuntunut: ei mitään vaikutusta koko mehulla. Olut on varma valinta – ja isänmaallinen. Olen aikanaan kolmesti ollut Mallen kaa Linnassa. Syy sinne kutsuun on tietysti mun työpaikka. Karjalohjan kirkkoherraa eivät ole ilenneet olla kutsumatta pressakesäasukkaat: Ahtisaaret/ Haloset – luontaisetu Karjalohjan papinvirassa.

Meillä on perinteisen hieno juhlakäytäntö ollut Karjalohjalla yli kaksikymmentä vuotta: Messu kirkossa, seppeleenlasku sankarihaudoille, Suomen lipun kera; myös punaisten hautamuistomerkille. Se on voitokas taisteluni, kun osan porukasta olen ohjannut vuoden 1918 muistomerkille. Vastustusta oli aikanaan ja on vieläkin. Katkeruus ja viha ovat syvässä. Kun niitä ruokkii vuodesta toiseen, niin mihinpä muutamien hölmöjen kaunat katoaisivat. Itse juhla Lasikirkossa on perinteisesti sisältänyt kuoron laulua, juhlapuhetta, veteraanin tervehdystä – Maamme-laulua unohtamatta. Toisen säkeistön sanoja ei meillä osaa muu kuin kanttori. ”Sun kukoistukses kuorestaan…” Vaikea oppia.

Mun Nobel Idea: Miinat otetaan pois Suomen itärajalta eduskuntamme päätöksellä. Tuhat jos toinenkin kilometri tulee vartioida muulla keinolla. Miten? No, asfaltoidaan koko rajalinja etelästä pohjoiseen. Tehdään noin 50 metriä leveä tie – ja mahdottoman pitkä. Siitä saa Destia Oy tuloa muutamiksi vuosiksi.
Pidetään muutama vartiopiste ja rajanylityspaikka itärajalla – muutama riittää. Valmis asfalttitie maalataan koko matkalta suojatieksi. Tajuatko? Kukaan suomalainen tai veli venäläinen ei käytä mielellään suojateitä, vaan ylittää kadut ihan muualta; turvallinen raja: ei miinoja, ei sotilaita, ei marjastajia. Takkuinen karhu ja kapinen kettu kulkevat passitta kuten ennenkin. Kulkekoot. Haluan Nobelin rauhanpalkinnon rahat dollareina tai kultana: ei mielellään euroja, eikä liiroja – Kreikan rahasta puhumattakaan.

Kohta on Joulu. Käy kotiseurakuntamme, Karjalohjan, tai oman seurakuntasi tilaisuuksissa. Jeesus on tavattavissa erityisesti Sanassa ja armovälineissä. Vahvistu uskossasi ja elä ihmisiksi.

Jeesus kanssasi, ystävä

Provosoituminen kielletty edesvastuun uhalla!

Olen aloittanut uuden suunnan elämässäni. Hakiessani joku aika sitten Lohjan kirkkoherraksi huomasin, että ”kristillis-humanistinen cool” on ajan kestotrendi. Tämän mukaisesti olen käyttäytynyt nyt muutaman kuukauden. On ihan mukava lobotominen fiilis. Lenkkeilen paljon ja valmistelen (jolkotellessani poron lailla) saarnoja, puheita ja kirjoituksia. Rukoilen jatkuvaa rukousta raukeasti ja ajattelen vaaleansinisiä ja huikaisevankeltaisia ajatuksia.

Mistä en ole provosoitunut viime aikoina?
- En ole provosoitunut muutamien Kuopion piispanvaalien ehdokkaiden lausunnoista, joissa  nämä rakkaat pappishenkilöt kieltävät kristillisen uskonsa ja Raamatun kolmiyhteisen Jumalan. He kaipaavat päivitettyä jumalaa, jossa yhdistyy äiti Amma, naapurin mamma, och skit det samma. Ihan kivoja ajatuksia noilla kuopiolaisilla. Hyvää kalakukkoa vain heille. En provosoitunut.

- Kirkkovaltuutettu Johanna Korhonen (ihanan lempeä nainen) masinoi lähetysavustukset pois muutamilta lähetysjärjestöiltä: Helsingin ja Vantaan seurakuntayhtymät tekivät kivan säästöpäätöksen. Mitä siitä, jos kehitysmaiden naiset jäävät ilman opetusta ihmisarvosta, ilman lukutaitoa, ilman mahdollisuutta vapautua miesten sorron alta. Pääasia on, että omat hyvät freedom-fiilikset voi kokea niinku flow. En provosoitunut.

- Linnan juhlat ja naisten pukeutuminen: Naiset ikään, kokoon tai yhteiskunnalliseen asemaan katsomatta valitsevat joka vuosi iltapuvun, joka on tarkoitettu ja suunniteltu oikeasti 24-vuotiaalle mannekiinivartaloiselle  naisnukelle. Siinä unohtuu suffragettiliike, feminismi, tasa-arvo ja naisen arvokkuus ihmisenä, Luojan luomana. Angry birds-aate toteutui Linnassa kana- ja kanarialintu aatteena. Todellisena naisten arvojen puolustajana ja feministinä meinasin provosoitua, mutta otin toisen lasin glögiä Itsenäisyyspäivän kunniaksi. En provosoitunut.

Olen siis ollut – kiitos Herralle kaiken aikaa – uusi ihminen. En provosoidu. Kestän paremmin. En silti mene vannomaan, ettenkö joskus  pikkuriikkisen pimahtaisi, ottaisi pultteja, haistattaisi pitkiä paskoja koko maailmalle. Nyt en kuitenkaan aio provosoitua. ”Marikki! Katso, lunta sataa. Hei! Perhosia komerossa. Koiperhosia”.

Jeesus kanssasi, ystävä

Hän oli täynnä armoa ja totuutta

Miksei Jumala tee mitään, kun pahoja asioita sattuu hyville ihmisille? Kyllä Jumala tekee, kun on sen aika. Nyt on vielä armon aika menossa myös pahoille ja ilkeille ihmisille – niin kuin jokaiselle meistä. Tämä sopii minulle. Saan heittäytyä Jumalan armon varaan ja uudistua. Saan tehdä parannusta huonosta elämästä. Saan tehdä parannusta myös siitä hyvältä näyttävästä elämästä, mikä näyttää mallikkaalta, mutta on huonoakin elämää vaarallisempaa. Armo ja totuus kulkevat yhdessä. Jos on saanut sen maailman parhaan joululahjan, uskon Jeesukseen, syntisen Vapahtajaan, niin armo on hyvä; totuuskin on paikallaan. Joku maksaa kaikesta. Minun syntini, ylpeyteni, haureuteni ja heikkouteni maksaa Jeesus. Samoin on sinun kohdalla, jos sinulla on uskon lahja.

Ilman uskoa totuus on kurja juttu. Pelkän totuuden valossa sitä on yksin. Jos on tottunut luottamaan itseensä, terveyteensä, asemaansa ja rahaan, niin kylmä kyyti (tai kuuma?) alkaa viimeisellä portilla. Kun Jumala kysyy: Missä olit ihmislapsi? Mitä teit maailmassa?
- Tein rahaa, rakensin yhteiskuntaa, huolehdin perheestä ja annoin köyhille avustuksia.

Tällä rypistyksellä sitä on ansainnut kadotuksen, koska tärkein puuttuu: Maksaja, jolla on katetta. Ihmisestä ei ole itsensä pelastajaksi. Vain Jumala voi pelastaa ihmisen. Yksin Jeesus voi antaa elämän maan päällä ja Taivaassa. Rakas ystävä: Ota armo vastaan. Usko Jeesukseen ihan henkilökohtaisesti, koska Jumalakin rakastaa sinua mahdottoman henkilökohtaisesti. Jeesus on täynnä armoa ja totuutta, ettei yksikään meistä joutuisi kadotukseen. Jeesus on täynnä armoa ja totuutta, koska ovi elämään on avoinna ja meidät on kutsuttu Jumalan valtakuntaan. ”Ineen vaan!”

Jeesus kanssasi, ystävä

Uusi vuosi kaksitoista

Vuoden vaihde on passeli aika muutoksille. Selkeä hetki muistaa, mitä uutta kaipaa ja minkä haluaa jättää lopullisesti taakseen. Taakse haluan jättää haaveeni piispan hiipasta. Kaipaan alkaneelle vuodelle enemmän rohkeutta olla Raamatulle uskollinen pappi – vaikka se vaikuttaisi suureen suosiooni haitallisesti. Olen suosittu kuussa ja Plutossa. Mutta sen uhallakin haluan taistella sitä kompromissihenkeä vastaan, mikä vaikuttaa kirkon kentässä. Erityisesti herra- ja rouvapiireissä: tarkoitan piispoja hoveineen. Ekokristillisyys: kuulin tällaisen sanan erään piispan suusta. Tärkeä suunta kirkolle? Kuka – ihan oikeasti – vastustaisi luonnon suojelemista ja varjelemista? Ei varmasti kukaan. Miten olisi kirkon teemoina alkaneella vuodella:
- Parannus ja taistelu syntiä ja harhaoppeja vastaan.
- Ristin salaisuuden julistaminen
- Jeesuksen nimen kuuluttamien ja evankeliumin vieminen maailman ääriin, Helsinkiin ja Espooseen asti?

Näitä teemoja kuulutan – jos Luoja suo – Karjalohjan seurakunnassa ja laajemminkin, kunnes herätys puhkeaa ja kristillinen liberalismi muuttuu marginaali-ilmiöksi – jonkun sortin korhoslaiseksi pridemämmiksi. Näillä mennään, sano mummo, monot ojossa.

Jeesus kanssasi, ystävä

Tänään on outo päivä

Tänään on outo päivä. Näitä outoja päiviä on ollut paljon viime aikoina. Kaikki on periaatteessa hyvin. Mutta kun elän käytännössä, livenä, jokin tökkii: angsti, hormonimyrsky (onko niitä miehillä?), uusi vuosi ilman näkyä, tulevaisuudenpelko, presidentinvaalit. No, toi viimeinen oli vitsi: mikäpä vika Jep-jep miehessä – jotain hyvää Salostakin.

Mutta elämänpelko on minulle uusin pelon ja ahdistuksen aihe – sen keskellä tallustelen. Onneksi on automatkat Karjalohja-Lohja välillä. Siinä on aikaa rukoukselle, huokailulle ylöspäin ja äänekkäälle kailotukselle Jumalan puoleen. Vastaantulijat luulevat, että puhun kännykkään ja minulla on hands free-laite. Juokseminenkin avittaa vähäsen. Se ei ole viisasten hommaa. Sopii minulle. Ihan oikeasti toivon sinulta – kuka ystävistäni oletkin – sellaista esirukousta työnäyn, pelottomuuden ja Karjalohjan seurakunnan säilymisen puolesta. Kuinka pitkäksi aikaa rukoustukea pyydän? Ilmoitan Hesarin etusivulla, kokosivun mainoksella, kun rukouksen voi lopettaa.

Ystäväni Herran viinamäessä ja Unkan Baarissa: Sittenkin Jumala on. Hän ei hylkää. Näin seisoo Jumalan Sanassa. Siihen luotan ja toivon sinun luottavan. Aina Jumala ei tunnu olevan turvallisen lähellä – niin kuin nyt minun oudossa elämänvaiheessani. Mutta Jumala on aina ollut, lähelleni kerran tullut – jäädäkseen: Vaikka uskoni on kituvaisen pientä räpellystä.

Herran haltuun, ystävä

 

 

Hei Jeesus ja Isä meidän-rukous

Kirjoitan sinulle, Jeesus, kun puhelin ei toimi. Ajattelen ”Isä meidän” rukousta. Olen miettinyt sitä pitkin päivää – useamman päivän. Se menee jotenkin näin: ”Isä meidän, joka olet Taivaissa”. Olet niin kaukana ja poissa kuvioista. En saa Sinusta otetta. Tunnut vieraalta kuin oma isäni, jota en koskaan tuntenut. Tai kasvatusisäni, jonka kanssa en tullut lapsuudessa tutuksi. Pelko tuli taloon. Miten voisimme tutustua, Isä?
”Pyhitetty olkoon sinun nimesi”. Pyhyys on outo juttu. Se on pelottava ja hyvä samalla kertaa. Karvat nousevat säikähdyksestä pystyyn ja jähmetyn paikalleni. Siinä on hyvä olla ja odottaa, mitä tapahtuu. Mitä pitäisi tapahtua? En tiedä. ”Tulkoon sinun valtakuntasi”. Sitä toivon. Tempausta, maailmanloppua ja jumalattomuuden kukistumista. Pilkkaajien tuomiota ja sitä, että kaikki tajuisivat: ”Jeesus on Herra”. En minäkään tajua, mutta luen itseni kaikkien joukkoon: siis tulkoon ja pian.

”Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa”. Ala minusta. Muuta tahtoni ja rakkauteni. Jatka sitten kaikissa kristityissä, jotka ovat oikeassa ja haluavat tuomita muut helvettiin. Tapahtukoon sinun tahtosi sen jälkeen islamilaisessa maailmassa, hindujen, kaiken maailman buddhalaisten ja joogahörhöjen joukossa. Älä unohda new-age sekoilijoita. Sinun tahtosi, Herra. Avaa ihmisten silmät ja anna hyvä tahto: Jumalan tahto, Sinun tahtosi, Jeesus. ”Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta” Kiusauksia on kaiken ikäisille. Niihin lankeavat kaikki. Siksi päästä pahasta ja varjele saatanan, valheen isän, juonilta ja paskamaisuuksilta. Paholaisessa ei ole mitään reilua. Pelkkää pahuutta, mikä houkuttaa minua ja muita luomakunnan kruunuja. Joka ihmisellä ja suvulla taitaa olla oma helmasyntinsä: ylpeys, kateus, haureus, juoppous jne. Minulla on kaikkea – sopimattomasti. Päästä pahasta, joka kohden.

”Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia. Iankaikkisesti”. Tämä on lopputulema. Niin sanovat kristitytkin talousihmiset. Nyt haluan sitä valtakunnan, voiman ja kunnian kokemista. Anna Sinun rakastamisen ja palvomisen riemua ihmiskunnioituksen ja ihailun sijaan. Anna satasella, Herra.

”Anna meille meidän jokapäiväinen leipämme”. Leipä meinasi unohtua. Anna päivä kerrallaan Herra, iloa, rauhaa, kahvia, pullaa, terveellistä ruokaa vähän, tummaa olutta, huumorintajua ja itselle nauramisen voimaa. Isä, kiitos siitä tuntemattomasta sisaresta Hyvinkäältä, joka kirjoitti väsyneensä minun angsteihini ja odottaa vaihteeksi ilon kirjoituksia. Herra, kirjoitetaan niitä. Anna voimaa ja iloa – joka päivä ja hetki. Mikä se sivistyssana olikaan? ”Evankeliumi!” Se on ilosanoma, hyvä uutinen. Jeesuksen seurassa menen täydestä. Ota koppi, palloja satelee; sori, kiekkoja. Saipa voitti vaihteeksi – ihme juttu. Aamen.

Heikin päivä

Tänään on nimipäiväni. Olen juhlinut sitä käymällä aamupäivällä salilla. Juoksin matolla vajaa puoli tuntia. Kävin puuteroimassa nenääni: iso puuterointi. Juoksin vielä runsaan tunnin. Ulkona pyrytti lunta, joten iloitsin salikortista. Iltapäivällä mietin saarnan juuria aiheesta anopin paraneminen: ensi sunnuntain tekstiä. Aika vähän on muuten appiukkovitsejä. Tässä yksi: ”Appiukko meni Lappiin ja siitä tuli lappiukko. No, meni kymmenen vuotta kunnes ukko tuli Lapista ja alkoi vapista”. Eihän tää ole vitsi. Tämä on runo! Mulla menee noi tyylisuunnat sekaisin.

Katsoin Gladiator-elokuvan. Russell Crowe on pääosassa. Mahdottoman kaunis kuvaus elämästä, arvoista ja tuonpuoleisesta. Kuva kuolemanjälkeisestä elämästä on pakanallinen, mutta minä kristillistän kaiken, minkä voin. Minulle tuossa elokuvassa näyttäytyy täysi elämä maan päällä, Jumalan Taivas ja rakkaitten jälleennäkeminen: elämän täyttymys. Kauniit elokuvakertomukset ovat Jumalan lahjaa, vaikka ne olisivat Hollywoodissa tehtyjä. Kaurismäkeä en edelleenkään ymmärrä. Niissä ei tapahdu mitään ja näyttelijät puhuvat kuin 60-luvun taistolaiset kirkasotsat.

On mulla asiantynkääkin. Ensi sunnuntaina on Messu Karjalohjan kirkossa. Kirkon jälkeen saatte yhdistetyt Hekan nimipäivä- ja syntymäpäiväkahvit. Reilun kaupan kahvit tarjoaa seurakunta. Marie-keksit tarjoan minä. Jos on yli viisikymmentä kahvivierasta (kirkkovierasta), niin opetan, miten aamuisin nautitaan oikeaoppinen Marie-aamupala: siihen ei yksi keksi riitä.

Mulla menee muuten ihan hyvin. Jeesus siunaa ja ihmiset on muistanut rukouksin ja kirjoituksin. Kiitos kaikille rakkaille ystäville. Elämä on kummallista, mutta ajoittain ihanaa. Kun katson Jeesukseen, olen pinnalla. Kun katson aaltoihin, vajoan. On se kumma, kun opin niin huonosti suuntaamaan katsettani kohti Jumalaa. Mutta opin silti – minäkin.

Jeesus kanssasi, ystävä

Niinistö ja Haavisto

Suomi käy linjavaalit maltillisen uudistumisen ja ”ultrabra” liberalismin välillä. Minulle tuo valinta on ennen kaikkea valinta kristillisen arvomaailman ja new-age sekulaariuskonnon välillä. Vaikka kumpikaan ehdokkaista ei ole korostetun kristitty eikä tunnustava ateisti, niin kyllä viiteryhmä erottuu. Niinistölle tärkeitä arvoja ovat koti, uskonto ja isänmaa globalisoituneessa  maailmassa. Haaviston arvopohja on toisaalla, kaukana Jumalan Sanasta, kaukana kansankirkon ja kristillisen kulttuurin juurista.

Suomen tasavallan presidentti on kansan presidentti, jonka tulee kunnioittaa vähemmistöjä ja heidän oikeuksiaan. Tämän lisäksi presidentin on uskallettava myös edustaa enemmistöä: tavallisia, perusluterilaisia, työtätekeviä ja yksinkertaisia suomalaisia. Meitä, joiden kulttuuriharrastuksiin kuuluvat ralli, formulakisat, jääkiekko, sohvalla makailu ja tikanheitto kesämökillä – joskus koppa kaljaa.
Olen miettinyt presidentin taitoa ja valmiutta toimia mahdollisissa kriisioloissa. Niinistön elämänkohtaloissa on vieraammallekin paljastunut kuva rauhallisesta ja panikoimattomasta ihmisestä: esimerkkinä vaikka tsunaminaikainen esimerkillinen käyttäytyminen Thaimaassa.

Raamatun sana kertoo meille, mikä on oikein ja mikä väärin. Jokainen meistä on Jumalan Sanan mukaan syntinen ja kadotustuomion alainen. Siksi on risti, Jeesuksen sovitustyö ja suuri armo jokaista syntistä kohtaan. Jokaista: varasta, murhaajaa, valehtelijaa, avokasta, homoa, juoruajaa ja pahan puhujaa. Tuo armo kuuluu syntisille, jotka katuvat ja tekevät parannusta synnistään. Niille, jotka tunnustavat ja tunnistavat väärät tekonsa. ”En minäkään sinua tuomitse. Mene, äläkä enää syntiä tee”, sanoi Jeesus aviorikoksesta kivitystuomion saaneelle naiselle. Armahdus synnistä ja kehotus elää Jumalan tahdon mukaan: tätä Jumala odottaa ihmisiltä, kansoilta ja kansanjohtajilta.

En tunne Niinistöä enkä Haavistoa. En kuulu mihinkään puolueeseen, mutta se sotii arvojani vastaan, kun joku elää julkisesti synnissä – homosuhteessa – ja on siitä ylpeä. Ateisti voi näin tehdä – uskonsa mukaan. Kristityn, Jumalan lapsen, tulee toimia Raamatun mukaan. Se tarkoittaa  halua eheytymiseen, uudistumiseen, parantumiseen ja muuttumiseen: Jumalan armosta ja Jumalan avulla. Tarvitsemme kaikki yhteistä rukousta kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta. Rukousta tarvitsevat vaalien molemmat ehdokkaat: Niinistö ja Haavisto.

Jeesus kanssasi, ystävä

Arkkipiispa Mäkinen toivoo kristittyjen eroavan kirkosta

On aikoihin eletty, kun luterilaisen kirkon ykköspiispa kehottaa ihmisiä eroamaan kirkosta kristillisen vakaumuksen tähden. Arkkipiispa toivoo Luther-säätiön eroavan kirkosta. Mitä tuollainen piispa edustaa? Onko hän enää oikeutettu toimimaan erilaisuutta, etsimistä ja moniäänisyyttä kuuluttavassa 2000–luvun uudistuvassa kansankirkossa? Arkkipiispan edustama vanhoillisuus ei kuulu tähän päivään. Meillä kysellään ja tilastoidaan seurakunnissa parisuhteensa rekisteröimät homot ja lesbot. Meillä vietetään luvan kanssa sateenkaarimessuja ja pidetään rukoushetkiä kaikkien eläväisten puolesta.

Yksi suunta on kuitenkin kielletty: Raamatun Sanaa ei saa ottaa todesta. Jumalan puhetta oikeasta ja väärästä ei saa välittää ihmisille. Jeesuksen ristin tuomaa sovitustyötä ja synnin, kuoleman ja pimeyden valtojen voittoa ei saa julistaa. Vapautta saatanan orjuudesta ei saa kuuluttaa: Arkkipiispan mukaan.

Kun mietin Suomen kirkon ”ensimmäistä vertaistensa joukossa”, niin kyllä meidän kapteeni on syyllisempi – kuin Italian haaksirikkoutuneen huvipurren parjattu merikapteeni Schettino –
kaikesta huolimatta ja siksipä juuri. Kristillinen kansankirkko kestää ja voittaa. Katolinen kirkkokin kesti keskiajan surkeat, vallan huumaamat heittiöpaavit. Jumala on heikkojen ja uskollisten lastensa puolella. Jep. En kehota edes arkkipiispaa eroamaan kirkosta, koska kristillisen kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta.

Jeesus kanssasi, ystävä

Ultra Bra ja katumaton pahantekijöiden joukko

Stalinin ja Maon aikana kommunistit tappoivat monia miljoonia ihmisiä – murhasivat omia kansalaisiaan. Sama jatkui koko Neuvostoliiton olemassaolon ajan. Puhutaan n. 100 miljoonasta murhatusta kommunismin uhrista. 1960–luvulta Neuvostoliiton romahtamiseen asti Suomen poliittinen kerma ja ns. kulttuuriväki palvoi tuota murhaajien aatetta. Itä-Saksa, Neuvostoliitto ja Kiina olivat parasta, mitä Suomen pilaantuneet päättäjät ja kellokkaat tiesivät. Näitä lauluja lauloivat erityisesti taistolaiset kuin myös ministeri Tuomiojan malliset sosialistit ja monet muut onnettomat harhaanjohdetut.

Ultra Bra haluaa tuoda tämän ajan ihmisille tuon saman murhaajien ja tappajien palvonnan kultin. Tyhmä kansa taputtaa. Tyhmät kulttuurihenkilöt ihastelevat. Odotan yhä niitä rohkeita vasemmistolaisia, keskustalaisia tai oikeistolaisia johtajia ja heidän seuraajiaan, jotka tunnustaisivat olleensa väärässä. Tunnustaisivat olleensa pahojen puolella. Pyytäisivät julkisesti anteeksi erehdyksiään. Milloin tulee aika, jolloin kommunismin kannattaminen ja ihannointi tuomitaan samalla tavoin kuin kansallissosialismi? Samaa saatanallista pahuutta ovat molemmat aatteet.

Jeesus kanssasi, ystävä

Sid Roth – Yliluonnollista!

Olen saanut viime aikoina rohkaisua TV7:n ihmeohjelmasta, jossa kerrotaan elävästä uskosta Jeesukseen ja miten se tuo mukanaan Jumalan voiman. Sairaudet paranevat, riivaajat pakenevat, ihmissuhteet eheytyvät ja anteeksianto Kristuksen avulla luo uuden ihmisen. Tuo viimeisin kohta on tutuin minulle. Kun olen suuttunut jollekin, pahoittanut mieleni ja katkeroitunut epäoikeudenmukaisista sanoista tai teoista, niin kannan taakkaa sydämessäni. Minua satuttaneet ihmiset ovat vanginneet ajatukseni. En pääse heistä irti. Pian tuo paha olo aiheuttaa vatsakipuja, selkävaivoja ja päänsärkyä – miedoimmassa tapauksessa.

Yliluonnollista ohjelmassa minulle on kirkastunut entistä selvemmin: Jumala tietää kaiken. Hän tuntee tuskani ja kärsimäni vääryydet. Hän välittää minusta. Tällä hetkellä Hän rohkaisee minua parantumaan ja kokemaan ihmeen. Tämä alkaa anteeksiannosta ja irti päästämisestä. Annan anteeksi ja ääneen julistaen ihmiselle jos toisellekin, jolta olen saanut takkiini. Annan anteeksi itsekkäistä syistä: haluan olla vapaa. Annan anteeksi Jumalan avulla ja ihmeen kautta loukkaukset, laiminlyönnit, pahat sanat ja ajatukset.

Menen lapsuuteeni asti ja annan anteeksi äidilleni, jolla ei ollut minulle aikaa, ei syliä. Isälleni, jolta en saanut rakkautta – vain preussilaista kasvatusta. Isovanhemmilleni, jotka olivat hekin sylittömiä. Opettajilleni, jotka haukkuivat minua katujätkäksi ja hulttioksi. Tänään on hyvä päivä. Kasvan ja odotan suuria tulevalta. ”Älä pelkää huomista, Jumala on jo siellä”. Annan ohjat Jeesukselle. Opettelen luottamaan. Opin. Se on yliluonnollista. Kiitos Herra.

Rakas ystävä. Mieti vaivojasi, masennustasi ja pelkojasi. Ajattele fyysisten sairauksiesi juuria. Onko sinulla joku ihminen tässä päivässä tai menneisyydessä, jota ajattelet tähän tapaan:
- En ikinä voi antaa sellaista pahuutta anteeksi. Se on anteeksiantamatonta.
- En anna anteeksi, ellei tuo toinen nöyrry ja pyydä ensin anteeksi. Hän on suurempi syyllinen kuin minä.

Rohkaisen sinua ajattelemaan itseäsi ja omaa parastasi. Ajattele Jeesusta ristillä, kun Hän rukoili tappajiensa ja vihamiestensä puolesta: ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät”. Jumalan avulla sinä voit ja pystyt antamaan anteeksi. Siitä alkaa paraneminen ja uusi elämä sinulle. Tällä hetkellä Jeesus rohkaisee sinua parantumaan ja kokemaan ihmeen. Tämä alkaa anteeksiannosta ja irti päästämisestä. Anna anteeksi niille, jotka ovat rikkoneet sinua vastaan. Jumalan avulla voit sen tehdä. Se on yliluonnollista!

Jeesus kanssasi, ystävä

Play it again, Sam

Karjalohjan hyvämaineisen seurakunnan loppu häämöttää. Näin tapahtuu vuoden 2013 alussa, jos Espoon Tuomiokapituli saa päättää. Vuonna 2014 seurakuntamme olisi täyttänyt 400 vuotta. Lähelle pääsimme. Nyt alkaa toimivan yhteisön alasajo. Vuonna 2008 samainen Espoon kapituli teki päätöksen Karjalohjan seurakunnan säilymisen puolesta. Tempoilevaa on herrojen toiminta. Olemme todistaneet ja todenneet Espoon kapitulille Lohjan ja pienten seurakuntien - Siuntion ruotsinkielinen ja suomenkielinen seurakunta, Nummen, Pusulan, Sammatin ja Karjalohjan seurakunnat - suunnasta, että taloudelliset säästöt on jo saavutettu yhtymäratkaisussa. Olemme hyvin vahvasti yhtymän puolesta koko seurakuntien kirjo Länsi-Uudellamaalla. Meillä on toimivat rakenteet ja tekijät yhtymän aloittamiselle, mutta jotakin emme näe. Toiminnasta ja aktiivisuudesta ei ole kyse – sitä meillä on vaikka muille jakaa. Taloudesta ei ole kyse – mistä sitten?

Kyse on sananvapauden riistosta, moniäänisen kirkon pelkäämisestä ja vallan keskittämisestä harvojen käsiin. Kymmenen hovikelpoista piispaa, jotka kumartavat yhteiskunnan suuntaan. Sata seurakuntaa, joissa on sata soveliasta, kuuliaista ja ah’ niin samanlaista kirkonpoikaa ja –tyttöä, jotka puhuvat kuin yhdestä suusta. Tästä muodostuu se puna-armeijan kuoro, joka laulaa johtajien lauluja. Kirkon johtajat pelkäävät lukuisia toimivia kansankirkon seurakuntia. He pelkäävät kirkkoherroja, jotka eivät kuvia kumarra, vaan julistavat Raamatun sanaa ja noudattavat kirkkolakia. Piispat lakeijoineen pelkäävät moniarvoisuutta, vapautta ja pyhän Hengen johdatusta. Kansankirkon paniikkinappia painaneet kellokkaat haluavat kirkon, joka on ihmisten palvelulaitos, seremonioiden tuottaja ja viihdekeskus. Nämä onnettomat ovat unohtaneet kirkon tehtävän.

Tässä muistin virkistykseksi: Meidät on lähetetty ihmisten luo kertomaan hyvää uutista Jeesuksesta. Meidät on lähetetty välittämään pelastussanomaa. Usko Jeesukseen Kristukseen, niin sinulla on iankaikkinen elämä, etkä joudu kadotukseen. Kulje Jeesuksen askelissa ja elä vapaana Jumalan lapsena: taivaaseen asti.

Jeesus kanssasi, ystävä

Kiroileminen kuljettajan kanssa kielletty

Siunaaminen on hyvän puhumista Jumalalle jostakin ihmisestä. Siunaaminen on esirukousta toisten puolesta. Tietysti sitä voi pyytää lujasti siunausta itselleenkin. Mutta muutama katse niihin toisiin: Katson televisiota ja ruutuun ilmestyy Jone Nikula. Mikä on ensireaktioni? Arvasit oikein. Kiroan mielessäni mokomankin itserakkaan pitkätukkaisen hölmön. WWJD? Mitä Jeesus tekee nähdessään tämän Idols-tuomarin? Aivan varmasti siunaa, rukoilee Isän oikealla puolella ja rakastaa Jonea: lujasti. Ajelen liikenteessä kaikessa rauhassa. Joku ajaa alinopeutta ja hidastaa matkantekoani. Mitäpä tuumin? Sadattelen tunaria ja oletan hänen olevan naiskuski. WWJD? Aivan varmasti Jeesus siunaa tuota kuljettajaa, jota en näe, enkä tunne. Jeesus rakastaa tuota ihmistä täysillä: miestä tai naista.

Olen kova kiroilemaan. En laskettele ärräpäitä, vaan noita edellä mainittuja ajatuksia lauon ilmoille reippaasti ja usein. Kiitos yhden Sid Rothin ohjelmajakson sain ajattelemisen aihetta. Kun kerran olen Jumalan lapsi ja armosta pelastettu, niin voin myös antaa Jumalan kasvattaa ja uudistaa ajattelutottumuksiani. Jospa opin siunaamaan enemmän ja lopettamaan tuon ihmisten kiroamisen ja syyttelyn. Vaikka nuo ihmiset eivät tiedä jupinoitani, niin Jumalan lisäksi minä tiedän. Ehkäpä tuo saatanakin tuntee minut tällaisten ajatusten lennellessä. Koetan tehdä kaksi onnellisemmaksi: itseni ja Jumalan. Lopetan kirousten langettamisen ihmisten niskaan ja siunaan heitä. Pyydän Jumalan rakkautta, varjelusta ja läsnäoloa.

Tänään lueskelin nimilistaa muutamista uusista kirkolliskokousedustajista. Yksi nimi hyppäsi silmilleni: Johanna Korhonen. Se – Johanna Korhonen – Jumalalle rakas Johanna. Herra, kiitos, kun pidät hänestä huolta ja rakastat.

Rakas ystävä: Jos luulet, että en enää koskaan kiroa ketään, en edes pikaistuksissani, niin olet mahtava uskossasi. Siunausta ja tsemppiä!

Jeesus kanssasi, ystävä

Naisten puolesta – för kvinnofolk

Olen viime aikoina ajatellut paljon naisia. Olen katsellut heitä sydämellä ja silmillä. Vähän kuin Pentti Arajärvi, jota turhaan kiusataan siitä, että hän on mies, joka ymmärtää myös muodollisesti päteviä naisia. Kuulin, että vihreitten periaateohjelmassa lausutaan, että feminismi, voittaessaan alaa, estää ilmastonmuutoksen; että tällainen ajatus. Itse olen feministi, kuten kaikki ystäväni tietävät. En tiennyt, että minunkaltaiseni naistenystävät voivat palauttaa luonnon tasapainon. En siis ole turhaa vaivaa nähnyt ja taikinaa vaivannut.

Minulla on naisystäviä enemmän kuin miesystäviä (veljeni Matti). Johtuu tietty isättömyydestäni ja keski-ikäisten miesten pelosta. Syy on myös siinä, etten koskaan ole ymmärtänyt Formula-kisoja, metsästystä ja autojen kanssa ropaamista. Olen joskus miettinyt jospa olenkin akkojen sukua miehen kropassa?
Mistä siis naisissa iloitsen? Iloitsenko kaikista vai vain joka toisesta? Iloitsen kaikista ja kiitän Jumalaa naisen luomisesta. Ensiksikin naisia on helppo katsoa. Heissä voi lepuuttaa silmiään – myös ilman taka-ajatuksia. Naisen kauneus ja ihastuttavuus on minulle samaa kuin jollekin toiselle rakkaus luontoon, klassiseen musiikkiin, maalaustaiteeseen, formulaan. Olen saanut mahtavan rakkauden lahjan. Rakastan naisia kaikissa olomuodoissa. Naisia maailmassa riittää.

Koska tämä on rakkauteni tunnustus, haluan myös taistella naisten puolesta. Naisen ei tarvitse olla kana. Naisen ei tarvitse olla miestä parempi pärjätäkseen miehelle. Naisella on oikeus olla erilainen kuin mies. Naisella on oikeus olla Eevan kaltainen rakkaudessa. Nainen saa olla prinsessa ja nosturinkuljettaja. Nainen saa olla miehen ihailun, rakkauden ja ystävyyden kohde. Haluan puolustaa naisia, ettei heistä tehdä aavistus miesten näköisiä sukupuolineutraaleja olioita.  Haluan puolustaa naisia, etteivät he menisi  ns. kristittyjen vasemmistofeministien ansaan. Haluan rohkaista naisia uskomaan itseensä, etteivät he olisi muutamien munattomien filosofien ja teologien ohjattavissa. Nainen on Jumalan kuva eikä käärme. Nainen on tärkeä osa ydinperhettä, mikä on syntynyt ennen kirkkoa. Nainen on kuningatar.

Rakkaat naiset ja ystäväni: uudistukaa kristinuskon pohjalla. Jeesus toi naisille vapauden. Ottakaa paikkanne perheessä, yhteisöissä, työpaikoilla ja yhteiskunnassa. Miettikää paikkaanne myös seurakunnassa Jumalan Sanan valossa. Tätähän sä kysyit?

Jeesus kanssasi, ystävä

Helvetin kauheudesta ja Taivaan lahjasta

Jumala on kantanut minua viime aikoina niin, että olen sen itsekin huomannut. Olen jaksanut iloita pienistä ja isommista ihmeistä, kaikista ihmisistä ja elämän lahjasta. Tarkoitan elämää Kristuksessa, elämää pelastettuna Jumalan lapsena. Vaikka olen kenties jonkun mielestä surkea ihminen ja huono pappi, niin olen silti – Jumalan armosta – pelastettu ja Taivaan kansalainen. Tämä on jotakin suurta ja käsittämätöntä.   Jumalan lapsen asemani takia en vihaa ketään. Vihastun, mutta lepyn. Katkeruus ja kateus yrittävät myrkyttää sydämeni, mutta vapaudun pahasta Jumalan Hengen voimalla: aina uudestaan ja uudestaan. Tämä on Raamatun Sanaa: Jeesuksen veri on vuodatettu puolestani Golgatalla. Jeesuksen veri puhdistaa minua jatkuvasti. Olen pelastuksen virrassa, Jeesus-tiellä, elän Pyhän Hengen johdatuksessa. Olen matkalla Taivaaseen: Jumalan armosta.

Minua ahdistaa ihmiset, jotka eivät usko Jumalan Sanaan, eivät Jeesuksen ainutlaatuiseen asemaan ihmisten Pelastajana. Ahdistun, koska Raamattu puhuu niin paljon helvetistä, kadotuksesta, tulesta ja ikuisesta rangaistuksesta. Helvetti on todellinen paikka, jossa toivo on lopullisesti kadotettu, jossa on päättymätön kärsimys ja tuska. Tämä on niitten osa, jotka kieltävät Jeesuksen, jotka elävät synneissä, joista Jumala varoittaa.

Muutama esimerkki Uudesta Testamentista:

”Vaikka he ovat tunteneet Jumalan, he eivät ole kunnioittaneet ja kiittäneet häntä Jumalana, vaan heidän ajatuksensa ovat käyneet turhanpäiväisiksi ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. He väittävät olevansa viisaita mutta ovat tulleet tyhmiksi, ja he ovat vaihtaneet katoamattoman Jumalan kirkkauden katoavaisten ihmisten ja lintujen, nelijalkaisten ja matelijoiden kuviin. Sen vuoksi Jumala on jättänyt heidät mielihalujensa valtaan sellaiseen saastaisuuteen, että he keskinäisissä suhteissaan häpäisevät oman ruumiinsa. He ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen, he ovat kunnioittaneet ja palvelleet luotua eivätkä Luojaa - olkoon hän ikuisesti ylistetty, aamen. Siksi Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojen valtaan. Naiset ovat vaihtaneet luonnollisen sukupuoliyhteyden luonnonvastaiseen, ja miehet ovat samoin luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan. Miehet ovat harhautuneet harjoittamaan keskenään säädyttömyyttä ja saavat ansaitsemansa palkan”. (Room. 1: 21-27)

”Lihan aikaansaannokset ovat selvästi nähtävissä. Niitä ovat siveettömyys, saastaisuus, irstaus, epäjumalien palveleminen, noituus, vihamielisyys, riidat, kiihkoilu, kiukku, juonittelu, eripuraisuus, lahkolaisuus, kateus, juomingit, remuaminen ja muu sellainen. Varoitan teitä, kuten olen jo ennenkin varoittanut: ne, jotka syyllistyvät tällaiseen, eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa”. (Gal. 5: 19-21)

Taivas on varmasti totta: Siellä olemme vapaita, rohkeita, terveitä, täynnä iloa ja riemua. Olemme sankareita ja osaamme elää, nauttia ja ylistää Jumalaa. Elämme ekstaasissa täydellä ymmärryksellä. Sitä on Taivas Jumalan ilmoituksen ja Sanan mukaan. Vaan Taivaaseen pitää tahtoa. On valittava Jeesus elämän Herraksi. On vastattava Jumalan kutsuun, kuten Matteus-apostoli. On lähdettävä seuraamaan Jeesusta: ei ole muuta tietä Taivaaseen. Tarkoittaako tämä sitä, että vain Jeesuksen seuraajat pääsevät Taivaaseen? Tarkoittaa. Tarkoittaako tämä sitä, että muiden uskontojen kannattajat: islamilaiset, hindut, ateistit, buddhalaiset, juutalaiset ilman Messiasta, new-age-uskovaiset, mormonit ja Jehovan todistajat joutuvat helvettiin? Tarkoittaa.

Rakas ystävä: Minulla on sellainen tunne, että helvetti saattaa olla kansoitettu monista saarnamiehistä ja papeista, eriuskoisista ja Jumalan pilkkaajista. Tämän takia toivon, että kuulet varoitukseni ja ymmärrät huoleni. Tehtäväni kristittynä pappina on julistaa evankeliumia Jeesuksesta, joka pelastaa, jokaisen, joka huutaa häntä avuksi. Tehtäväni on myös varoittaa jokaista epäuskoista ja synnin vallassa elävää kadotuksesta. Kuoleman jälkeen ei ole mahdollista valita. Jos kuolet ilman uskoa Jeesukseen, olet kadotettu. Jumala antakoon sinulle voiman ja viisauden kuulla sydämellä pienoisevankeliumi: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän”. (Johannes 3:16)

Ystäväni, rukoile näin ensimmäistä tai sadatta kertaa: ”Rakas Jeesus. Anna syntini anteeksi. Tule elämäni Herraksi ja Vapahtajaksi. Jeesus, ota minusta kiinni ja jatka tästä kohden elämääni. Varjele, anna iloa ja uskoa. Ohjaa Taivaaseen asti. Aamen.”

Jos luit tuon rukouksen sydämestäsi, olet pelastettu kadotuksesta. Olet nyt Taivaan kansalainen. Jeesus kuuli rukouksesi ja johdattaa sinua tästä eteenpäin – perille asti.

Jeesus kanssasi, ystävä

Kaikki on korvien välissä

Kuulin Ruotsin reissulla satakaksikymmentä kertaa Tukholman naispiispan suusta sanan dialogi. Tuli nuoruus Sveanmaalla mieleen: yhtä dialogia ja kaikkien ymmärtämistä sosiaalidemokratian ja liberaalikristillisyyden hengessä. Vaan resepti toimii – maan päällä ainakin. Yhä vain rakastan läntistä naapurimaata ja sen asukkaita. Myös naispiispaa, jolle soisin jossakin kohden Sanan kirkastuvan.

Sankta Claran kirkko on T-Centralin vieressä. Siellä on toiminut useamman vuosikymmenen Ruotsin kirkon sisäinen herätysliike: karismaattisuutta ja diakoniaa, Raamattuopetusta, rukousta ja rakkautta. Seurakunta koostuu laitapuolen kulkijoista, ulkomaalaisista ja yllätys, yllätys: Cityn yläluokasta. Kuningaskin diggaa toimintaa. Varmasti myös Victorian tytär, kunhan vähän varttuu. Minuun teki vaikutuksen hallittu kaaos, jolla kaikki näytti kulkevan. Pyhä Henki oli mukana kuvioissa – sen verran levottomalta toiminta vaikutti. Jos olisin viikon tuossa seurakunnassa, uudistuisin uskossa niin, että humina kävisi. Näin voisi käydä kirkkoherrakollegoillekin – kuten myös kapitulin väelle.

Usein kuulen oppineilta ystäviltäni puhetta kristillisyydestä, jossa sana ”Jumala” on työhypoteesi hyvän kuvaajana. Jumala on oman fiksun pään tuotetta: filosofiaa ja sosiaalipsykologiaa, tapa kuvata ihmisten kokoista maailmaa. Sankta Clara, ehtoollinen sairasvuoteen äärellä, narkomaanin uskoontulo, satanistin pelastuminen ja Jeesuksen parantava kosketus: nämä eivät mahdu korvien väliin, vaikka olisi kuinka iso pää. Jumala on. Jopa Ruotsissa on elävää uskoa: se on nähty ja kiitos Herralle.

Meillä on uusi piispa Espoon kapitulissa. Ihastun ihmisiin, jotka tunnustavat uskonsa myös pappien joukossa. Nuorihan tuo vielä on, mutta kyllä tehtävä vanhentaa. Huomasin sen, että alan olla vanhimpia kirkkoherroja porukasta – jos Purasta ei lasketa. Joukossamme oli viisi kirkkoherraa syötävistä seurakunnista: Sammatista, Siuntiosta, Nummelta, Pusulasta ja Karjalohjalta. Saattoi olla viimeinen kokoontuminen meidän osalta. Aikansa kutakin sanoi pässi, kun päätä leikattiin.

Jeesus kanssasi, ystävä. Elämä on kaunis laulu, jonka sanat ovat joskus haikeat.

Viides kolonna

Vanhoillislestadiolaiset ovat saaneet ensimmäisen naispappinsa. Suomen kirkko päätti asiasta jo vuonna 1986. Kirkon erilaisissa papillisissa tehtävissä on iso osa naispappeja. Piispoissa ja kirkkoherroissa tasa-arvo ei ole vielä toteutunut. Muutamia vuosia eteenpäin, niin piispoja ja kirkkoherroja myöten naisten ääni kuuluu kansankirkossa ja herätysliikkeissä. Olen työskennellyt naispappien kanssa vuodesta 1982 lähtien. Olin siirtolaispappina Ruotsin luterilaisessa kirkossa: siellä sitä dialogia oppi käymään.
Naispapit ja feministiteologit ovat muovanneet kirkkoamme useamman vuosikymmenen ajan. Tasa-arvoisuus on lisääntynyt. Tietty pehmeys ja empaattisuus sielunhoidossa on kasvanut. Naisten kautta kirkko on saanut hyvää aikaan. Jatkan juristin tapaan: mutta toisaalta.  Toisaalta kirkossa on tapahtunut hämmentäviä asioita. Kaikki alkoi vuonna 1986 naispappeuden hyväksymisen myötä. Osa miespapeista muuttui sukupuolineutraaleiksi tai naisiksi: he kadottivat Jumalan kuvan itsestään.

”Mieheksi ja naiseksi hän loi heidät” – myös mieheksi. Miespappeja tarvitaan. Sellaisia, jotka ovat perheensä pappeja, seurakuntansa paimenia, isiä ja aviomiehiä. Miespapit Jumala tarkoitti selkärankaisiksi. Tässä kohden monet kirkon miehet ovat antautuneet naisille, naispapeille ja maallisen yhteiskunnan jumalattomille arvoille. Raamattu on vaihdettu runokirjaan. Jumalan ilmoitus on hylätty. Yleinen mielipide on se, mitä noudatetaan.

Nuorena pappina 80- luvulla haastoin piispat puuttumaan herätysliikkeiden oppien epäraamatullisuuteen. Kritisoin julkisesti ja yksityisesti mm. vanhoillisen vinoutunutta seurakuntaoppinäkemystä. Piispat vaikenivat ongelmista ja kävivät avaamassa kesäjuhlia saatesanoin: ”Herätysliikkeet ovat kansankirkon vahva perusta!” Nyt herätysliikkeet ovat heikoilla ja yleinen mielipide painostaa kaikkia kristillisiä herätysliikkeitä ja –suuntia. Muutamat piispat ovat aktivoituneet ja arvostelleet väkevästi kaikkia arvokonservatiiveja kristittyjä. Minulle tulee mieleen kuva maassa makaavan potkimisesta ison porukan kannustamana.

 

Vuonna 1986 Suomen kirkossa tapahtui jotain suurta. Näkymättömässä todellisuudessa, hyvän ja pahan taistelussa, tapahtui suurempaa. Viides kolonna on vaarallinen, koska sitä ei tunnista helposti. Jumala tunnistaa vihollisen. Armosta pelastuneet Jumalan lapset tunnistavat Pahan. Pyhä Henki uskovan sydämessä on totuuden henki.

Jeesus kanssasi, ystävä

Ihmekristitty

Olen elänyt ihmeiden keskellä. Sid Rothin ”Yliluonnollista” ohjelman kautta olen saanut isosti iloa ja siunausta. Livenä olen myös elänyt ihmeestä toiseen. Suuri ihme on ollut se, että olen jaksanut elää ilman masennusta tai vihaa. Jumala on antanut minulle rauhan. Pelottomuus on lisääntynyt ja olen oppinut laskemaan taas kymmeneen, sataan, jopa tuhanteen. Jumala on opettanut minua katsomaan ylöspäin ja ulospäin. Jeesus kantaa minua Flow-vaihteella. Näen samoja ihmisiä kuin ennenkin – myös niitä, joiden kanssa emme ole olleet kuin veljet keskenään. Päinvastoin jo pelkkä ajatus jostakin tyypistä toi jokin aika sitten sydämeeni mustaa katkeruutta ja vihaa, vaan ei tuo enää. Näitäkin ihmisiä rakastan – ilman pinnistelyä – Jumalan ihmeen avulla. Jokaisessa vastaantulijassa ja kohdalle osuvassa näen tänään Jumalan kuvan. Tämä on ihme ja Jumalan teko livenä. En vihaa, en ole katkera. Kateudessa huomaan vielä Jumalan hiomistyön jatkuvan. Siitäkin vapaudun.

Vaimoni Malle ei lue kirjoituksiani netistä, koska hän pelkää hiomattomuuttani. Niinpä tunnustan rakkauteni häntä kohtaan näin ihan vain meidän muiden kesken. Malle on Taivaan lahja minulle. Ilman häntä olisin ollut hunningolla, katuojassa ja vaikka missä satoja kertoja. Todennäköisesti olisin lopettanut nämä pönttöhommatkin, ellei Malle olisi ollut rohkaisijani ja kannustajani. On ällistyttävän jep, jep, kun on saanut vierelle tyypin, joka asettuu aina puolelleni – aina. Tämä on Jumalalta välittyvää rakkautta: agape-kamaa via ihminen. Kiitos Herralle Mallesta, mun ihmeestä.

Sukumme nuorin on Vilja Regina. Vietimme kastejuhlaa sunnuntaina Nikinmäessä, Vantaalla. Perheen, ystävien ja sukulaisten keskellä rukoilin ihmettä. Hengessä julistin Jumalan kosketusta jokaiseen paikalla olevaan ynnä poissaolevien sukulaisten ja läheisten ylle. Samaa rukousta ja uskontunnustusta olen tänään rukoillut yli Karjalohjan, Lohjanseudun ja Facebook-kavereiden: ”Kosketa meitä Jeesus. Anna Hengen tuulen puhaltaa täysillä.”

Kaikille rakkaille rohkaisun sana Raamatusta, jota voit välittää oman perheesi ja sukusi keskelle. Jumalan auktoriteetilla ja Isän äänellä: ”Valitkaa tänä päivänä, ketä palvelette. Minä ja minun perheeni palvelemme elävää Jumalaa” Lasken uskovana ihmekristittynä ja pappina Sinut perheeni jäseneksi: olet veljeni, sisareni Kristuksessa.

Jeesus kanssasi, ystävä

P.S. Minulla on muutama rukousluottoystävä, joiden kanssa meillä on sopimusrukous (ks. Matteus 18:19-20). Jos haluat enemmän Jeesuksen läsnäoloa ja ihmeitä, niin käytä tuotakin mahdollisuutta.

 

 

Huugo Sintosen – Hugin – muistolle

Karjalohja on pänkkien ihmisten kehto. Siksi minä pappeilen siellä kuin kotonani. Karjalasta tullut Hugi oli sodan jälkeen asettunut kylille. Hän teki töitä, perusti perheen, osallistui kunnan ja seurakunnan rakentamiseen. Näin hän minulle kertoi yhdestä palaverista: Joku syntyperäinen karjalohjalainen suuttui Hugille ja sanoi: ”Mikä sinäkin luulet olevasi. Olet asunut vasta kolmekymmentä vuotta Karjalohjalla ja rupeat neuvomaan!” Näin ystäväni Hugi rohkaisi uutta pappia vuonna 1990.

Siunasin viikonloppuna ystäväni Huugo Sintosen Karjalohjan kivikirkossa. Tunsin hänet yli kahdenkymmenen vuoden matkalta. Viime tapaamisemme oli Ehtoollishetki Lohjan sairaalassa keskellä viikkoa. Pieni joukko sairasvuoteen ympärillä. Kiitosvirsi, usko Jeesukseen, joka armahtaa; leipä ja viini. Kaikki oli niin kuin Jumala tahtoi. Sunnuntaina, ylösnousemuksen aamuna Hugi pääsi Kotiin. Yhdeksänkymmenen vuoden matka tuli täyteen. Hugi oli heinjokilainen, rehti kepulainen, karjalohjalainen, isänmaallinen suomalainen, mutta ennen muuta kristitty mies. Ei missään nimessä pyhimys eikä aina esimerkillinenkään, mutta armosta pelastettu kulkija, jolle usko Jeesuksen kohtaamiseen kirkossa ja erityisesti Ehtoollispöydässä olivat itsestään selviä tosiasioita. Usko oli myös arjen voimanlähde. Jospa tuollaisen perinnön välittäjiä olisi enemmän Suomen kylissä ja kaupungeissa. Miehiä, jotka eivät häpeile miehuuttaan. Miehiä, jotka hoitavat kotinsa ja perheensä. Miehiä, joille isänmaa on rakas. Miehiä, jotka tunnustavat olevansa pieniä lapsia Jumalan ja Vapahtajan edessä – luterilaisia kristittyjä, hiomattomia timantteja.

Tuntuu siltä, että tätä perintöä turmellaan ja hävitetään Suomessa päivä päivältä enemmän. Työ on vihreille paskaduunia, jota ei viitsi tehdä. Koti ja perhe ovat kulutustavaraa. Vaimo vaihdetaan nuorempaan. Lapset kasvakoot omaa tahtia pellossa, miten haluavat. Koti, usko Jeesukseen ja Isänmaa ovat tarpeettomia käsitteitä – tai niitä hävetään ja häivytetään. Tilalle ovat tulleet neutraalit ja vahingolliset arvot: Kaikki vieras on kaunista. Kaikki muualta tuleva on parempaa. Kaikki kieroutunut ja paha on kulttuuria ja hyvää. Ollaan vapaita ja vietetään siestaa, kunnes paratiisin hedelmät tippuvat itsestään suuhun.

Tuntuu haikealta, kun on monia iäkkäitä ystäviä. Tuntuu siltä, että kestävät arvot menevät vanhemman ikäpolven mukana hautaan. Vaan sittenkin sinnittelen ja ajattelen valoisasti. Onhan meitä – taivas soikoon – perinnön vaalijoita Karjalohjalla ja kaikkialla Suomessa. Jumala on voimissaan ja muistuttaa: ”On teidän vuoro ottaa soihtu ja näyttää valoa”. Kiitos Hugi: nähdään.
  
Herran haltuun, ystävä. Jeesus kanssasi.

P.S. Meillä oli aikoinaan Karjalohjalla ”kaatajapappi” Seppo Juntusen rukousilta. Olimme siellä isolla perusseurakuntajoukolla mukana. Kävin rukoiltavana alttarilla. Hugi kertoi minulle jälkeenpäin: ”Mie katoin, et sie et kaatunt. Miut vähä jännitti mite siu oikee käy…” Tiedä häntä, mikä meille on aina parasta, mutta hyvä, kun kannamme huolta toisistamme.

Outo, ihana kokemus

Olen aina ihmeitä odottamassa ja Jumalan kosketusta kaipaamassa. En tunnista ihmettä, vaikka kompastuisin sellaiseen. Jumalan kosketuskin jää noteeraamatta, koska pyörin kuin hyrrä ja olen aina kailottamassa Kohtaamispaikalla. Tapasin ystäväni: Kesken keskustelun Jumala yllätti vanhanaikaisella, mutta minulle uudella kokemuksella. Jumalan läsnäolo ja rauha laskeutui ylleni. Koin hyvin fyysisen ja väkevän Hengen kosketuksen - ensi kerran elämässäni. Olin kuin virrassa, ilo alkoi pulputa, koin suurta, oudon todellista ja kestävää rauhaa. On vaikea selittää Hengellä täyttymistä. Silti – aivan, kuin Jeesus olisi puhunut: ”Heka, näin lähellä ja kohdalla olen aina, sinua varten. Ole rauhassa, ota vastaan”. Hyvä alku pääsiäisviikolle. Kiitos Herra.

Rakas ystävä, veljeni ja sisareni Kristuksessa: Koskaan emme ole liian vanhoja tai liian kaukana, etteikö Jumala olisi paikalla ja kohdattavissa; jopa niin vahvasti, että tällainen ikinuori, kiikuri kaakuri kirjava lintu kristittykin sen tajuaa. Minulla oli siis ihan uudenlainen hengellinen kokemus. Lopputulemana ja välitilinpäätöksenä voin todistaa: Jeesus on Herrani. Jeesus on parasta. Aamen.

Iloista Pääsiäistä. Jeesus elää!

P.S. Mistä Jumala on kiinnostunut? Kaikista niistä muurahaisen ja vuoren kokoisista asioista, jotka sinulle ovat tärkeitä. Jumala haluaa antaa sinulle parasta.

Jeesus on Herra

Ostin retro-paidan postimyynnistä. Nuoruudessani oli kaksi paitaa, jotka tuntuivat jostain syystä täysin idioottimaisilta. Toinen oli Jussi-paita, vai mikä onneton pohjalaispaita se olikaan. Muistat varmaan sellaisia maalaisten yllä lavatansseissa? Toinen tuon aikakauden paita oli siistien, uskovien pitkätukkien yllä roikkuvat ”Jeesus on Herra” paidat. Ajattelin orastavassa uskossani: ”Kristittynä voi olla täyspäinenkin. Tuo paita on korneinta, mitä voi kuvitella!”

Ostin siis jälkimmäisen paidan. Oikeastaan se on aika cool. Olen varma, että erotun tuon paidan kanssa liberaalikristityistä. Miksi haluan erottua? No siksi, kun olin aikoinaan se erilainen nuori, niin nykyään olen vain erilainen – kuin naapurin vanha koira. Paidan viesti on ajankohtaisempi kuin koskaan aiemmin. Kommunismi on kuollut ja kuopattu. Vietnamin sota on hävitty ja voitettu. Nyt on sota hengellisessä maailmassa, kristinuskon ja muiden uskontojen välillä. Tässä sodassa vaarallisin vihollinen ei ole muslimi, hindu tai ankea ateisti. Niin kuin saatanakin lankesi Jumalan enkelien joukosta, pahimmat viholliset ovat uskonsa menettäneitä kristittyjä. Heistä on tullut juudaksia, rikkaita miehiä ja haamaneita. He ovat kaikkien vieraitten uskontojen parhaimpia tukijoita. Kaikki yksinkertaisen kristinuskon vastainen on parasta, mitä he kyynisyydessään voivat ymmärtää. Heille Saatana on satua ja Jumala uusi ”Kansainvälinen”. Aabrahamin, Isakin ja Jaakobin Jumala, Allah, Buddha ja Virtanen ovat sama henkilö Helsingin teologisen tiedekunnan kroonikkojen osastolta.

Mistä osaan sanoa, kuka on uskossaan karille karahtanut? Raamattu kertoo sen jokaiselle lukutaitoiselle – minulle myös. Ei ole muuta nimeä annettu taivaan alla, missä voisimme pelastua: ”Jeesus on Herra”. Hän on tie, totuus ja elämä. Kellä on Poika (Jeesus), sillä on Isä (Jumala). Tämä yksinkertainen Raamatun ilmoitus antaa yltäkylläisen elämän. Siihen kuuluu automaattisesti jatko-osa: iankaikkinen elämä Taivaassa, Jumalan ja rakkaitten ihmisten lähellä. Ilman uskoa Jeesukseen ihmisen osana on kadotus, ikuinen ero Rakkaudesta ja rakkaista.

 

Iän myötä kaikki kirkastuu ja tulee yksinkertaisemmaksi. Mystiikka katoaa uskosta. Jumalan salaisuudet paljastuvat. Jeesus kulkee vierellä. Hän asuu sydämessä. Hän on läsnä. Miksen siis vappuna viimeistään laittaisi päälleni ”Jeesus on Herra” paitaa. Se sopii hyvin yhteen kellastuneen ylioppilaslakin ja Adidas-verkkareiden kanssa. Jeesus pitää erilaisista kristityistä. Meistä jokaisesta, jotka omalla persoonallamme julistamme sinne sun tänne ja vähän muuallekin: ”Jeesus on Herra!”

Jeesus kanssasi, ystävä!

Mitä tehdä romanikerjäläisille?

Tapaan Helsingin reissuillani viikoittain romanikerjäläisiä. Yksi pariskunta Ateneumin nurkalla soittaa haitaria ja tamburiinia jatkuvasti hymyillen. Toiset soittavat hanuria vieläkin vaatimattomammin Espan kulttuurimaisemissa ja Stokkan kulmilla. Useimmat kerjäläiset tyytyvät olemaan polvillaan paperimuki kädessä. Minulla on työ ja säännöllinen kuukausipalkka, hyvä kerrostaloasunto Lohjalla, ruokaa ylen määrin. Miten suhtaudun kerjäläisiin? Olen jotenkin feministi. Annan ensisijaisesti naiskerjäläisille, koska he ovat huonommassa asemassa kuin miehet. Muutamia euroja viikossa maksan mielelläni näille vähimmille sisarille ja veljille.

Feissareita on edelleen Helsingin kaduilla. He ovat vähän rauhoittuneet viime vuosina. Aiemmin he olivat tosi tykö tulevia ja masentavia: ”Välitättekö orvoista? Toivotteko, että vältämme luonnonkatastrofit ja hillitsemme ilmastonmuutosta?” Mitäpä siihen sanomaan. Ikäviä häiritsijöitä nuo suomalaiset feissarit – kuukausipalkalla ja turvallisessa elämäntilanteessa olevia nuoria aikuisia. Tuhat kertaa mieluummin annan roposeni romanikerjäläisille, jotka muistuttavat minua Jumalan siunauksista, hyvästä osastani rikkaassa valtiossa. Toivoisin, että kaikki muutkin filantroopit ja kristityt tukisivat kerjäläisiä. Meillä on siihen varaa.

Kuulen kommentteja, että tuo kerjäämistouhu on järjestäytynyttä rikollisuutta ja rahat menevät muutamien pomojen taskuun. Varmasti tätä tapahtuu – samalla tavalla kuin Brysselissä, mutta pienemmässä mittakaavassa.

Silti kristityn velvollisuus on auttaa heikoimmassa asemassa olevia. Rakenteet muuttuvat hitaasti. Olot Romaniassa paranevat kenties vuosikymmenten saatossa. Mutta nyt on köyhillä nälkä ja kylmä. Nyt heitä pilkataan ja arvostellaan ylhäältäpäin. Nyt heistä keskustellaan viisaita akateemisesti. Nyt on oikea aika auttaa: auttaa tilapäisesti. Tämä tilapäisyys saa kestää niin kauan, kunnes olot paranevat ja romanit saavat ihmisarvoisen kohtelun kaikkialla Euroopassa – myös Suomessa.

Annan kolikon silloin tällöin, koska en pysty ottamaan romaneja kotiini asumaan. Annan muutaman euron, koska muuten en auta ollenkaan. Entä sinä, rakas ystävä? Tarkoittiko Jeesus sanoillaan ”Sen minkä olette jättäneet tekemättä näille vähimmille veljilleni, sen te olette jättäneet tekemättä minulle” myös romaneja?

Jeesus kanssasi, ystävä

 

 

Karhuja – sinneammuttuja

Ihmissuhteet ja työ-yhteisöt ovat kuin eläviä organismeja. Ne sykkivät, toimivat ja tuottavat tulosta – mukavasti Jumalan siunausten saattelemana. Aina silloin tällöin tulee tukoksia, halvauksia ja ruikuli aikoja. Silloin Murphyn laki toimii täydellisesti. Jos joku asia voi mennä pieleen, niin se menee. Jos joku haluaa herneen nenäänsä, niitä saa pussillisen tasalaatuisia. Jos jollakin on kurjaa, niin kaikilta tulee yrjöt. Kuka ilkeää väittää, että paholainen ja pienemmät riivaajat ovat satua – vain likinäköiset, suorastaan sokeat.

Miten saan hoidettua asiat kuntoon? Kuinka kaikki palautuu ennalleen? Miten parantua: katsomalla peiliin. Vaan jos on sokea? Joihinkin tilanteisiin ei auta muu kuin paasto ja rukous – Jeesuksen neuvon mukaan. Näin löytyy perspektiivi kaikkeen. Lillukanvarret näyttävät lillukanvarsilta. Jumalan suuret ihmeet ovat wau ja flow täyttäen sydämen ilolla. Näön parannuttua voi katsella peiliin ja tehdä parannusta. ”Ai mää vai?” Juuri niin. Rakentavaa rukousta, paastoamista ja parannuksen teon armoa jokaiseen päivään. Jumala on hyvä.

Jeesus kanssasi, ystävä

Hyvä diili

Minusta tuntuu hyvältä, kun ihmiset muistavat nimeni ja sanovat: ”Moi Heka!” Ihan niin herkän kauniilta ei tunnu, jos joku sanoo:” Hei sinä Liperi-kaula, kuka sä nyt olitkaan?” Oma nimi on tärkeä ja kuulostaa käsittämättömän mahtavalta, kun Jumala tuntee minut – siis minut – nimeltä, eikä sekoita kehenkään muuhun. Jos Jumalalle saa antaa erityispisteitä, niin nimimuistista sata pistettä Herralle – joka päivä.

Aina silloin tällöin elän kolotusvapaata, aurinkoista ja mahtavan työnäyn täyttämää elämää. Niin täysillä ja itseni varassa, että en huomaa, että ajaudun vauhtisokeudessa umpikujalle ja poks. Siinäpä jykevä seinä ja minä rähmälläni kuin eilisen teeren poika. Viime aikoina olen saanut viettää yltäkylläistä elämää. Se tarkoittaa niin ylitsevuotavan siunattua elämää, että jaksan päivittäin ylistää ja kiittää Jumalaa.

Yltäkylläisen elämän salaisuus on antautuminen, heittäytyminen, vastuun luovuttaminen Jeesukselle. Syy tähän entistä syvempään antautumiseen on siinä, että iän ja viisauden karttuessa on helpompaa huomata oma voimattomuutensa sairauksien, kuoleman, työahdistuksen ja taloudellisen niukkuuden keskellä. Nyt olen saanut pidemmän aikaa elää armon varassa iloiten. Annan Jumalan tehdä oman osansa, eli kaiken. Minä teen loput, eli olla möllötän Jumalan hoidossa.

Suurin syy elämäni yltäkylläisyyteen on kuitenkin kasvava näky Taivaasta. Sinne pääsee heikko tai vahvempi, joka oivaltaa, että ylpeys ja omiin voimiin luottaminen vie lopulta ikuiseen kadotukseen. Vain Jeesus on portti, ovi turvalliseen elämään maan päällä ja uuteen alkuun Taivaassa. Ei huono diili. Riittää, kun osaa huutaa tai parkaista: ”Jeesus auta, pelasta!”

Rakas ystävä. Parannus on sitä, että valitsee kuoleman sijasta elämän. Parannus on sitä, että valitsee pelon sijaan ilon ja vapauden. Parannus on kääntymistä kadotuksen tieltä Elämän tielle. Jeesus sanoo: ”Minä olen tie, totuus ja elämä, Ei kukaan tule Isän luo muuten, kuin minun kauttani.” Usko Jeesukseen, niin olet pelastettu, nimeltä kutsuttu. Opettele luottamaan Jeesukseen, kaikessa. Yltäkylläinen elämä on teologien kielellä: ”Wau!”

Jeesus kanssasi, ystävä

Kielilläpuhuminen ja ihmeparantuminen

Kansankirkon porukoissa jotkut vierastavat kielilläpuhumista, ihmeitä ja demonien karkottamista. Kun lukee Uutta Testamenttia, niin hämmästyttää, miten tosissaan Jeesus otti ihmeet, merkit, demonien olemassaolon ja muut oudot asiat. Paavali, tolkullinen teologi, näki näkyjä, paransi sairaita ja puhui kielillä enemmän kuin hihhulikorinttilaiset. Onko Raamattu vanhanaikainen? Oliko Jeesus harhainen? Oliko Paavali ahdistunut sinkku, joka kompensoi jotakin?

Minun mielestäni Raamattu on totta joka sana. Jeesuksen puheet ja teot ovat pelastukseni perusta. Paavalin kirjeet ovat kuin Itellan postia kotiosoitteeseeni. Olen vuosi vuodelta innostuneempi ihmeistä, merkeistä, parantumisista, demonien ja muiden pöpöjen karkottamisesta ynnä kielilläpuhumisesta. On mahtavaa elää uskossa Jeesukseen. Ihan niin oikeasti, että Jeesus on numero Yksi. Olen vähän naismainen, joten minulle sopii täydellisesti Jeesuksen sana: ”Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois” (Lk. 11:42).

Luterilainen kansankirkko on aina ollut täynnä Jumalan voimaa ja ihmeitä. Herätysliikkeemme parhaimmillaan ja puhtaimmillaan ovat kuin alkuseurakunta konsanaan. Tuntuu kuitenkin siltä, että meitä Raamatun sanaan uskovia ja Jeesusta ylistäviä ihmekristittyjä koetetaan siirtää johonkin syrjään? Joskus tällainen epäusko yrittää masentaa minua. Toisaalta koen vahvana herätyksen tulon Suomen kansankirkkoon. Jumalan läsnäolo tulee todelliseksi. Sairaita paranee messuissa ja muissa kirkon tilaisuuksissa. Jumala vastaa kaikesta. Valitettavasti saatana elää ja voi hyvin maan päällä – vielä vähän aikaa. Tämän vuoksi jokainen meistä voi puhdistaa oman pesänsä ja tehdä omasta kodistaan ja seurakunnastaan demonivapaan vyöhykkeen.

Miten tämä tapahtuu? Parannuksen teon ja uskon kautta. Kun lakkaamme hellimästä helmasyntejä: juoppoutta, nikotiinin orjuutta, haureutta, anteeksiantamattomuutta, rivoja puheita ja narsismia, niin pahan on poistuttava meistä. Demoneilla ei ole tilaa Pyhän Hengen temppelissä. Saatanan joukkoja voi käskeä vain Jeesuksen nimen ja veren voimassa. Vapahtajamme tunnisti kerran saatanan vaikutuksen Pietarissa ja sanoi: ”Mene pois minun edestäni, saatana!” (Mk 8:33). Samaa Jumalan sanaa ja paholaisen karkottamisen käskyä mekin saamme käyttää.

Rakas ystävä: Lue iloksesi Raamattua. Rukoile itsellesi ja rakkaillesi, koko kansankirkolle elävää ja uudistuvaa uskoa. Älä mieti, tarvitsetko uudistumista ja parannuksen tekoa. Martti Luther, hyvän oluen ystävä ja kärttyinen Jumalan lapsi tiesi, että jokainen kristitty ja pakana tarvitsevat parannusta – päivittäistä parannusta ja Jeesuksen sovintoveren puhdistavaa voimaa, kääntymistä kadotuksen tieltä Jeesus-tielle. Tänään on Herran päivä. Ole kiitetty elämä. Ole kiitetty Jeesus Kristus!

Jeesus kanssasi, ystävä

 

 

Heillä ei ole viiniä

Terveisiä Tiberiaksesta, Nasaretista ja Jerusalemista – myös pikkuisen Kapernaumin pojilta. Olin hyvän porukan kanssa viikon retkellä: Raamattutunteja, lauluja, opastusta ja silmät pyöryläisenä ihmettelyä.
Naisen houkuttelemana lähdin Pyhään maahan retkelle. Etukäteen ehdin ahdistua monta kertaa kuvitellessani epämääräisen ryhmän kaiken sortin kristittyjä kulkemassa vuorelta A pyhäinjäännökselle B – välissä virsien joikhaamista ja hurskastelua.
Herra on hyvä ja yllättää – tarkoitan Jeesusta. Matka oli elämys uskossa, ihmisten kohtaamisessa ja Israelin suhteen. Jumalan siunaus oli matkan yllä. Olen uinut Gennesaretin järvessä, seilannut Jeesuksen veneellä. Kaikkia järven veneitä taidettiin kutsua Jeesuksen veneiksi? Olen talsinut Nasaretissa ja kerännyt kiviä Turms Kuolemattoman tapaan: viinikuurnasta, Galilean merestä ja Suolamerestä.
Tiberias on kaunis kaupunki Jeesuksen kotijärven rannalla. Kauppakujalla on yksi ravintola, jossa on Sauli Niinistöä kookkaampi presidentti Kekkosen kokovartalokuva. Eipä tiennyt Urkki joutuvansa mainosmieheksi israelilaiseen pizzeriaan.

Hotellimme oli mahtava, ruoka hyvää, huoneet järven suuntaan. Mikäpä siinä oli aamulla rukoilla ja kiittää Herraa, minkä sielu sieti. Vaimoni Malle nukkui aamuisin ja kävi aamupalalla eri aikaan, joten ”Jeesus ja minä” hetket olivat antoisia Hekan rakennushetkiä. Hotellin asukkaat saivat aulabaarissa kahvia, limonadia, olutta ja viiniä ilmaiseksi – joko harvoin näkyvää tarjoilijaa vaivaamalla tai itse hanasta nykimällä. Punaviiniä join iltaisin riittävästi; keskustelua hiukan ja unten maille. Yhtenä iltana meinasin ottaa noin viidennen lasin. Avasin hanan: kaamea korina ja viinin roiske. Viini oli loppu! Omissa korvissani se kuului Magdalan kylään asti. Ainakin kaikki raittiimmat ja hurskaammat sen kuulivat. Maailman paras oppaamme Ram oli vieressä ja sanoi: ” Jatka valkoviinillä tuosta toisesta hanasta. Saat rose-viiniä”. Herrakin opetti: neljä lasia on riittävä määrä pyhiinvaeltajalle; päälle puoli lasia Rose-viiniä.

Rukouslistallani on uusia pyhiinvaeltajien nimiä. Perusaiheena jokaiselle kanssamatkaajalleni Israelissa, Ramille, Norvannoille ja Markkuloille jne. ”Jeesus! Hoida meidät Taivaaseen, jokainen. Tyyli vapaa, kunhan hoidat.”

Jeesus kanssasi, ystävä

Norsun muisti

Unohdan asioita. Kaksoisnimet ovat vaikeita: Marja- Leena, Riitta-Liisa, Kirsi-Maria jne. En edes yritä opetella sellaisen ihmisen nimeä, jolla on käytössään kaksoisnimi. Unohdan vaivattomasti ruotsin kielen sanajärjestyksen – sen oikean. Lohjalla olen asunut neljättä vuotta. Tässä pienessä kylässä tapaan joka päivä moikkaustuttuja: kaupassa, kadulla, aitovierillä. Minulla ei ole aavistustakaan, keitä he ovat. Olen muistamattomuuden maisteri, unohtamistieteiden tohtori hc.

Jossakin kohden minulla on norsun muisti. Paavalin korinttolaiskirjettä vääntäen ja lainaten: ”Muistelen kärsimääni pahaa!” On vaikea unohtaa loukkauksia. On vaivatonta muistaa jokainen paha sana, teko ja laiminlyönti, jonka olen saanut vastaanottaa n. 57 vuoden aikana. Tässä kohden minulla on ronsun muisti. Jos Jumalan sijaan ottaisin yhteyttä Nasaan sanoisin: ”Houston, minulla on ongelma”. Asioidessani Jumalan kanssa olen ratkaisun ja vapautuksen ihmeellisessä virrassa.

Näin Jumala opettaa ja palauttaa mieleen.  Kun haluan nautiskella saamistani loukkauksista ja haavoista, rakennan vahvaa linnoitusta mieleeni. Siitä tulee lähes valloittamaton. Tuossa rakennelmassa on paha vika. Se estää minua elämästä Jumalan vapaana lapsena. Olen varmasti pelastettu ja armahdettu, mutta rakennellessani tuota katkeruuden ja anteeksiantamattomuuden linnoitusta yhä korkeammaksi - muistellessani kärsimääni pahaa - olen saatanan ansassa. Vaikka olen suuren Kuninkaan lapsi, elän romanikerjäläisen surkeaa elämää.

Siispä annan norsulle kyytiä kuin hiiri konsanaan. Siunaan niitä, jotka tekivät tai tekevät minulle pahaa, rukoilen niiden puolesta, jotka loukkaavat minua. Annan anteeksi jokaiselle pahantekijälle sydämeni pohjasta saakka. Toistan yhä uudestaan ja uudestaan armahduksen sanoja ja ajatuksia joka suuntaan ja kaikille. Rakennan siunauksen taloa sydämeeni. Samalla murenee katkeruuden, vihan ja armottomuuden rakennelmat. Muistan, kuinka Jeesus rukoili ristillä: ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät!”

Näin se on rakas ystäväni. ”He eivät tiedä”. Kun sinua haavoitetaan, loukataan ja piinataan, niin nämä vihollisesi eivät tiedä, mitä tekevät. He eivät näe kauneuttasi ja suuruuttasi Jumalan lapsena. He ovat eksytettyjä, saatanan pettämiä. Tämän vuoksi opettele sinäkin armahtamaan, antamaan anteeksi ja unohtamaan. Anna Jumalan muistuttaa tärkeimmästä: Sinä olet armosta pelastettu Jumalan lapsi. Olet Jumalan silmäterä. Isä Jumala pitää sinua sylissään antaen turvaa, rauhaa ja iloa. Et muistele kärsimääsi pahaa, vaan iloitset yhdessä totuuden kanssa (1. Kor. 13). Ilo Herrassa on sinun väkevyytesi. Ilo on hyvä juttu. Vai kuinka?

Jeesus kanssasi, ystävä

Anteeksipyyntö ei riitä

Kirkossa brassaillaan paljon anteeksipyytämisellä: Viimeksi tätä on harrastanut vanhoillislestadiolainen naispappi – se julkkis. Aiemmin arkkipiispa Mäkinen Turusta. Anteeksipyytäminen riittää ja ei riitä? Rikokset ovat rikoksia, joista on syytä tuomita pahantekijät. Lapsien hyväksikäyttäjät ovat pahinta laatua – naisten hakkaajien lisäksi. Kirkolliset ymmärtäjät ja itkijänaiset käyttävät uhreja edelleen hyväksi kasvattaakseen omaa egoansa kehottamalla hurskastellen muita pyytämään anteeksi sieltä sun täältä. Aloittaisivat omista synneistään ja jättäisivät rikosten selvittelyt poliiseille.

Jos arkkipiispa haluaisi kantaa vastuunsa, niin hän eroaisi heti virastaan, koska on epäonnistunut raskaasti kirkon kaitsennassa. Myös vanhoilliset ovat osa arkkipiispan laumaa, yhtä hyvin kuin körtit. Vai minkä nimisiä ne kulturellit liberaalikristityt nykyään ovat? Anteeksipyytämisen ja -antamisen perusta on Jeesuksen ristissä ja sovitustyössä. Vain Jumalan armosta ja voimasta voimme pyytää anteeksi sydämen pohjasta ja totta tarkoittaen. Jumalan armon avulla pystymme antamaan anteeksi kenelle tahansa. Ilman Jumalaa anteeksipyyntömme ja anteeksiantamisemme ovat huulten höpinää.

Jeesuksen sanat ristillä ovat pohjana: ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä tekevät”. Jeesus myös käskee: ”Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat”. Voima tähän tulee yksin Jumalalta. Jeesuksen risti on parantavan voiman keskus. Kunpa veljet ja sisaret Turussa ja  Kristuksessa eivät puhuisi anteeksipyytämisestä ja anteeksiantamisesta liian kevyesti. Kyse on kuolemasta ja elämästä.

Jeesus kanssasi, ystävä

Toinen Puolustaja – luottopakki

Humaus taivaasta, väkevä tuulispää, täytti majapaikan. Tuliset kielet asettuivat Jeesuksen opetuslasten päälle ja Pyhä Henki täytti sydämet. Kielilläpuhuminen alkoi. Monet Jerusalemin kaupungissa olevat ulkomaalaiset kuulivat Galilean maalaispoikien puhuvan Jumalan ihmeistä – omalla äidinkielellään: ihme juttu. Niin kuin aina ihmeitten kohdalla, niin tuolloinkin: Toiset ilostuivat ja odottivat Jumalalta jotakin vielä enemmän. Toiset nauroivat ja sanoivat opetuslasten olevan päissään kuin käet.

Minä näen asian näin: Jeesus astui kuolleista nousemisen jälkeen Taivaaseen. Hän istuutui Isän oikealle puolelle tehdäkseen töitä. Hän rukoilee. Tällä hetkellä myös minun puolestani: ”Isä, kiitos Hekasta. Tuntuu aina yhtä suurelta, kun sain pelastaa tuon eksyksissä olevan, pelokkaan ja vihaisen ihmislapsen kadotuksen tieltä Isän kotiin”. Toinen Puolustaja on luottopakkini. Hän asuu sydämessäni ja vakuuttaa: ”Olet turvassa, saat olla aina Jumalan lähellä. Olet jo nyt täydellisesti pelastettu. Asun sydämessäsi ja varjelen sinua perille asti.” Raamatun mukaan Pyhä Henki, Jeesuksen tavoin, rukoilee jatkuvasti – hela tiden – puolestani.

Mitä muuta voin tehdä vastaukseksi kuin ylistää, kiittää ja palvoa Jumalaa selvin sanoin ja lauluin? Mitä muuta voin tehdä, kun puhua kielillä ylistyksen sanoja Jumalalle? Ehkä kielilläpuhumisen lahjani korvaa sen, kun olen niin tolkuttoman huono ruotsissa ja englannissa. Rakas ystävä: Helluntai on sinun syntymäpäiväsi, kun kuulut johonkin Kristuksen seurakuntaan: evankelisluterilaiseen, ortodoksiseen, katoliseen tai johonkin vapaan suunnan Herran puljuun. Kristuksen kirkko syntyi Helluntaina. Sinun nimesi ja elämäsi ovat korvaamattoman tärkeitä Isälle, Jeesukselle ja Pyhälle Hengelle.

Tee tietoinen päätös, joka parantaa elämäsi tasoa satakaksikymmentä prosenttia. Päätä tästä päivästä ikuisuuteen – joka päivä - kiittää ja ylistää Jumalaa. Päätä palvoa Jeesusta, syntiesi sovittajaa, Pelastajaasi ja Jumalaasi joka ainut päivä – olosuhteista riippumatta. Kun ylistät, kiität ja palvot Jumalaa päivittäin, niin olet ja elät Jumalan läsnäolossa. Uskosi on silloin käytössä ja tiedät olevasi pelastettu. Toinen Puolustaja, Pyhä Henki, muistuttaa sinua siitä aamusta aamuun ja perille asti. Anna palaa, ystävä!

Jeesus kanssasi, ystävä

Rakas Tukholma

Olen saanut viime aikoina viestejä ystäviltä ja tutuilta, jotka kysyvät, kuinka olen jaksanut viime aikojen höykytyksessä? En koe olleeni tai olevani minkäänlaisessa vastatuulessa – paitsi Tukholman maratonilla – siinä sillalla. Vaan on se niin suomalaista juosta jääkaappilämmössä, litimärkänä, tuulen tuivertaessa. Tällä vatsalla ja näillä välilevyn pullistumilla 42 kilometriä on melkoinen saavutus. Rakastan Tukholmaa ja sen katuja kuin vain mies voi rakastaa: oudosti. Rukous on mahtava lahja. Minulla oli kohmettuneessa kourassa juoksun ajan sellainen oliivipuinen risti Betlehemistä. Ylistin hiljaa ja ääneen, puhuin kielillä ja nautin Jeesuksen läsnäolosta. Helppo juoksu Jumalan kunniaksi. Aika oli 4 tuntia ja 46 minuuttia. Harvemmin sitä noin pitkiä rukouksia meikäläinen harrastaa.

Mitä muuta rukoilin? Oman uskon kestämisen puolesta, syntien anteeksisaamisen puolesta, pakanoitten ja eriuskoisten puolesta; Kotiseurakunnan ja ystävien puolesta. Paljon myös kansankirkon puolesta. Tämä kun alkaa olla ”usko mihin tykkäät” kirkko. Tykkäämme niin eri asioista. Ennen uskottiin joukolla Jeesukseen ja Jumalan Sanaan. Nyt näitä uskon kohteita ovat kaikki, mihin silmä sattuu pysähtymään ja mihin korva syyhyää. Lisäksi pelko on vanginnut kirkon körtihkön kerman. Oliko se Tuntemattoman sotilaan Riitaoja, joka sanoi venäläisiä pelätessään, että ”ollaan ihan hiljaa niin jäniksiä luulee täällä olevan”.

Kesä on alkanut ja tuntuu hyvältä. Herätys on puhkeamassa kaikkialla maailmassa. Jumala on käärinyt hihansa. Muslimit löytävät Jeesuksen. Kiinan kristityt tekevät rohkeasti lähetystyötä. Afrikka on kristitty maanosa. Vielä, kun Eurooppa ja pohjoismaat heräävät, niin onpa mahtavaa. Oletan, että tuleva talousromahdus on yksi Jumalan keino herätellä myös meitä kerskakuluttavia suomalaisia. Ajattele meidän tuhlaavaista kansaa: joka vuosi uudet kännykät, tietokoneet uusiksi muutaman vuoden välein, ruokaa kipataan kaatopaikoille, lattea latkitaan ja yhteiskunta järjestää sirkushuveja: kaiken maailman ilmaiskonserttia, teematapahtumaa ja muuta viihdettä. Tämä elämäntapa on pian konkurssissa. Näin se menee.

Herääminen on järisyttävä kokemus. Silti kaiken havahtumisen takana on rakastava Jumala. Hän on luonut meidät ikuisuutta varten. Jumala haluaa pelastaa meidät iankaikkisesta kadotuksesta, koska Hän tietää sen kauheuden ja lopullisuuden. Jumala haluaa antaa meille ehdottomasti Taivaan kansalaisuuden, koska meissä on Jumalan kuva. Olemme kuninkaita ja kuningattaria, sankareita ja voittajia. Meidät on luotu elämään ilossa, rauhassa ja vapaudessa niin tässä elämässä kuin kuoleman rajan ylitettyämme. Taivas on totta. Se on elämämme varsinainen alku ja juhlan aika.

Rakas ystävä: Herää. Heittäydy Jumalan armon varaan. Tee parannusta Jumalan avulla ja usko hyvä uutinen: Jumala rakastaa sinua, Hän tahtoo uudistaa sinut, Hän lupaa johdattaa sinua. Hän tuntee sinut ja antaa kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliin sovintoveren voimassa. Saat olla armosta pelastettu Jumalan lapsi. Usko ja ole vapaa Taivaaseen asti. Miten sitä herätään? Miten tullaan uskoon? Ihan vain sanomalla tai parkaisemalla: ”Jeesus auta, pelasta minut”. Entä jos olen jo lapsena kastettu? So what? Kiitos Herralle siitä, mutta ”tänään” on Herran päivä – siis tänään, tässä ja nyt. Usko livenä, älä muistoissa.

Jeesus kanssasi, ystävä

Olenko profeetta vai paimen?

Milloin on paras aika syvälle ilolle ja Jumalan rauhalle – siis ennen Taivasta? No silloin, kun huomaa, että ei hallitse oman elämänsä kuvioita paskankaan vertaa. Nyt on siis hyvä hetki kokea Jumalan läsnäoloa.

Muutama piirto konkretian puolelle. Olin vierailulla Espoon uuden piispan luona. Ilmapiiri oli parempi kuin vanhan liiton aikoina. Esimies oli ajoissa paikalla. Minulle tarjottiin erinomainen täytetty sämpylä. Kahvi oli tuoretta. Hyvä hetki, mutta sen tajusin, että edelleen olen yhden pienen seurakunnan paimen, seurakunnan, jonka koko ja työnäky eivät ole kovin tärkeitä kokonaiskirkon kannalta. Meidät on valettava uuteen muottiin. Sitten voimme kaiketi kehitellä jonkinlaista korttelikirkkoa ja minä saan seurakunnan puolesta Jopon. Mutta vierailu oli positiivinen kokemus.

Olenko profeetta vai paimen? Mietin näin hämäläiseen tapaani. Paimen tarvitsee lauman. En siis ole paimen. Tietysti voisin rakennella ja paimentaa käpylehmiä, mutta olen urbaani maalainen, joka lattea lipittäen tyytyy norkoilemaan terassilla ja seuraa katsellaan kauniita naisia. Kaikki naiset ovat kauniita. En käytä silmälaseja. Olenko profeetta? Profeetta on Jumalan sanan julistaja ja pappi. Olen ainakin sinnepäin. Mistä ilo tämän pahan ajan keskellä ja elämän virrassa, jonka vauhtia en pysty säätelemään? Ilo löytyy seurasta. Siitä, kenen kanssa kuljen. Pakanoille ja eriuskoisille jää käteen Musta Pekka. Kristityille – myös tällaiselle syntiselle – Jeesus.

Sen huomaan aina uudestaan palatessani alkuun: Vain yksi nimi on minua varten. Vain yksi syli. Ilman Jeesusta olisin hukassa ja kadotuksessa. Ilman Jumalan armoa olisin jo luovuttanut ja alkanut juopoksi. Ilman Vapahtajaa tämä maailma olisi helvetin esikartano. Ilo Herrassa on toivoa siitä, että Jumala on tykästynyt heikkoihin, pieniin ja avuttomiin – minunkaltaisiini hiomattomiin timantteihin, tosi hiomattomiin. Taivaskokemukset maan päällä ovat maistiaisia – meikäläisille. Ketkä muuten ovat meikäläisiä? Kaikki, jotka huokaavat, heittäytyvät, parkaisevat, kaipaavat: ”Jeesus, pidä minut pinnalla. Jeesus, auta minua syntistä!”

Virittelen usein rukousverkkoja. Pyydän ihmisiltä monenlaisiin tilanteisiin esirukouksia. Nyt kiitän rukoustuesta. Minulla on paljon ystäviä kotiseurakunnassa ja ympäri, ämpäri Suomen. Kiitos Herralle teistä jokaisesta. Ilo jaksaa yllättää ja karkottaa masennuksen hengen. Ilo tulee kohti Jeesuksen katseessa. Ilo on uskossa: Jumalalla on suunnitelma. Jumala vastaa siitä, en minä, etkä sinä. Anna mennä Jeesus! Kiitos ja anteeksi – kestona. Jeesus, rakastan sinua!

Jeesus kanssasi, ystävä

Suomen kirkko – pah!

Kävin ”Suomen kirkon” etusivulla, jossa on kirkon eri työntekijöitten blogiosoitteita. Karjalohjan hyvämaineisen seurakunnan papin – eli minun – osoite oli sensuroitu pois. Kyllä minä mieleni taas pahoitin. Mitä minä taannoin sanoin Suomen kirkon akkamaisuudesta, kun arvostelin hallituspuolue vihreitä ja heidän antikristillistä eutanasia (armomurha) kantaansa? Rakas kirkko kumartaa maallisia vallanpitäjiä ja pelkää kaikkea muuta, vaan ei Jumalaa. Pah! Nämä kirkon liberaalit uskovat vain itseensä, mammonaan ja valtaan. Muutama vuosi ja tämä kirkko jakaantuu kahtia. Toivoisin, että nämä ultraliberaalit lähtisivät ja perustaisivat oman pullamössökirkkonsa, vaan pelkään, että lopunajat tarkoittavat kristittyjen katoamista kaikista valtarakenteista.

Kiitos Herralle lapsista, nuorista ja karjalohjalaisista – samoin herätysliikkeitten ihmisistä ja tavallisista kirkkouskovaisista*. Tämä porukka on voittajan puolella. Nyt vain joudutaan elämään lievän ahdistuksen aikaa, kun balettitanssijat johtavat kirkkoa. Juhannus on hieno juhla. Iloitsemme kesästä, lämmöstä, itsenäisestä Suomesta ja HK:n kabanossista. Johannes Kastaja lyheni päänmitalla julistaessaan Jumalan totuutta. Siinä se oikein aihe Juhannuksen juhlintaan. Rakas ystävä: älä läträä liikaa viinan kanssa, äläkä ole vesillä puolikuntoisena.

Jeesus kanssasi.

*Tavallinen kirkkouskovainen on sellainen, joka rakastaa kansankirkkoa. Ei oikein tiedä uskoontulonsa päivää. Tietää, mikä on oikein ja väärin. Lankeilee tasaiseen tahtiin. Juopottelee toisinaan, mutta ei koskaan luovuta. Tavallinen kirkkouskova luottaa Jeesukseen ja elää armon varassa. Ja pääsee kerran perille. Olen kirkkouskovainen neljännesherätyskristitty ripauksella evankelikaalisuutta. (amerikkalainen amazing uskova)

Klikkaa ja knoggaa

Viikko rippikoulua nuorten kanssa Karjalohjan Lasikirkossa, Turkkusessa, Eulaalian päiväkodissa, Tupalan ja Kotolan vanhusten palvelutaloissa. Tämän vuoden leiri – yöpymisineen kirkon lattialla – on onnellisesti ohi. Kaksikymmentä tosi fiksua nuorta pääsivät ripille. Meillä oli hyvä tiimi opettajia, emäntiä ja isosia. Konfirmaatiomessu Kivikirkossa on aina jännittävä juttu – ehdottomasti myös minulle. Ennen kirkonmenojen alkua kävimme läpi messun kulkua, lauluja, koreografiaa. Huomasin olevani erityisen takakireä. Hikeä alkoi muodostua otsalle. Yksi rakkaista isosista – Joanna – sanoi mulle jotenkin näin: ”Heka, sä touhotat vähän liikaa. Pysähdy, hengitä pari kertaa syvään ja ole ihan rauhassa. Kaikki menee hyvin”. Nuori seurakuntalainen välittää rohkaisun ja rauhan sanat harmaantuvalle, kokeneelle papille. Herra on ihmeellinen ja tietää aina oikean marssijärjestyksen.

Hengitin siis syvään, rauhoituin ja annoin Jeesukselle vetovastuun. Kaikki meni siunatun nappiin. Meillä oli henki päällä koko messun ajan. Kolehtipuheeseen tuli pikkuinen virhe. Kohteena oli raamattutyö Kiinassa, jossa on noin 200 miljoonaa kristittyä. Sanoin: ”Kiinassa on noin kaksisataa kristittyä”. Taisimme saada ison kolehdin. Rakas ystävä. Karjalohjan seurakunta elää ja porskuttaa hyvin. Jatkamme toimintaa jossakin muodossa siihen asti, kunnes Herra tulee takaisin ja Taivas alkaa. Vähän Taivaan alkupisaroita ropisee jo nyt Karjalohjan pyhällä maalla. Ystävät ja toverit: Rukoillaan täysillä. Siunataan ja rohkaistaan toisiamme. Puhutaan muista hyvää. Tässä on jokaisella opettelemista: Jopa minulla – ehkä myös sinulla?

Jeesus kanssasi, ystävä. Hengitetään syvään ja rauhallisesti. Huudetaan Jumalan suuntaan: ”Ota koppi. Täällä lennetään vakaasti, matalalla ja lujaa.”

Jeesus kanssasi, ystävä!

Uusi puhtoinen viikko alkamassa. Juhannus meni hyvin. Juhlimme kirkonmäellä: kivikirkossa kolme ehtoollistilaisuutta, Heponiemessä juhlamessu, ihanan parin vihkiharjoitus. Terapeuttinen sade taustalla. Kiitos Herralle viikonlopusta. Saarnasin muuten Jeesuksesta, opetuslapseksi tulemisesta ja henkilökohtaisesta uskosta. Viimeksi mainittu tarkoittaa vähän samaa kuin se, että janoon kuolemaisillaan juo itse vettä – ei naapurin koira.

Ai niin: Aattona pidin perinteisen tietokilpailun Lasikirkossa kokkoa ja camping makkaraa odotellessa. Muutamasta keksimästäni kysymyksestä nautin itsekin: Mikä seuraavista on Karjalohjan naapurikaupunki? a) Fingerpori b) Raasepori c) Björn Borg? Naurattaa vähän vieläkin. Samoin, kun kysyin vaihtoehtoja Karjalohjan entisestä kesäasukkaasta, kuuluisasta kirjailijasta ja tarinaniskijästä: Oliko hän a) Mika Waltari b)Väinö Linna vai c) Kurt Wallander? Yksi kilpajoukkue ehdotti Kurt Wallanderia. Ihanaa Ystad!

Nyt viikko vielä töitä ja loman valmistelua, sitten kolme viikkoa lukulomaa. Olen ostanut mm. Antony Beevorin kirjan ”Toinen maailmansota”. Toivottavasti saan sen luettua ennen kolmannen alkamista. Tiiliskivi, 960 sivua hakemistoineen. Muuten luen kristillistä herätyskirjallisuutta: pitää hyvin hereillä.

 

Rakas ystävä: Katso joka päivä Jeesukseen. Opettele heittämään kaikki murheesi hänen päälleen. Onko se raukkamaista? Ei. Se on Jumalan Sanan kehotus kaikille heikoille syntisille – minulle ja sinulle. Iloa ja rohkeutta kesään. Usko rohkeasti siihen, että saat olla armosta pelastettu Jumalan lapsi. Usko kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliin sovintoveren voimassa. Ole hyvässä turvassa. Olet Voittajan puolella. Jumala on rakkaus. Siitä todistaa Jeesuksen ristinkuolema. ”Sinun edestäsi annettu ja vuodatettu”. Kaikki on armoa.

Herätysliikkeet ja piispat

Suomessa on nelisen herätysliikettä: evankeliset, lestadiolaiset (ja sen seitsemän alajaostoa), rukoilevaiset ja viidesläiset. Körtit on kulttuuriseura. Kesäjuhlilla kokoonnutaan yhteen. Nuoret keskittyvät sanan lisäksi parinmuodostukseen. Näin on aina tehty ja hyväksi havaittu. Aikuiset keräävät voimia yhteydestä ja muiden hengellisten firmojen arvostelemisesta rakentavassa hengessä. Piispat ovat perinteisesti olleet koristeina herätysliikkeiden juhlilla. Aiemmin he silittivät juhlivia mörköjä myötäkarvaan ja olivat nöyriä kuin kristityt konsanaan. Nyt herätysliikkeet ovat olleet muutamia vuosia huonossa hapessa maallistuneesta, antikristillisestä yhteiskunnasta ja eräästä puolueesta johtuen, jota en punavihervärisokeana viitsi nimeltä mainita.

Kirkkomme joojoo-papisto ja piispat ovat aktivoituneet arvostelemaan herätysliikkeitä siitä, että he yrittävät omia Taivaan Valtakunnan avaimet itselleen: hyvä pointti sokeilta kanoilta – ajoitus vain on väärä. Kirkko tarvitsee meidän - hengellisesti kodittomien kristittyjen- lisäksi myös herätysliikkeitä, vaikka ne eivät hurraakaan sille viehättävälle ja sanaisalle Johanna Korhoselle. Viisautta piispat: sitä löytyy Raamatusta.

Kuka noin puhuu? No minä! Olen miettinyt syystä jos toisesta sitä, kuka käyttää luterilaisen kirkon ääntä? Jeesus tietenkin. Missä Jeesus sitten puhuu? Seurakunnan keskellä, Sanaan ja armovälineisiin sitoutuneena. Mikä se Sana on? Raamattu. Mutta niin kuin oikeasti: Kuka saa puhua Kristuksen kirkon nimissä? Kuka edustaa tätä pikkuista Suomen luterilaista paikallistoimistoa? Arkkipiispalta kysytään usein kirkon kantaa. Hän on kuitenkin vain puolikkaan Turun piispa ja ”ensimmäinen vertaistensa joukossa”; siis piispalauman puheenjohtaja.

Piispankokous voi tehdä päätöksiään kirjallisesti. Siinä päätöksessä kuuluu kirkon ääni. Muuten piispat –arkkipiispaa myöten - puhelevat omalla vastuullaan. Hiippakunnissa kokoontuu tuomiokapituli. Sekin tekee kirjallisia päätöksiä, joissa kuuluu kirkon ääni pienehköllä alueella. Espoon kapitulin ääni kuuluu Espoon seudulla hyvin ja kohtalaisesti myös Länsi-Uudellamaalla. Kirkolliskokous tekee päätöksiä, joissa kuuluu kaikkein virallisin, pönäkin ja sekavin kirkon ääni. Tuo ääni saattaa lähivuosina jakaa kansankirkkomme Raamattuun luottaviin ja liberaalieksegeetteihin uskoviin, jälkimmäisillä on media hanskassaan.

Tärkeintä, laillisinta ja raamatullisinta kirkon ääntä käyttää paikallisseurakunnat kirkkoherransa johdolla. Tämän takia seurakuntia ollaan yhdistämässä ja lakkauttamassa, jotta kirkon herättelevä ääni ei häiritsisi kadotukseen matkaavia ihmisiä.

Jeesus kanssasi, ystävä

 

Näky ja usko – Niilo Ekqvistin muistolle

Ei se näin pitänyt mennä. On tavallinen viikonloppu ja minulla lomaviikko. Karjalohjan hyvämaineinen seurakunta on hyvissä käsissä: Niilo hoitaa messut ja toimitukset. Niilolla on edessä vaikea toimitus: oman äidin, Raunin, siunaaminen. Yllättäen saan viestin: Niilo on menehtynyt aamulenkillä Lohjan maisemissa.
Vietimme muutama tunti sitten Rauni Ekqvistin hautajaisia. Pitkän ja rikkaan elämän saanut äiti, puoliso ja mummi oli päässyt Taivaan kotiin. Ajatuksemme vain olivat sekaisin. Niilon piti olla siunaamassa äitiään, muistelemassa rakasta ja läheistä ihmistä. Äidin ja lapsen suhde kun on jotain ainutlaatuista ja syvää. En vielä ole hahmottanut tilannetta. Hautajaiset on pidetty ja omaisten kanssa kyselty ”miksi?” Ei tätä ymmärrä. Herran haltuun pappisystäväni ja tukijani Niilo Ekqvist. Sinua tulee ikävä.

Usein olen miettinyt vuosien varrella ihmisten tärkeysjärjestystä. On niitä, jotka menestyvät tässä maailmassa. Heistä tulee johtajia, piispoja ja herroja, joita seurata ja ihailla. Sain olla vuosikymmenet Niilon ystävä ja pappiskollega. Opin tunnistamaan aidon helmen, jotakin ainutlaatuista. Niilo Ekqvistin kolumnit Ykkös- Sanomissa, hartauskirjoitukset Länsi- Uusimaassa, messut, toimitukset ja koti- ynnä sairaalakäynnit Lohjalla, Sammatissa ja Karjalohjalla paljastivat aidon, kristityn Jumalan miehen, jolla oli näky ja usko.

Jotenkin ajattelen näin: Kun armosta pelastuneet piispat, papit ja Kristuksen sekalainen seurakunta ovat koolla Taivaassa, niin lähimpänä Jeesusta on Niilo Ekqvist ja hänenlaisensa aidot uskovat. Me tuuliviirit ja maallisen kunnian tavoittelijat olemme armosta myös Taivaassa, mutta ymmärrämme siinä sivummalla: meidän olisi enemmän pitänyt oppia ja omaksua sitä kristillistä nöyryyttä ja rakkautta, mitä Niilo Ekqvist välitti. Suomme Niilolle paikan lähellä Vapahtajaa – se kun on varattu nöyriä ja vaatimattomia varten. Niilo on nyt turvassa ja elossa – täysillä!

Niilo oli legenda jo eläessään. Hänellä oli oma ihailijajoukkonsa Lohjalla ja pienissä lähiseurakunnissa. Vaimoni Malle – jota arvostan aika tavalla, vaikka hän on nainen – oli erityisen innokas Niilo-fani. ”Niilon saarnoihin pitää päästä sisälle. Ne ovat täynnä Jumalan terveisiä ja evankeliumia. Niilo on ihana!”. Uskollisuus ja ahkeruus sairaiden tervehtimisessä ja tukemisessa oli Niilolla ainutlaatuista. Uskon, että tässä kohden jokainen meistä Niilon tunteneista papeista tuntee piston sydämessään: laiskoja olemme olleet Niilon rinnalla.

Kiitos Niilo siitä, että saimme tehdä työtä yhdessä. Jätit esimerkin rohkeudesta, uskosta ja tehtävän suorittamisesta loppuun asti. Kiitos tuesta ja jatkuvasta rohkaisusta. On ollut etuoikeus tuntea sinua hetken aikaa. Kerro tutuille terveisiä Taivaan Kodissa.

Jeesus on kanssasi. Aamen.

 

Jeesuksen ja meidän Raamattu

Vanha Testamentti pahoittaa monen nimikristityn – myös liberaalipapin – mielen. Sieltä kun löytyy aiheita syyttää Jumalaa julmuudesta ja pikkumaisuudesta. On ihme, että Jeesus löysi Sanasta naistenmies Simsonin, kateellisen Saulin ja pelkuri Gideonin lisäksi Isän äänen: Rakastavan Jumalan sanat. Raamatusta löytyy kauhukertomuksia, julmia kohtaloita. Hyvät miehet ja naiset Adamista ja Eevasta lähtien sotkevat omat ja muitten asiat. Seurauksena on julmuutta, pahuutta, petoksia ja puhdasta teurastusta sivukaupalla. Kun luet Raamattua ulkopuolisena, ylhäältäpäin; Kun yrität olla puolueeton, niin olet jo puolesi valinnut. Etsit syyllisiä, pahuuden syntyjä syviä ja olet valmis asettumaan syyttäjäksi:
- Kuinka Jumala voi tapattaa amalekilaiset sylilapsia myöten?
- Kuinka Daavid on Jumalan suosiossa, vaikka on avioliitonrikkoja ja murhaaja?
- Kuinka maailma hukutettiin Nooan aikana? Vain kahdeksan pelastui.

Tällaiset kyselijät eivät usko ja uskovat. He ottavat Raamatun todesta, mutta kun se sisältää monia vääryyksiä, niin nämä hyväuskoiset vähäuskoiset selittelevät Jumalan tekoja parannellen. Samalla he selittävät itsensä Jumalan veroisiksi luojiksi ja jumaliksi – kuitenkin aika tavalla paremmiksi, fiksummiksi ja trendikkäimmiksi. Mitäpä jos Jumala ilmoittaa itsensä kaiken väkivaltaisen ja pahan ihmiskunnan historian ja Sanansa keskellä ihan aidosti – sensuroimatta ja tasoittelematta. Hän ilmoittaa olevansa pyhä Jumala, joka kostaa isien pahat teot kolmanteen ja neljänteen polveen asti. Jumala armahtaa kenet tahtoo ja paaduttaa kenet tahtoo. Jumala valitsee Israelin kansan ja vasta paljon myöhemmin muut kansat. Yksi kansa on suosikki, muut armosta pelastuvia pakanakansoja.

Voiko näin inhimillisen tuntuiseen Jumalaan uskoa? Kuulostaako Aabrahamin, Isakin ja Jaakobin Jumala liian juutalaiselta? Ainakin Hitleristä ja natseista tämä oli liian juutalaista tavaraa. Jäljet tiedämme hyvin. Olemme kaikki Euroopan kansat syyllisiä juutalaisten vainoamiseen ja tappamiseen.

Miten Jeesus löysi Isän Vanhasta Testamentista? Kuinka Hän löysi evankeliumin ja rakkauden pahuuden keskeltä? Uskon enemmän ja enemmän armoon ja Jumalan ilmoitukseen. Ilmoituksen Jumala kuulostaa hyvältä. Jos Jumala itse ei puhu, niin on jumalaton hiljaisuus. Kun Jumala vaikenee, on turhaa kaikki etsiminen ja rukous. Jumala kutsuu ja etsii ihmistä. Jumala siis ilmoittelee ja kailottaa. Hän etsii tosissaan myös saatanan valtaan joutuneita – alkaen saastuneesta paratiisista, jatkuen läpi Raamatun.
- Adam, missä olet?
- Samuel, Samuel, Samuel…
- Abraham, älä satuta poikaasi Isakia!

Kaikki profeetat kutsuivat varoitellen ja uhkaillen Israelia ja Juudeaa elämään uskossa ja hylkäämään vieraitten kansojen epäjumalat. Jeremia on malliprofeetta huonojen uutisten tuojasta. Häneltä ei irronnut sanoja elämän kauniista tanssista, ihmisten voimasta rakastaa tai kestävän kehityksen tuomasta uudesta paratiisista. Tämä on järkyttävin uutinen: Vain joitakin harvoja tuntuu Jumalan kutsu tavoittaneen vuosisatojen kulussa – niin juutalaisten kuin pakanoiden joukosta. Harvoja! Joko Jumalan Sana valehtelee tai sitten uuden maailmankirkon papit valehtelevat julistaessaan kaikkien pääsevän Taivaaseen.

Tässä olemme oman elämän risteyskohdassa. Kuulenko Isän äänen? Kuulenko pelastuksen sanoman tämän päivän kirkosta? Puhuuko Raamattu minulle varoituksen sanoja? Kutsuuko Jeesus minua tielle, jonka vain harvat löytävät? Olenko valittu? Kuulunko pelastettujen – armosta pelastettujen – joukkoon?

Pyhä Henki sanoo: ”Jos tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne” (Hepr. 3:15) Tämä kutsu kuuluu läpi Raamatun historian, jokaiselle se on aikanaan tarjolla. Rakas ystävä: Jos kaipaat Jumalan kosketusta, pelastusvarmuutta ja uskoa siihen, että olet Taivaan kansalainen, niin tänään on sinun pelastuksen päivä. Rukoile näin: ” Isä: Tässä olen täynnä syntiä ja surkeutta. En jaksa yrittää, enkä näytellä – en muille ihmisille, en Sinulle. Isä, ole minulle armollinen Jeesuksen Kristuksen ristinkuoleman ja sovitustyön tähden. Anna anteeksi ja ota lähellesi. Aamen”.

Jos lausuit tuon rukouksen, niin saat olla varma, että Jumala kuuli, vastasi ja vakuuttaa: Tämä on pelastuksesi päivä. Olet Jumalan lapsi: jo nyt sekä perillä, että matkalla, Jeesuksen seurassa. Hän muuten opetti meille Isä meidän – rukouksen. Se on hyvä!

Jeesus kanssasi, ystävä

Loma.

Kolme viikkoa meni nopeasti. Oli terapeuttinen loma. Mitä se sitten tarkoittaakaan? Beevorin kirja toisesta maailmansodasta jäi kesken. No, tiedän onneksi kirjan juonen: kaikki hävisivät. Onneksi kunnolla nuo juutalaisvihaajat. Täytin sivistysaukon lukemalla C.S.Lewiksen ”Suuri Avioero”. Hämmentävä kirja. Minulle olisi käynyt huonosti Taivaan porteilla, vai mikä bussietappi se olikaan, missä ruoho sattuu jalkoihin neulojen tavoin. Koin olevani jokaisen itsekkään paskiaisen kaltainen. Kiitos Herra armosta. Ilman sitä olisin helvetissä. Raamattua olen lukenut entiseen malliin: Vanhaa - ja Uutta Testamenttia. Jeesuksen Raamattu oli se VT. Siitä huolimatta, tai siksipä juuri, Uusi Testamentti aukeaa minulle paremmin. Luen molempia alkukielellä. Suomi on minulle alkukieli.

Tein loman aikana parannusta työperäisistä synneistä. Tunnustan: Olen kissa kiihkeä taistellessani jumalattomia suomalaisia, eriuskoisia, kirkon liberaaleja ja herätyksen kadottaneita kohtaan. Unohdan jatkuvasti, että Jumala pitää huolen omistaan – jopa oudoista ja harhaantuneista, minunkaltaisistani.
Jos Luoja suo (ei ole Turun joulurauhanjulistus), niin pyrin ottamaan vastaan Jumalan rakkautta ja välittämään sitä tasapuolisesti kaikille – erityisesti kaikille. Jos Luoja suo, en provosoidu joka asiassa. Kun Luoja suo, niin kahdesta en luovu: lapsenuskosta ja nykyisestä vaimosta. Suu ei kestä sinappia: siitä luovun.

Rakas ystävä. Jatka rukoustasi Karjalohjan papin puolesta. Sanoita itse vapaasti. Muistathan kirouksen ja rukouksen eron. Koen aina vaan olevani 24/7 Jeesus-fani ja armon varassa keikkuva kristitty. Tämä on elämäni isoin ihme. Jumalalle ei ole toivottomia tapauksia. Se on mulle parasta. On hienoa aloittaa taas työt kotikirkon puolesta. Tuulet tulevat ja pyyhkeet käyvät purjeista, sanoi mummo, kun syyssateisella saunapolulla liukasteli.

Jeesus kanssasi, ystävä

Ulkopolitiikan lyhyt oppimäärä

Joillakin on ulkopolitiikan ymmärrys geeneissä: minulla ja Sauli Niinistöllä. Heikoimmille neuvoksi ja opiksi seuraavaa: Suomi ei ole johtava valtio maailmassa; USA, Venäjä ja Kiina ovat. EU on sekava joukko toisen maailmansodan häviäjävaltioita: esimerkiksi Ranska, Saksa, Puola, Italia ja niin edelleen. Erikoisuus valtioiden joukossa on Israel, Jumalan valittu kansa. Uusi valtaryhmittymä on ”islamilaiset maat”, jotka ovat EU:n tavoin hajanainen keskenään tappeleva rypäs diktatuureja. Politiikkaa aloittelijoille: Suomessa on kaksi amatööriministeriä, vihreitten Hautala ja demarien Tuomioja. Heillä on trauma Israelista. He tykkäävät huivipäisistä naisista ja miesten machomeiningistä. Nyt nämä ministeriplantut ehdottavat – taas kerran – Israelin Länsirannan alueiden myyntituotteiden boikottia. Palestiinalaiset työläiset menettävät työpaikkansa ja toimeentulonsa. Israelilaisten omistamat työpajat ja tehtaat siirtyvät muutaman kilometrin matkan turvallisemmalle puolen Israelia.

Tulos? Israelin vienti vetää entiseen malliin ja palestiinalaiset joutuvat vieläkin suurempaan työttömyyden ja kurjuuden ansaan – kiitos suomalaisten ja muutamien muiden eurooppalaisten hyväosaisten politiikkojen vihreyden ja typeryyden: näin amatöörit meillä. USA on maailman pomo. Tällä maalla on tulevissa presidentin vaaleissa kaksi huonoa ehdokasta: mormoni ja muslimikristitty. Kummatkin ovat uskonnoltaan outoja, mutta arvoilla mitattuna Romney on huimasti edellä. Republikaani edustaa kristillisiä perusarvoja eriuskoisuudestaan huolimatta. Demokraatti Obama edustaa itseään ja kannattaa kaikkea moraalitonta. Kansana yhdysvaltalaiset ovat edelleen kristittyjä. He voivat valvoa ja ohjata valtiota myös huonojen presidenttien aikana. (esim. Carter ja Clinton).

Entä Kiina ja Venäjä? Kiinassa kasvaa kristillisyys ja demokratia kehittyy hiljakseen. Sama suunta on Putinin Venäjällä. On turha odottaa, että diktatuuri yhden tai kahden sukupolven aikana muuttuisi toimivaksi demokratiaksi. Vuosikymmeniä tästä eteenpäin Putinin malli on paras mahdollinen venäläisille ja maailman rauhalle. Kiinan kommunistipuolueella on toistaiseksi paikkansa, vaikka kommunismi aatteena on kuollut ja kuopattu. Tässä muutama ammattilaisen poliittinen sivellinveto. Ota opiksi ja iloksi. Siunausta ystävä. Loppupeleissä ja kotiutuskysymyksissä kuitenkin usko yksin ratkaisee.

I have decided to follow Jesus – olen päättänyt kulkea Jeesuksen askelissa

I have decided to follow Jesus. Tuo päätös tehtiin kasteeni yhteydessä, tuo päätös vahvistettiin silloin, kun tulin tuhlaajapojan tieltä kotiin nuoruuden vuosina. Tuo päätös vahvistetaan joka päivä. Jumala on täynnä armoa ja rakkautta minua kohtaan, tänään.

Katsoin ja kuuntelin videon “I have decided to follow Jesus” You Tubesta. Nuoruuden kaunis laulu kuulosti edelleen hyvältä ja puhuttelevalta. Videon kuvat olivat kauheaa kertomusta ihmisen pahuudesta ja kristittyjen vainoista. Miltä rakastavasta Jumalasta tuntuu, kun minä - paha ihminen - oksennan tuota julmuutta katsellessani? Saatana elää ja voi sitkaan hyvin maan päällä. I have decided to follow Jesus.

Tuollaisia videoita ei pitäisi olla julkisesti katsottavissa. Kenenkään ei pitäisi nähdä tuota määrää kuvia kidutetuista, raiskatuista, poltetuista ja murhatuista aikuisista, lapsista, miehistä ja naisista. Mutta, kuka heidän tarinansa kertoisi, jollei joku oikeasti rohkea Jumalan mies tai nainen? I have decided to follow Jesus. Olen peloton pappi, kovia sanoja käyttävä, ylpeä mies. Näkemäni You Tuben  kuvat saatanan tuhoavasta voimasta ja ihmisen pahuudesta ylittivät jaksamiseni rajat. Jos olisin Jumala, viheltäisin pelin poikki juuri nyt, käärisin maapallon rullalle ja heittäisin saatanan ynnä muut murhaajat helvettiin. I have decided to follow Jesus. Jumalan rakkauden suuruus ja helvetin kauheus täytyy olla jotain käsittämättömän suurta, koska maailma saa pyöriä tällä hetkellä, pahuus saa hallita. En ymmärrä miksi, mutta armon ovi on vielä auki.

Herra, anna anteeksi, kun valitan omia mitättömiä vastoinkäymisiäni terveyden, seurakuntarakenteiden ja vaikeiden esimiesten kanssa. Herra, anna anteeksi, kun sorrun aina uudestaan ja uudestaan itsekkyyden ansaan ja unohdan todellisen viholliseni ja kaikkien ihmisten vihollisen.  Herra, siunaa kärsiviä, vainottuja ja kidutettuja veljiäni ja sisariani Kristuksessa. Jeesus: Kiitos kun otat heidät Kotiin. Herra, siunaa jokaista kärsivää ihmistä. Herra, siitä on aikaa, kun olen viimeksi itkenyt: kiitos kyyneleistä. I have decided to follow Jesus.

Vastaisuudessa, kun kuuntelen tai laulan ” I have decided to follow Jesus” näen joka kerta hiiltyneitä ruumiita, nostokurkiin hirtettyjä miehiä, silvottuja ja raiskattuja lasten ja naisten ruumiita. Herra, anna anteeksi keveät hengelliset laulut. Herra, anna anteeksi meidän hyväosaisten pappien kinkerit.
Jeesus, armahda minua syntistä. Jumala, lähetä enkelit kidutettujen, kuolevien ja kärsivien vierelle. Lähetä vaikka minun suojelusenkelini. Olen siunattu, ylipainoinen äijä turvallisessa Suomessa keskellä nukkuvaa kirkkoa.

Jeesus, armahda minua.

Joulukirje 2010

Moi kaverit

Joulukirje tulee vähän aikaisin. Olen oppinut sen kauppiailta. Varhainen mato löytää linnun – Anakonda-mato kanarialinnun. Syksy on ollut rauhaisaa seurakunnassa ja koko Suomen Siionissa. Olen toistellut presidentti Koiviston lausetta: ”Ei saa provosoitua”. En siis ole provosoitunut. Toivossa olen elänyt ja uskon kilpeä kasvatellut. Taas kerran joudun toteamaan, miten tärkeä on oma kotiseurakunta, perhe ja ystävät. Kiitos Herralle Karjalohjasta, Sammatista ja Lohjasta. Ajattelen jo yhtymällisesti. Tämä on hyvä nurkka suupaltteja länsiuusmaalaisia.

Kirkosta erosi aika joukko ihmisiä lokakuun helteillä. Suurin syy eroon oli – tutkimuksen mukaan – uskon puute tai uskon kadottaminen: ”En usko Jumalaan”. Ei siis parisuhdejutut, ei vaatimukset kirkon opin vastaisista siunaus- tai vihkikäytännöistä. Nyt on hyvä Jumalan valitsema ajankohta aloitella punnittu puhe isoista asioista: uskosta, opista, Raamatusta ja parannuksenteosta. Kysellään loppuvuosi itseltämme ja Jumalalta, minkä varassa elämme ja olemme valmiit kuolemaan. Ensi vuosi on etsikkoaika Suomen kirkolle ja seurakunnille. Jumala muistuttaa omasta aikataulustaan. Sen mukaan mennään ja näytetään väriä.

Rakas ystävä: Katsele kirkkaalle taivaalle ja laske näkemäsi tähdet. Hämmästele maailmakaikkeuden suuruutta ja jokaisen ihmisen pienuutta. Miksi heristämme nyrkkiä taivasta kohti, vaadimme Jumalaa toimimaan halujemme ja himojemme mukaan, neuvomme Kaikkivaltiasta ja selitämme hänelle sanoja vapaus, veljeys, ystävyys ja rakkaus? Kuka antoi meille sydämen, mielen ja puheen? Eikö Luojan, savenvalajan, tehtävä ole määritellä sanat ja antaa niille sisältö. Rakkauden suuruus näkyy itsensä kieltämisessä ja uhraamisessa. Sen teki Jumala Pojassaan Jeesuksessa, syntymällä, elämällä, kärsimällä ja uhraamalla henkensä – meidän puolestamme.

Uskon puute on sitä, kun kieltäydymme uskomasta, kieltäydymme vastaanottamasta Jeesusta elämämme Herraksi ja Vapahtajaksi. Uskon puute on Jumalan ilmoituksen, Raamatun, hylkäämistä ja asettumista oman ihmisviisauden varaan. Näin teemme Saatanan iloiseksi. Hänen työnsä on johdattaa ihmisiä uskon täyttämästä elämästä kanarialintujen joukkoon. Siinä sitten olemme värikkäinä ja äänekkäinä matkalla kohti kadotusta kaikissa sateenkaaren väreissä.

Suppilokristillisyys on rakastamani Henri Nouwenin opetus. Katsotaan Jeesusta, mennään kohti Kristusta. Heittäydytään rohkeasti alaspäin ja saavutetaan pohja. Siellä on Jumala itse syli avoinna. Hän ohjaa, neuvoo, uudistaa, eheyttää ja parantaa jokaisen. Kun katsomme kohti Pelastajaa aina ja kaikenaikaa, unohdamme itsemme ja minäkeskeisen elämän. Olemme Pyhän Hengen virrassa. Puhdistumme jatkuvasti kaikesta synnistä. Jumala tekee meissä ihmeitä, kun nöyrrymme ja annamme Luojalle luvan.
Tsemppiä ja Siunausta, ystävä. Usko Jeesukseen ja tee sitten mitä tahdot. Jeesus kanssasi, ystävä

Heikki Linnavirta, Karjalohjan kirkkoherra, rovasti

 

Talvikirje 2011 – Marikki, katso, lunta sataa!

Kyllä ilo nousi pintaan, kun Otto rutisti vaaria poskesta ja hymyili niin tosi suloisesti. Kyllä ilo nousi kattoon, kun seitsemän liittyi Karjalohjan seurakuntaan selvin päin. Kyllä ilo yllätti, kun viime vuosi oli niin Jumalan siunaama ja rikas tapahtumista ja ystävistä. Uudenkin ystävän sain vanhojen hyvien joukkoon. Kyllä ilo oli ylimmillään, kun sain kulkea käsikynkkää presidentin kanssa: Halonen, ei Ahtisaari. Kyllä ilo on seesteisen hyvä, kun kaikki homot eivät jätä kansankirkkoa. Tänne mahtuu etsijöitä ja heikkoja. Kyllä ilo kuplii, kun olen valmis uuteen vuoteen kuin Melperi sotaan, vaikken edes tiedä kuka on Melperi ja miksi?
        
Kyröä tasapuolisuuden nimessä: Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun kapitulin herrat ovat niin besserwisseritä. Onko Espoo Helsingin filttiketju? Kyllä minä niin mieleni pahoitan, kun se yksi kirkkovieras lukee dekkareita saarnan aikana. Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun ilmoittauduin Tukholman maratonille ja kehitin siitäkin stressin. Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun kaikki suomalaiset eivät voittaneet viime vuonna lotossa päävoittoa – en edes minä.

Rakas ystävä: Ole hyvä vain. Kirjoita tämän kirjeen marginaaleihin kaksi ilon yllätystä punaisella kaunolla ja kaksi mielen pahoitusta mustalla, paksulla tussilla. Muuten uusi vuosi näyttää sairaan ihanalta. Seurakunnassa on kaikki taas hyvin. Duunarit ovat levänneitä ja uudet luottamushenkilöt täynnä intoa taistelemaan hyvämaineisen kotiseurakunnan puolesta ateismia, harhaoppeja, ikävyyttä ja köyhyyttä vastaan. Pääasia kirkossa ei muutu, vaikka vuodet vaihtuvat: Ilosanoman kuuluttaminen on kaikkien kristittyjen tehtävä tästä ikuisuuteen.
 
Taivas ja helvetti eivät kuvaa lentokoneen turisti- ja businessluokkien eroa. Ero on niin suuri, kadotus niin kauhea, että Jumala kuolee ristillä ihmiskunnan puolesta, Jumala astuu alas kuolemaan ja vaivaan meidän puolestamme, jotta meillä olisi elämässä ilon pisaroita, pieniä puroja onnesta jo maan päällä – ekstaasiin verrattavaa iloa, rauhaa, onnea, rakkautta ja pelottomuutta ikuisesti.

Herätys on ollut rukoukseni ja haaveeni koko pappeuteni ajan ja aiemminkin. Kunpa ihmiset ymmärtäisivät ja uskoisivat, että Jumala on hyvä. Kunpa usko ja rakkaus Jeesukseen leviäisi myös mammonanpalvojien ja kulttuurikerman pariin. Kunpa Suomen nuoriso lopettaisi kyynisyyden ja Amerikan ihailun. Kunpa ihmisiä pamahtaisi uskoon sankoin joukoin niin, että jokainen tietäisi ilman epäilyksen häivää, kenen joukkoon kuuluu ja kenen virsiä laulaa.

Sitä rukoilen – ja toivon sinun rukoilevan – uutena armon vuotena, josta Jeesus vertauksessa kertoo: ”Vielä tämä vuosi…” Armon ovi on auki nyt.

Jeesus kanssasi, ystävä  

Heikki Linnavirta, Karjalohjan kirkkoherra, rovasti, kirjailija ja VAARI

Kesäkirje 2011 – Hejssan ja kivat sulle


Olet huomannut, että aina on kivi kengässä. Silti voit tavoittaa palan Taivasta ja katsoa elämän maisemaa vuoren huipulta: huikaisevan kaunis elämä, sinun ikioma elämäsi. Pian joudut laskeutumaan alas muitten pariin ja sinua odottaa työt, hankalat ihmiset, elatuksen murheet, ruumiin kolotukset, kivut ja erilaiset pelot. Vaikka olisit kuinka elävästi uskossa ja Jumalan lapsi, niin tie Taivaaseen kulkee monen vaivan kautta: kiviä kengässä koko matkan. Onneksi sen kestää ja kuten mainitsin: pala Taivasta on tarjolla joka ikinen Herran päivä. Näin uskon, koska huonomuistisinkin kristitty havahtuu päivittäin Jumalan läsnäolon kokemiseen. Minä olen huonomuistinen kristitty.

Seurakunta koolla messussa, konsertissa, kerhossa tai kuorossa on mahdollisuus irrottautua arjesta ja treffata Jumala, sanoissa, sävelissä, ystävän hymyssä, kädenpuristuksessa tai rutistuksessa. Löydä itsellesi se turvallinen tai haasteellinen joukko sisaria ja veljiä Kristuksessa, joiden keskellä saat erityismahdollisuuden kasvamiseen Jumalan lapsena. Karjalohjan seurakunnassa Jumala on tavattavissa, jatkuvasti ja ilman taukoa.

Olet kenties kuullut, että hyvämaineisen seurakunnan itsenäisyyden ylle on kerääntynyt synkkiä pilviä. Taistelimme yhdessä muutama vuosi sitten itsenäisen ja elävän seurakuntamme puolesta – niin alku- kuin kesäasukkaat. Taistelimme aika lujasti ja uuvuttavasti. Saimme kuitenkin mahdollisuuden jatkaa entisin kuvioin Lohjan seudun seurakuntayhtymässä itsenäisenä seurakuntana. Näin päätettiin Lohjalla, Karjalohjalla, Espoon kapitulissa ja Kirkkohallituksessa. Nyt kuitenkin Espoon kapituli haluaa keksiä pyörän uudelleen ja haaveilee mm. meidän syöttämisestä Lohjan seurakuntaan, Sammatin ja Karjalohjan yhdistämistä, Suur-Lohjan seurakunnan perustamista, mihin kuuluisi lähes koko Länsi-Uusimaa; kaikenlaista sormiharjoittelua herrojen taholta.

Kära du! Jos hyvämaineinen seurakunta on vaivan arvoinen, niin vaikuta: Kirjoita lehtiin. Kilauta kaverille. Esitä vastalauseesi kapituliin. Laadi adressipohja ja kerää nimiä sadoittain itsenäisen seurakunnan säilyttämisen puolesta. Jos koet sen tarpeelliseksi. Asiatietoa yhtymästä, kapitulista ja tehdyistä Karjalohjan vastaisista suunnitelmista saat minulta. Kesäasukkaat: Teillä on vaikutusvaltaa pääkaupunkiseudulla. Avittakaa piskuista kesäseurakuntaanne. Täällä toivotaan työrauhaa ja mahdollisuutta julistaa evankeliumia kaikille ihmisille, jotka täällä ovat silloin tällöin, tukevasti juurtuneina tai ihan vain pistäytymässä. Meillä on Jumalan resepti ja se toimii. Nyt kuitenkin toivomme kesäasukkaittemme tukea. Te kun osaatte kirjoittaa ja puhua meitä maalaistolloja paremmin.

 

 

Viime kädessä Jumala on se, joka ratkaisee. Siksi ”rohkeasti vain eteenpäin”, sano vaari, kun mummon perässä metsään suunnisti. Oikeastaan torstain lisäksi kaikki muutkin päivät ovat toivoa täynnä.

Jeesus kanssasi, ystävä      
          
Heikki Linnavirta, Karjalohjan kirkkoherra, rovasti, kirjailija

Syyskirje 2011 – Itsenäisyys ja yhteistyö

Rakkaat veljet ja sisaret Karjalohjan, Sammatin ja Lohjan seurakunnissa. Kära gubbar och gummor.

Olemme pitkällä marssilla ja matka jatkuu yhä. Useita vuosia olemme rustailleet yhteistyösopimusta erilaisten ja erikokoisten seurakuntien välille. Nyt ensi vuoden vaihde tuonee ratkaisun – toisen vai monennenko kerran? Viitisen vuotta kestänyt epävarmuuden ja muutoksen aika on aiheuttanut vahinkoa seurakuntien työntekijöiden keskuudessa – ainakin Karjalohjalla. On vaikea suunnitella ja nähdä näkyjä tulevasta, kun joutuu elämään veitsen terällä. Missä jatkan työtä ensi vuonna? Viedäänkö virka alta? Joudunko muuttamaan? Ohjataanko minut sivuraiteille ja työttömäksi?

Luottamushenkilöiden tehtävä on tukea työntekijöitä ja vastata toimielimenä (porukassa) seurakunnan perustehtävän suorittamisesta ja taloudellisten resurssien riittämisestä. On vaikea työskennellä luottamustoimessa, kun ei tiedä, mitä seurakunnan tulevaisuus tuo tullessaan; kun omista asioista päätetään jossakin ihan muualla.

Onko meitä huomenna yksi, kaksi, kolme vai viisi seurakuntaa? Miten oman seurakunnan identiteetti ja kristilliset palvelut kotikirkossa jatkossa toimivat? Miten lapset, nuoret, perheet ja vanhukset? Onko meillä oma pappi, lukkari, suntio ja diakoni? Vai bussikuljetuksia hit och dit? Olemme Karjalohjalla keränneet Lohjan, Karjalohjan ja Sammatin seurakuntien itsenäisyyden säilymisen puolesta 700–800 allekirjoitusta. Viemme adressin syksyn aikana kirkkoministeri Päivi Räsäselle Sisäministeriöön ja kirkkoneuvos Jukka Keskitalolle Kirkkohallitukseen. Toivomme, että tämä kannanotto osaltaan havahduttaa kirkon tulevaisuudesta välittäviä päättäjiä.

Vuonna 2014 Karjalohjan seurakunta viettää 400-vuotisjuhlaansa. Kuka haluaa olla sellainen Suomen kirkon päättäjä, mikä instanssi haluaa leimautua länsimaisen sivistyksen ja kulttuurin viholliseksi tuhoamalla 400 -vuotisjuhlaan valmistautuvan toimivan seurakunnan? Toivottavasti sellaisia kristillisen kirkon vihollisia ei löydy pääkaupunkiseudulta. Vastaavasta brutaalista tuhotyöstä on onneksi jo yli kymmenen vuotta. Silloin talebanit räjäyttivät 1500 ja 1800 vuotta vanhat Buddha-patsaat Afganistanissa.

Olen ymmärtänyt, että muillakin Lohjan seudun seurakunnilla on hankkeita itsenäisten ja elävien seurakuntien jatkuvuuden puolesta. Luin jostakin esityksestä: ”Yhdessä onnistumme”. Näin teemme, kun meillä on rukouksen henki ja Jumalan siunaus.

Rakas ystävä: Tämä Karjalohjan kirje on pienen seurakunnan muistutus siitä, että meillä on elämää. Tämä on ihan oikea seurakunta eikä mikään reservaatti tai vitsi. Uskon ja tiedän, että kaikissa Lohjan seudun seurakunnissa halutaan julistaa hyvää uutista Jeesuksesta, ihmisten Vapauttajasta ja syntiemme sovittajasta. Taistellaan ystävät uskon ja itsenäisyyden puolesta ja muistetaan pääasia: Jeesus rakastaa meitä. Seurakunta, kristillinen kirkko, on Kristuksen kirkko.

Jeesus kanssasi, ystävä

Heikki Linnavirta, Karjalohjan kirkkoherra, rovasti ja kirjailija

Joulukirje 2011 – Jumalan rauhaa, ystävä ja matkamies maan

Keski-Euroopan joulunaika alkaa viimeistään lokakuun puolivälissä – ei kristillisessä, mutta kaupallisessa mielessä. Ostimme Mallen kanssa joulukalenterit Düsseldorfista: teepussipaketti. Siinä on joka päivälle erilainen tee Adventista Jouluun. Ei kaupankäynti pahaa ole. Kohtuuttomuus ja ahneus ovat pahasta. Mammonan palvonta on kristillisen uskon vastakohta. Kirkossa on mammonanpalvojia pilvin pimein. Kaikki mitataan rahalla. ”Euro on hyvä konsultti”. Tämän lauseen kuulen kerta toisensa jälkeen, kun Karjalohjan seurakunnan itsenäisyydestä käydään ratkaisevaa taistelua juuri tällä hetkellä. ”Hyvä konsultti” on sanayhdistelmä, mikä on puhdasta komiikkaa.

Hyvä on positiivinen, rakentava, kannustava ja rohkaiseva sana. Konsultti on kuin eunukki, joka toimii seksineuvojana. Tällaisia konsultteja kirkko suosii unohtaen Jeesuksen sanat mammonasta Jumalan vihollisena. Suomen kirkko elää puhdistumisen aikaa. Ilmestyskirjan sanoin:” Jumalaton eläköön yhä jumalattomasti, saastainen rypeköön saastassaan, vanhurskas harjoittakoon vanhurskautta ja pyhä edetköön pyhyyden tiellä”. (Ilm. 22:11) Tässä jokaiselle tuumimisen paikka. Miten kehitymme ja kypsymme? Meillä on tapaaminen Jumalan kanssa viimeisellä veräjällä.

Pasila-animaation toimittajahahmo käy kerran vuodessa joulukirkossa. Toimittajan esikuva löytyy muuten Lohjansaaren kesäasukkaiden joukosta. Hänen mukaansa kirkko on ihan ok tällaisena maailmaa ja mammonaa syleilevänä tunnepläjäysten tuottajana. Tällaisella touhulla ei vain pääse perille, jos Taivaaseen kaipaa ja toivoo elämältä muutakin kuin väljähtynyttä, ruotsalaista, lagom hyvää: konsulttien kamaa.

Tässä Joulun hyvä uutinen: Jumala tulee ihmisten keskelle – ei sankarihahmona, ei satuolentona, vaan pienenä, haavoittuvana ja vanhempiensa hoivaa tarvitsevana vauvana. Tämä on loukkaus kaikkia uskonnollisia johtajia, poliitikkoja, filosofeja, mediajulkkiksia ja runoilijoita kohtaan. Tuossa pienessä lapsessa kun ei ole mitään jumalallista, ylevää, taianomaista, esteettisesti lämmittävää. Sehän on vain mitätön vastasyntynyt rääpäle.

 Kaikille haavoitetuille, sairaille, köyhille, mutta myös rikkinäisille, rikkauden harhasta havahtuville tuo pieni Lapsi on Jumalan Poika, ainoa Tie vapauteen tässä elämässä, ainoa Tie ikuiseen elämään, jossa rauha, vapaus, pelottomuus, ilo, terveys, rakkaus ovat kerran totta.  Jeesus etsii enemmän kuin yösijaa. Hän etsii ystäväänsä, suurta rakkauttansa. Hän etsii sinua, ystäväni. Mitä vastaat Jumalalle, Vapahtajalle, joka on niin ihmisenkaltainen? Kenen tai minkä varaan annat elämäsi? Vaihtoehtoja on kaksi: Jeesus tai mammona; taivas tai kadotus.

Jeesus kanssasi, ystävä

Heikki Linnavirta, Karjalohjan kirkkoherra, rovasti, kirjailija

Talvikirje 2012 – Hei rakas ystävä. Se on Hekapappi, joka tässä kirjoittaa. Sinulle.

Vuosi 2012 on jo hyvässä vauhdissa. Meillä Karjalohjan seurakunnassa on viimeinen aivan itsenäinen toimintavuosi. Tulevaisuus on täysin Jumalan käsissä. Meillä ei olisi syytä pelkoon ja epävarmuuteen, vaan minkäpä teet, kun usko on sinapinsiemenen tuhannesosan luokkaa. Lahjaa sekin, mutta isompaa sitä toivoisi uskon varmuutta. Ainakin minä toivon – absolut. Laitoin kirjeen etukanteen rohkaisun sanoja paremmalta kristityltä: amerikkalainen, mutta silti vahva rohkaisija ja Jumalan terveisten välittäjä. Minulla ei ole uusia sanoja sinulle, ei uusia aatteita, eikä muutospuheita. Koen, että maailma ympärilläni muuttuu minunkin edestäni.

Ihan varmasti elämme lopun aikoja. Jumalan ajat ovat tietysti Hänen aikojaan, joiden pituutta en arvaile, mutta nopeutunut tempo maapallon kouristuksissa, maanjäristyksissä ja myrskyissä kertoo, että synnytystuskissa ja uuden maailman alussa olemme. Emme tarvitse Maya-kulttuurin emmekä muitten ennustajien päivämääriä. Raamatun Sana, Jeesuksen omat sanat evankeliumeissa, kertovat riittävästi, kuinka nopeasti maailman loppunäytös lähestyy.

Luonnon pahoinvoinnin lisäksi myös ihmiset voivat surkeasti. Yhteiskunnassa ja kirkossa opettajien ja johtajien paikoilla ovat suulaimmat ja jumalattomimmat tyypit. Kirkon puolelta voisin luetella pilvin pimein kulttuurikristittyjä, joiden usko ei ole Raamatun mukaista uskoa. Mitä lie new-age kamaa ja ”kaikki maailman uskonnot liittykää yhteen suojelemaan luontoäitiä”- ekumeniaa. Tämä kertoo lopun ajoista. Uskovat pyhittyvät edelleen ja paatuneet kasvavat paatumuksessaan ja pahuudessaan. Tässä on syytä katsoa peiliin ja tarkastaa, kummassa joukossa itse on. Olenko Jeesuksen anteeksiantoa ja rakkautta tarvitseva syntinen armon varassa kelluja? Vai olenko ylpeä minäminä-ihminen, jolle oma paras, oma etu, omat naminamikokemukset, oma hyvinvointi ovat kaiken mitta? Ja jumalakin on sen mukainen lilliputti?

Mitä pitää tehdä lopunaikoina? Elää täysillä ja istuttaa vaikka omenapuita, tehdä työtä Jumalan rauhassa ja ilossa, rakentaa kotia, nauttia eläkevuosista. Tämä koskee kristittyjä, joilla on Jeesus-tie jalkojen alla. Jos taas on ajautunut jumalattomaan leiriin, tai on siellä aina ollutkin, niin silloin on syytä havahtua hereille ja kavuta kirkonmäelle, etsiä kristitty veli tai sisar, ottaa Raamattu käteen ja saada pelastusvarmuus:

 ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän”. (Joh 3:16)

Usko Jeesukseen tuo elämän ja ilon kaikkiin aikoihin. Usko Jeesukseen tuo pelastusvarmuuden, vaikka maailma sortuisi jalkojen alla. Jumala on väkevä Jumala. Hänen kuolemaakin väkevämpi rakkauden voima on heikon uskovan käytössä – tästä hetkestä ikuisuuteen.

Usko Jeesukseen, niin olet pelastettu ja homma on hanskassa myös armon vuonna 2012.

Jeesus kanssasi, ystävä

Heikki Linnavirta, Karjalohjan kirkkoherra, rovasti

Pääsiäiskirje 2012

Saat lukea tämän kirjeen vaikka se on osoitettu toiseen suuntaan. Ihan kuin tiedoksi, mitä se kotiseurakuntasi pappi kirjoittelee ja juttelee ylöspäin.

”Hei Jeesus. Kiitos viimeisestä ja tähänastisesta. Tuntuu hyvältä kuulua Sinun ystäviesi joukkoon. Olen jaksanut ajoittain jopa niin hyvin, jotta pelkään pikkuisen, milloin kolahtaa ja putoan. Tunnethan minut ja positiivisen luonteeni. En oikein osaa ottaa vastaan Siunauksia ja ihmeitä. Mutta kiitos, kun yllätät rakkaudella. On minulla asiaakin. Karjalohjan, Sammatin, Lohjan, Nummi-Pusulan ja Siuntion seudulla on paljon rakkaita ihmisiä. Näitä kaikkia Herra… kutsu uskon ja elämän tielle. Tempaise pois Kadotuksen tieltä. Kosketa Hengelläsi, läsnäolollasi ja ihmeittesi kautta. Anna uskon lahjan tavoittaa vino pino meitä suomalaisia.

Jeesus, olen aina keskellä jotakin ihmeen prosessia. Nyt mietin sitä, mikä minusta tulee isona ja aikuisena. Haaveilen uusista työtehtävistä, odotan entistä suurempaa Hengen paloa sisälleni, tuumin, kuinka jaksan Tukholman Maratonilla, kun olen lihonut kuin porsas, penikkatauti vaivaa enkä pysty lenkkeilemään kuin HK:n sinistä. Rakas Jeesus. Tässä on hyvä olla ja elää. Nautin päivittäisistä ajomatkoista Lohjan ja Karjalohjan välillä. Noina hetkinä koen olevani tosi lähellä sinua. Saan puhua kielillä, ylistää, itkeä ja iloita. Vain me kaksi, ettei kukaan vieras säikähdä ja vie meikäläistä köysissä pois.

Kiitos Herra messuista Karjalohjalla, Ehtoollispöydästä ja esirukoushetkistä, joissa meillä on käytössä myös öljyllä voitelu. Parantumista tarvitsemme jokainen. Rohkaise seurakuntaa tulemaan Sinun parannettavaksi. On aika hurjaa ajatella, että pelon tai häpeän takia emme kenties uskalla tulla Luojan ja Vapahtajan lähelle . Anna rohkeutta. Kiitos sanoista ”Joka ihmistä pelkää on pelkojensa vanki, mutta, joka luottaa Herraan on turvassa!” Jotenkin noin sinä sanot Pyhässä Kirjassa?

Jeesus: Väkevä Pääsiäinen on tulossa. Wappu on ajoittain iloa, sekoa ja vaarallista aikaa. Juhannus on hyvä hetki meille muistamattomille: Suomen lipun saa unohtaa tankoon koko yöksi. Kaikenlaista Herra on kalenterissa ja huomisessa. Auta kuitenkin muistamaan ”Tämä päivä ja hetki”. Tässä Sinä olet varmasti läsnä. Kiitos siitä. 

 Kanna minua, perhettä, ystäviä, sukulaisia, FB-kavereita, seurakuntaa Karjalohjalla ja kaikkialla Suomessa. Kiitos Jeesus siitä, että sinä hahmotat juttuja paremmin kuin minä.
Mennään Jeesus, yhdessä. Forever!  terv. Heka”

Rakas ystävä. Kerroin sinustakin jotakin Jeesukselle, koska välitän sinusta niin paljon, että toivon, että kerran Taivaassa voimme olla vapaita, luonnollisia, aitoja ja pelottomia toistemme kanssa. Täällä on vaikeaa tämä dialogi eli oleminen toisten seurassa – varsinkin toisten. Se johtuu siitä, että jännitämme, pelkäämme, olemme vieraita ja sen mukaan käyttäydymme joskus kuin kapiset koirat toisiamme kohtaan. Tämä johtuu synnistä, Saatanasta ja kuoleman vallasta. Väkevä pääsiäinen on sitä, kun uskomme: Kuolema on voitettu, Saatana on kukistettu, synnin valta on murrettu. Tämä tapahtui silloin, kun Jeesus kuoli ristillä – meidän puolestamme. Rakkaudesta sinua ja minua kohtaan. Väkevä Pääsiäinen kertoo pelastuksesta ja Jeesuksesta, joka nousi kuolleista ja antoi myös meille ikuisen elämän Jumalan luona: jo nyt pelastettuina, Jeesuksen askelissa. Wau ja Flow!

Siunausta ja iloa, ystävä

Jeesus kanssasi!                            

Heikki Linnavirta, Karjalohjan kirkkoherra, rovasti

Rovasti Linnavirran kesäkirje 12 – Hyvät karjalohjalaiset ja muut tyypit

Elämme mielenkiintoisia aikoja. Kuntamme liitetään Lohjaan ensi vuonna, kiitos Suomen hyvien hallintojohtajien ja talousosaajien. Miten tulisimmekaan toimeen ilman heitä? Voimme iloita globalisaatiosta, Kiinan teollisuuden kasvusta, kreikkalaisesta halvasta ja Brysselistä. Kollaa kestää, samoin Karjalohja. Sitä vain ei ulkopuoliset huomaa. Meillä on kaikki hyvin. Unkan Baarista ei lopu kalja, eikä kirkosta messut. Näillä menemme - yksin armosta pelastuvien - syntisten tavoin eteenpäin.
Seurakuntamme jatkaa toimintaansa perinteisin menoin. Kesäasukkaat ja Päiväkummun asiakkaat (kiitos Susanna Kallion) käyvät messussa ahkeraan. Alkuasukkaat laulavat muualla: ”Nyt metsä kirkkona olla saa”. Jouluisin kyllä kirkossa käyvät kaikki: siitä kiitos myös kanta-astujille.

Kokonaiskirkolla menee kivasti. Homokeskustelut ovat laantuneet. Liberaalikristityt ovat rauhoittumaan päin ja herätysliikkeet valmistautuvat muodostamaan omia kirkkokuntiaan. Pian luterilaisessa kirkossa on jäljellä vain meikäläinen. Näyttää lupaavalta kirkon tulevaisuus. Miksi sinnittelen hupenevan kansan kirkossa? Tänne jäävät viimeiseksi köyhät, syrjäytetyt, sairaat ja unohdetut. He tulevat aina kaipaamaan Jumalan Sanaa ja kirkollisia toimituksia. Jaksavat sitten, päivän matkan kerrallaan, eteenpäin.

 Laskelmieni mukaan 90-prosenttia kaikesta kirkon toiminnasta voidaan huoletta siirtää valtion ja kunnan hoidettaviksi. Kristillinen perustyö säilyy ja etenee maailmanloppuun asti. Henkilökohtaisesti en edelleenkään käy tansseissa ja minulle kuuluu hyvää. Jumala on pysynyt lähelläni. Olen saanut kokea rauhaa, ihmeitä, iloa ja rohkeutta riittävästi. Uusin kaverini on Sid Roth. Kristitty, juutalainen mies, jolla on näky. Hän ei tiedä olevansa kaverini. Siitä Facebook on ihmeellinen.

Rakas ystävä. Usein käyttämäni suppilovahverorohkaisu sinulle. Henri Nowenia lainaten. Haluat olla kristitty ja elää Jumalan lapsena? Hyvä. Haluat päästä taivaaseen, etkä halua lipsahtaa helvettiin? Hyvä. Et oikein tiedä, miten kristitty pitää olla, jotta olisit satavarmasti pelastettu? Huono juttu! Näin se huono korjaantuu hyväksi. Sano nyt vaikka ääneen: ”Jeesus, auta minua. Ole kanssani!” Kun näin sanot, olet kuivilla, vapaa ja matkalla Taivaaseen, Jeesuksen seurassa.

Se suppilojuttu. Muut kristityt ja pakanan peijakkaat tahtovat viedä uskonrohkeutesi. Eikä Saatanakaan ole jouten. Ratkaisu on tässä: Katso Jeesukseen. Kat-so Jee-suk-seen. Katso ja kulje aina, aina vain, kohti Jeesusta, lähemmäs, lähemmäs rukouksessa ja ajatuksissa. Älä vilkuile muitten vaellusta, älä kiinnitä huomiota toisten arvosteluun ja vaatimuksiin. Keskity yksin Jeesukseen. ”Sua kohti Herrani, sua kohti vain”. Tällä keinolla elämäsi on laiffia ja kliffaa. Vielä enemmän: Elämäsi on kätkettynä Kristuksessa. Olet täysin turvassa niin maan päällä kuin Taivaassa.

Ai niin se suppilo tulee vasta tässä: Muutkin osaavat katsoa Jeesukseen. Hekin kulkevat kohti Vapahtajaa. He katsovat yksin Jeesukseen – silmät ristissä ja täynnä kaipausta. Samalla, samalla, kun he ovat tulleet lähelle, lähelle Jeesusta, he ovat tulleet huomaamatta lähemmäs sinua: lähemmäs ja lähemmäs. Ei huono! Mahtavaa. Näistä ja muista hienoista Jumalan terveisistä kerron lisää messuissa ja muissa tilanteissa, kun kohdataan.

Have a nice place; Heaven. Jeesus kanssasi, ystävä

Heikki Linnavirta, Karjalohjan kirkkoherra, rovasti

******

Olet avainpelaaja voittajajoukkueessa!

Mitähän psykologit ja tapakasvatuskonsultit olisivat sanoneet Johannes Kastajasta? Mitä sanoa miehestä, joka huutaa, mekastaa, pukeutuu kuin kettutyttö ja pilaa konsensuksen juhlassa kuin juhlassa?  Hullu, mikä hullu. Mieti omaa kutsumustasi ja tehtävääsi tässä elämässä ja maailmassa. Mitä virkaa on elämälläsi? Onko tehtäväsi palvella hiki hatussa jotakin suuryritystä, joka milloin tahansa potkii sinut pellolle saatesanoin: ”Tätä se globalisaatio teettää…”

Onko kutsumuksesi miellyttää muita ihmisiä elämäntavallasi, sopuisuudellasi ja harmaudellasi? Onko sinut lähetetty tähän maailmaan siksi, että sulaudut harmaaseen massaan. Oletko osa tapetin epämääräistä kuviota, josta ei saa selvää, onko se kukka vai kärpäsen jätös?

Sinut on nimeltä kutsuttu, rakas ystävä. Sinut on valittu miljardien ihmisten joukosta. Jumala on kutsunut sinut elämään sellaista elämää, joka on ainutlaatuisen kaunis, yksilöllinen ja ihmeellinen. Olet tarkoitettu sankaritekoja ja rikkaita päiviä varten. Sinut on tarkoitettu tekemään Jumalan töitä, yhdessä Jumalan kanssa: ei huonoa!

Jumalan valitsema tie merkitsee sitä, ettet koskaan kulje yksin, etkä eksyksissä. Olet aina turvassa: Terveenä tai sairaana, muiden ihmisten halveksimana tai ylistämänä, keskellä auringonpaistetta tai rankkasateen kastelemana. Kaikkialla kuljet Jumalan seurassa. Ajattele: Mikään ei voi erottaa sinua Jumalan rakkaudesta, Taivaasta, pelastuksesta, paremmasta huomisesta ja ikuisuudesta.

Jumalan seurassa joudut toisinaan kulkemaan vastavirtaan. Joudut kenties erottumaan joukosta ja tunnustamaan: ’Jumala on ystäväni ja suuri rakkauteni. Siksi kuuntelen ennemmin Jumalaa kuin yleistä mielipidettä, naapurin rouvaa, sukulaisia, työkavereita, omaa puoluetta, Helsingin tai Brysselin herroja, pilkkaajia kuppiloissa ja torikahviloissa.’

Johannes Kastaja oli leimattu mies. Mutta vankilassa ja kuolemassakin hän oli turvassa ja voittaja: loppuun ja uuteen alkuun asti. Jokainen Jeesuksen seuraaja on myös leimattu: kristittyinä, valon lapsina, olemme Saatanan ja pahan vallan vihollisia. Raamatun mukaan on vain  kaksi vaihtoehtoa: vapaus ja rauha Jumalan yhteydessä tai  ikuinen pimeys ja tuho Saatanan kanssa. Harmaata vyöhykettä ei ole olemassa – ei edes suomalaisilla dopingurheilijoilla.

”Jo ennen syntymääni Herra kutsui minut. Kun vielä olin äitini kohdussa hän antoi minulle nimen. Hän sanoi minulle: - Sinä olet minun palvelijani”. (Jesaja 49:1,3) Tämä on parasta mitä voi kuvitella: Olemme korvaamattomia tyyppejä voittajajoukkueessa. Olemme kaikkivaltiaan Jumalan ystäviä. Olemme Jeesuksen veljiä ja sisaria. Olemme vapauden, rakkauden ja ilon suurlähettiläitä.

Työllämme on merkitystä. Työnantajamme on Jumala itse; ei pelkoa potkuista. Rakas ystävä: sinut on ajat sitten valittu voittajan puolelle.  Elä sen mukaan. Nice and easy!

Jeesus kanssasi.

Vastavirtaan – Against the wind

Elämä olisi helppoa, jos saisi aina olla syrjässä ja sivussa sieltä, missä

tapahtuu, missä joutuu ottamaan kantaa. Mika Waltarin romaanissa ’Isästä poikaan’ on yksi kohtaus, jossa vanha, aiemmin viinaan taipuvainen parannuksen tehnyt mies, kulkee kaupunkiin sotavuonna 1918. Punaisten partio pysäyttää miehen ja kysyy: ’Oletko punaisten vai valkoisten puolella?’ Säikähtäneenä mies vastaa:

- Minä olen uskovainen.

Naureskellen partio päästää miehen jatkamaan matkaa.

 Olemmepa uskovaisia tai uskosta vieraantuneita, pakanoita tai mitä tahansa, me joudumme ottamaan kantaa elämässämme. Me joudumme valokeilaan ja framille. Viimeistään silloin, kun olemme Jumalan edessä, joka kysyy:

- Missä olit ja mitä teit maailmassa, lapseni?

Silloin me vastaamme ihan itse teoistamme ja elämästämme. Emme voi sanoa Adamin tavoin: ’Eeva, jonka minulle annoit, houkutteli minut syntiin.’ Emme voi sanoa Eevan tavoin: ’Kaikki on saatanan syytä!’

Rakas ystävä. Uskalla enemmän vaikka sydän tuntuu hyppäävän ulos kurkusta! Uskalla asettua vastavirtaan aina tarvittaessa. Uskalla olla vapaa vaikka saisit nenillesi. Anna kaiken mittana olla totuus ja rakkaus. Sinä tiedät sisimmässäsi, mikä on oikein ja väärin. Opettele valitsemaan päivittäin se, minkä tiedät oikeaksi. Jos tämä oikea hämärtyy, niin tarkasta asia Raamatustasi.

 Ja rakkaus on siinä, että annat Jumalan rakastaa itseäsi, luotat siihen, että sinut hyväksytään täysin. Rakkaus on siinä, kun elät tietäen: Olet pelastettu, armahdettu ja täysin uudistettu, kun haluat ja annat Jumalan tulla elämääsi. Kun saat vastaanottaa rakkautta ilman ehtoja, ilman tarvetta näyttää, kelvata, tehdä vaikutus, niin sinäkin alat välittää rakkautta niille, jotka kaipaavat, etsivät ja janoavat ystävän, toisen ihmisen rakkautta ja lämpöä. Siihen tehtävään Jumala on sinut luonut.

 Jotta voimme olla totuuden ja rakkauden välittäjiä, meidän on kuljettava vastavirtaan, koska jokaiselle meistä tulee elämässä useitakin kertoja tilanteita, jossa suurinta rakkautta on sanoa läheiselle, arvostetulle tai pelottavalle lähimmäiselle: se, mitä teet, miten toimit, on väärin! Jeesuksen sanoessa tämän Hän joutui ristille.

 Vastavirtaan, ystävä. Jeesus kanssasi.

Tajuut sä!

”Oli synkkä ja myrskyinen yö.” Näin runoili koira nimeltä Ressu. Tämän jälkeen
Ressu olikin taas kunnon kettu asianajaja, seikkailija, jalkapalloilija
tai ensimmäisen maailmansodan lentäjäsankari. Synkkä ja myrskyinen yö ei jäänyt
päälle.

Masennus on pohjoismaalainen kansantauti. Poissaolot töistä, opinnoista, ennenaikaiset
eläkkeelle siirtymiset, nämä johtuvat tuhansien kohdalla siitä, ettei
enää jaksa. Ei ole virtaa eikä näkyä. On pimeän yön aika. Mistä tämä jaksamattomuus?
Työt ovat keventyneet; Vapaa-aika lisääntynyt; Tekniikka helpottaa olemista
ja elämistä; Elintaso Suomessa on taivaissa – ainakin keskimäärin.
On helppo kertoa vastaus: masennus johtuu väärästä katsomisesta. Siitä, kun
näkee itsensä huonona, epäonnistuneena, turhana, rumana, tarpeettomana – sikapienenä
lastuna laineilla.

Tajuut sä, kuka sä oot? Katsele itseäsi hetki Jumalan silmin. Olet Jumalan silmäterä.
Sinua ei voi kukaan korvata maan päällä eikä Taivaassa. Olet aarre, ihme,
jota Jumala ylpeänä esittelee innoissaan joka suuntaan.
Onko Jumalalla huono näkö? Eipä taida olla. Päinvastoin: Jumala näkee sinut
sellaisena, miksi sinut on luotu, tehty ja tarkoitettu. Jumala näkee sinut rakkaana,
kauniina, lahjakkaana ja onnistuvana lapsenaan – aina. Made By God!

Meillä ihmisillä on sitten kaihia ja karsastusta sitäkin enemmän. Näemme
itsessämme vikoja ja heikkouksia, koska muut lajitoverimme ovat näin meille
tolkuttaneet lapsuudestamme ylihuomiseen asti:
- Ei sinusta ole mihinkään.
- Olet katujätkä ja hulttio.
- Pukeudut kuin ilotyttö! Meikkaat kuin maalarimestari Tjära.
- Surkea työntekijä, aina sairauslomalla. Selkäkipuja!
- Tutkija! Pelkkää nollatutkimusta koko ura.

Olisiko sinun aika heittäytyä enempi uskovaiseksi ja tajuta? Luotatko väärään
kuvaan itsestäsi, jota olet katsellut vuosikymmenet? Luotatko toisten ihmisten
arvosteluihin, joista paistaa kateus ja paha olo? Vai luotatko rakastavaan Jumalaan,
joka pää vähän kallellaan ihastuneena katsoo sinuun ja sanoo:
Tajuut sä, miten ihmeellinen ja mahtava sä oot? Tajuut sä!

Yksinäinen pikku hirmu

Käyn jatkuvaa uskon ja epäilyn taistelua Jeesuksen lohduttavan lupauksen
kanssa: “Sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois” (Joh. 6: 37). Tahdon
uskoa Vapahtajani sanoihin. Tahdon niin, että päässä surisee, mutta sitten tulee
epäilys. Jos en kelpaakaan Jumalalle? Jos olen toivoton tapaus? Olen jollakin
tapaa valantavikainen, sekundaa, Arabian kippo kirppiksellä, jossa lukee “Made
in China”.

Olisi mahtavaa, jos olisi vahva usko ja syvä Jumalan rauha sydämessä. Olisi
hienoa kulkea päivät läpi ilo kasvoilla ja riemu sydämessä. Mutta koen itseni
lastuksi laineilla. Ajelehdin ja heittelehdin. Pelko saa helposti otteen ja mietin,
olenko tullut jotenkin väärin Jeesuksen luo? Kaipaan enemmän rauhaa, enemmän
iloa, enemmän Jumalaa. Tiedän, ettei Jumala tahdo antaa leivän muruja,
vaan pullaa pitkoittain, mutta…

Olen miettinyt sanaa synti. Tekoa, asennetta, elämäntapaani, joka erottaa,
rakentaa esteitä Jumalan ja minun välille. Mikä on se minun syntini, joka estää
minua näkemästä kirkkaammin, uskomasta vahvemmin, elämästä sata lasissa? Ei
se tällä hetkellä ole viinanhimo eikä levottomat silmät naisten suuntaan. Ahneus
ja ylensyöntikin ovat kutakuinkin hallinnassa. Kyllä ylpeys ja halu selvitä ihan
itse ja yksin ovat minun iloni, uskoni ja vapauteni esteitä. Minun syntini on
ylpeys. En osaa, enkä uskalla päästää ihmisiä lähelle. Minulla on oma reviirini,
jonka sisäpuolelle eivät muut pääse. Ja jotenkin tiedän aivan kirkkaasti ja selkeästi:
Jumalan rauha, turva, ilo ja vapaus ovat minun. Jeesuksen lupaus “sitä, joka
luokseni tulee, minä en aja pois” on totta elämässäni, kun luovutan ja rentoudun.
Kun tunnustan Jumalalalle ja ihmisten kuullen: “Herra, ole minulle syntiselle
armollinen. Herra, armahda minua heikkoa.”

Muutamat läheiset tuttavani ovat sanoneet, että “olen niin pelottavan oloinen.
Monet jopa pelkäävät minua!” Kun meidän lapset olivat pieniä, luin heille
usein pienestä dinosauruksesta kertovaa kuvitettua satukirjaa. Kirjan nimi oli
“Yksinäinen pikku hirmu”. Tuo dinosauruslapsi oli muitten metsäneläjien rinnalla
kuitenkin tosi ison ja pelottavan näköinen. Se oli kiltti ja vähän yksinäinen.
Se vain näytti pelottavalta.

Lusikalla ja kauhalla

Olemmeko lusikkakansaa? Meillä on vähän lahjoja, vähän ymmärrystä, vähän moraalia, vähän pöytätapoja. Meillä on vähän kaikkea, mutta…ihan vähän! Emme siis ole vastuussa mistään. Emme itsestämme, naapureistamme, koulu- tai työkavereistamme. Me vain olemme, elämme ja rapsutamme mahaamme. Ja elämä kulkee kituuttaen onnetonta loppua kohti.

Mitä jos kerran paljastuu Jumalan edessä, että meillä olikin lahjoja ja mahdollisuuksia suuriin tekoihin ja sanoihin – ihan kauhakaupalla? Me vain kieltäydyimme elämästä kutsumuksemme mukaista täyttä elämää itseämme, toisiamme ja Jumalaa rakastaen.

Koulut ja opinnot alkavat. Useaa odottaa uusi koulu- ja opiskelupaikka. Uusi alku on aina täynnä jännitystä ja pelkoja. Löydänkö ystäviä? Pärjäänkö opinnoissa? Mistä saan voiman ja innon? Töiden alkaminen lomien jälkeen on myös monelle kriisin ja usean rykäisyn paikka. Mitä jos tulevien päivien kohdalla minulle on varattu koettelemuksia ja vaikeuksia? Apua! Tässä kohden, rakas ystävä, sanon sinulle Jumalan sanana: Olet saanut kauhakaupalla mahdollisuuksia ja taitoja.  Sinulla on kaikki Taivaan varastot käytettävissä rakastamista, välittämistä ja toisten auttamista varten. Mutta muista ja muistuta itseäsi joka Jumalan päivä ja hetki, mikä on aina se oikea järjestys: Sinä olet elävä ihme. Rakasta ensin itseäsi. Rakasta ja anna itsellesi anteeksi. Ole armollinen ja kärsivällinen itsesi kanssa. Sinä olet Jumalan mestariteos. Ilman sinua maailma on köyhä paikka elää. Olet enemmän kuin sata kuuluisuutta tai tuhat tyhjäpäätä lehtien etusivuilla – puhumattakaan sarjakuvasivujen Viivistä ja Wagnerista. Sinä olet Sinä!

Me tavalliset ihmiset emme ole mitätöntä lusikkaväkeä kukaan. Meille kaikille on suunniteltu ja tehty hyvä elämä elettäväksi. Olemme Jumalan käsialaa: ”Made by God”. Olisiko uuden alun paikka? Jumalakin odottaa ja vaatii meiltä jotakin, koska Hän tietää, että meillä on kauhakaupalla annettavaa. Edes Taivas ei ole rajana.

Elämme Jumalan ihmeiden aikaa. Herran haltuun, ystävä!

***************************

Poliittisesti korrekti

Politiikassa ja maallisen yhteiskunnan keskusteluissa ovat omat kirjoittamattomat sääntönsä. On sanoja, joita ei saa sanoa ääneen. On uskontoja, joita ei saa arvostella. On vinoilua, jossa pitää tietää, kuinka paljon saa haistatella hyvän hajun rajoissa. Toisaalta on lupa lyödä heikkoja ja sorrettuja. On lupa arvostella ja pilkata oikeaa uskoa. Lippuillakin saa tietyille tahoille, jos on varma, etteivät ne lyö takaisin.

Suomi on yksi maailman korruptoituneimmista maista. Täällä tätä rikollisuutta kutsutaan ’maan tavaksi’. Siihen saavat osallistua taloudellinen ja poliittinen eliitti, sekä tietty kulttuuriväki. Voiko tilanne muuttua rehellisemmäksi ja vapaammaksi? Voidaanko väärintekijät saada vastuuseen? Ilman kristittyjen ihmisten esiintuloa tilanne jatkuu ennallaan. Ilman Jeesukseen uskovia tämä maa uppoaa yhä syvempään arvottomuuteen ja uuspakanuuteen. Rakas ystävä: Älä ole poliittisesti korrekti. Anna palaa! Uskalla sanoa varkaus varkaudeksi, huorinteko huoruudeksi ja murha murhaksi, vaikka kansan kerma sitä harrastaa.

 

Uusi viini ja muutoksen aika

Seurakuntamme Karjalohjalla täyttää vuonna 2014 peräti 400 vuotta itsenäisenä, hyvämaineisena ja uudistuvana seurakuntana. Tarkoitus on juhlia tuolloin koko vuosi erilaisin tapahtumin: messuin, keskustelutilaisuuksin, konsertein ja hurskain urheilutapahtumin. Olen jo mielessäni havitellut juhlapuhujiakin: Espoon piispa Tapio Luoma, presidentti Tarja Halonen, mediajohtaja Pekka Karhuvaara, emerituspiispa Eero Huovinen, Karjalohjan Salessa ostoksilla käyvä tasavallan presidentti Sauli Niinistö, Patmos- Säätiön joku puhuja, samoin TV-7:n pomomies. Kristillisistä kirjailijoista arvostan eniten itseäni. Olen jo luvannut itselleni tulla puhumaan, jos Luoja suo. Karjalohja on hevospitäjä. Voimme kutsua juhlintaan hyvän hevospoolon pelaajan, prinssi Charlesin vaimon: ottakoon hattunsa mukaan – ja miehensä. Musiikillisena runkona on karjalohjaistuva, rakas House Band, Lohjan kaupunginorkesteri.

Karjalohjalla on paljon hyviä näyttelijöitä, noin 1500. On yksi ammattinäyttelijäkin, Kai Lehtinen. Hän voi esittää Seitsemän veljestä – monologina. Rautiaisen tilalta saadaan biisoneita näyttelemään härkiä. Teperin Harri voi näytellä Venlaa. Siinä vähän monologisuus rakoilee, mutta Unkan Baari on osa itsenäistä Karjalohjan seurakuntaa. Yksi pieni epävarmuustekijä on ennen juhlia selätettävä: Lohjan mammuttiseurakuntaan ollaan sulauttamassa viisi toimivaa ja taloudellisesti vakaata yhtymäseurakuntaa: Karjalohja, Sammatti, Nummi, Pusula ja Siuntion suomenkielinen seurakunta. Tällaista paisuvaa pullataikinaa suunnitellaan vielä jossakin päin pääkaupunkiseutua. Uskon kuitenkin, että järki ja tunteet voittavat suuruuden ja tasapäisyyden harhan.

Tarvitsemme nyt rukousta, asiallista taistelua kristillisen kirkon moninaisuuden ja erilaisuuden puolesta. Vanhat puheet isojen ja pienien keskenään sopimattomuudesta saa unohtaa. Esimerkin vuoksi; Suomi ja Venäjä. Onko Suomi liitettävä Venäjään, koska olemme pieni maa ja kansa? Tätä suuntausta tuskin kannattaa edes Espoon nuoren hiippakunnan väki. Siellä on ymmärrystä ja uskoa kirkon perustehtävän hoitamiseen. Näin olen kokenut viime aikojen uudet tuulet Espoon suunnassa. Elämme toivossa ja voitamme. Jumala on kanssamme. Uusi viini on hyvää – kun se on karjalohjalaista omenaviiniä.

Rakas ystävä: Rukoile ja tee työtä kirkkosi ja kotiseurakuntasi parhaaksi. Olemme sen arvoisia.

Jeesus kanssasi, ystävä

 

Onoffdays

Niitä vietän. Olen papinvirassa – vielä. Värisokeitten hyökkäys ei ihan toiminut. Hyvä. Siivet kyllä leikkasivat, liberaalilla körttiotteella: paskamaista. Kävin Kampin kappelissa ihmettelemässä: hieno paikka, rauhoittava. Ilostuin edessä olevasta alttaripöydästä, jossa oli risti: kristillinen symboli Helsingin seurakuntien tiloissa. Evankeliumikirjakin oli pöydällä. Vielä on toivoa pakanoiden kaupungissa. Kiitos Tarjalle, kappelin yksinäiselle papille.

Mattolaiturilla kävin juomassa tupla espressot Johanneksen kanssa. Roosa-kummityttö on siellä töissä. Kaunis ilta katsella veneiden ja muodollisesti pätevien naisten ohipurjehtimista. Joku niissä edelleen kiinnostaa – jälkimmäisissä. En vain jaksa muistaa, miksi? Sain SaiPa postia päivällä. Lähes tilaamatta ja pyytämättä tuli Lappeenrannasta paketti, jossa oli frisbee, kaksi t-paitaa, lippis ja tyhjä luottokorttilompakko: kaikki taattua SaiPa-fani kamaa. Tulin iloiseksi. Pehkosen Mikko muisti. On niillä SaiPassa hyvä yhteyspäällikkö, muistaa minuakin.

Silti päivät ovat niin, niin syvältä noustavia, että hirvittää. Miten tulla seesteiseksi? Miten kyllästää itsensä mielenmaltilla? Miten jaksaa rehellisenä Jumalalle ja itselleen vielä tämä päivä? Lobotomia jäillä? Tähän asti on Herra auttanut. Eiköhän Hän hoida homman perille asti.

Jeesus kanssani. Ja sinun henkesi kanssa, ystävä.

Elämän tarkoitus – mitä se on?

Jeesuksen sanoin: "Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta - enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan. Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen. Te tiedätte kyllä tien sinne minne minä menen." Tuomas sanoi hänelle: "Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?" Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani. (Johannes 14:1-6)

Virren 275 sanoin: ”Mä elän laupeudesta ja armon antimista. En ansainnut mä autuutta, se tuotiin taivahista. Tää lohdutus on ainoa: mä elän laupeudesta. Sua, Jeesus, kiitän ainian, kun hädästä mun nostit, joit vihan maljan katkeran ja verelläs mun ostit. On autuuteni sinussa: mä elän laupeudesta. Ylistän, Isä, sinua nyt täällä murheen maassa, vaan kerran valkovaatteissa saan kiittää kunniassa. Soi riemuvirsi taivaassa: Mä elän laupeudesta”.

Näillä mennään Taivaaseen asti ja päivä kerrallaan. Joskus menee kaksikin päivää, mutta niitä ei lasketa. Siunausta ja iloa, ystävät. Lomailen kolme viikkoa – Balilla tai Lohjalla, riippuu taloudesta: omasta, Suomen ja Euroopan.

Jeesus kanssasi, ystävä

Lailliset armomurhat

”Lapset tulkaa ikkunaan katsomaan. Tämä on historiaa”. Näin opettaja kehotti luokkaansa Karjalohjan keskustan kansakoulussa vuonna 1918. Maantietä pitkin marssi joukko suomalaisia punakaartilaisia kohti Tammisaaren vankileiriä. Euroopan ja maailman sota oli loppumassa. Pitkä, raaka, vallankumousten täyttämä aika alkoi olla ohi. Rauha tuli Suomeen, upouuteen Neuvostoliittoon, Ranskaan, Englantiin, Saksaan ja Amerikkaan.

Saksa oli sodan suuri häviäjä. Rauha merkitsi kansallista nöyryytystä, maa-alueiden luovutusta ja sisäisiä levottomuuksia yksityisine armeijoineen, rosvojoukkoineen ja heikkoine, vaihtuvine, hallituksineen. Lama oli kaiken yllä. Kaupungeista muodostui Sodoman ja Gomorran kaltaisia paheiden pesiä. Berliini oli niin oikeasti, kuin Fassbinderin elokuvien valossa, kurjuuden ja moraalittomuuden kehto.

Kärsivä, väsynyt, köyhä kansa ja heikko valtio odottivat pelastajaa. Chaplinin näköinen mies otti vallan 1930-luvun alussa. Seurasi preussilaista kuria, silmitöntä väkivaltaa ja syntipukkien etsimistä. Juutalaiset, romaanit, kommunistit, homot, psyykkisesti sairaat ja asosiaaliset yksilöt oppivat pian tuntemaan tuon koomikolta näyttävän hirmuhallitsijan. Hitler ja kansallissosialistit asettuivat isänniksi. Ulkoinen rauha palasi demokratian keinoin, lainsäädännön avulla: puhdasta länsimaista demokratiaa. Valtiopäivät kokoontuivat, lakeja säädettiin ja demokratia toimi. Kangerrellen, mutta kuitenkin. Pienestä natsipuolueesta kasvoi yllättäen ainoa oikea puolue. Pelon, kuoleman ja väkivallan henget asettuivat Saksan ylle.

Jälkeenpäin on vaikea sanoa, milloin kaikki muuttui. Yhtäkkiä Saksa oli diktatuuri. Valtiopäivät sääti lakeja, joiden tarkoitus oli murhata kansanviholliset. Uudelleenkasvatus- ja keskitysleirit täyttyivät rikollisista, psykiatrisista sairaista, mustalaisista, homoista, juutalaisista, alkoholisteista, kommunisteista ja köyhien suurperheiden vanhemmista. Lakeja pantiin täytäntöön, sterilisaatio, abortit ja eutanasia olivat osa arkipäivää. Ensimmäiset kaasukokeilut tehtiin kehitysvammaisilla ja psykiatrisesti sairailla. Tiiviisti suljettuihin kuorma-autoihin johdettiin pakokaasua ja katsottiin, kuinka nopeasti asosiaalinen aines, turhat ihmiset, saatiin murhattua. Pienestä alusta ja vaatimattomista eliminointikokeiluista edettiin kahdessatoista vuodessa noin 10 miljoonan ihmisen murhaamiseen.

Kaikki alkoi pienen, ärhäkän, puolueen toimesta, joka ajoi lakeja, jotka antoivat valtiovallalle oikeuden päättää, kuka sai elää ja kuka jouti kuolla tarpeettomana, turhana tai loisenkaltaisena. Tässä on historiallista taustaa sille, miksi vastustan vihreitten ystäviemme Suomeen ajettavaa lainsäädäntöä armomurhista ja ihmisten jakamisesta kahteen ryhmään: hyödylliset, terveet ja elinvoimaiset vastaan sairaat, epämuodostuneet, kivuliaat, vanhat ja sairaat, vääränväriset – ja rotuiset, sukupuolisesti rikkinäiset ja eriuskoiset.

Herra armahda kaikkia Suomen poliittisia puolueita. Auta muistamaan: politiikka on yhteisten asioiden hoitamista. Niistä olemme vastuussa Sinulle. Auta tuntemaan perustamme: länsimainen demokratia ja vapauden arvostaminen ovat Herra Sinun ajamia asioita. Raamatusta olemme ne oppineet. Herra, opeta meille lähimmäisenrakkautta. Myös niitten, jotka ovat vaikeita ja pelottavia.

Jeesus kanssasi, ystävä

Jeesus elää!

Kiitos Jeesus, että Sinulla on hyvä suunnitelma elämääni varten. Tunnet minut. Tiedät heikkouteni, himoni, syntini ja pelkoni. Tiedät ja tunnet kaiken. Silti ja juuri siksi rakastat minua täysillä. Kuolit puolestani, että voisin tänään elää vapaana Jumalan lapsena. Puhtaana, synnittömänä, uutena ihmisenä. Herra: Kiitos, kun jaksat ja kannat. Tässä olen ja pääsen satavarmasti perille – kiitos Sinun.

Rakas ystäväni, sisareni ja veljeni Kristuksessa. Tässä on kaikki, mitä tarvitset työssä ja opiskelussa jaksamistasi varten. Tässä on kaikki, mitä tarvitset ihmisten kohtaamista varten. Tässä on kaikki, mitä tarvitset täyttä elämää varten kodissasi, avioliitossasi, seurustelusuhteessasi ja vapaalla harppoessasi. Tässä on kaikki mitä tarvitset: Jeesus on löytänyt sinut. Hän rakastaa ja välittää. Hänellä on voima tehdä sinusta uusi luomus Kristuksessa. Anna mennä täysillä. Olet Jumalan ohjauksessa. Flow baby, flow!

Jeesus kanssasi, ystävä

Suojelusenkelin kirje

-          Nathan, minulla on sinulle tehtävä. Uusi lapsi on tulossa maailmaan. Saat olla hänen suojelusenkelinsä.

-          Isä, minä menen. Lapset ovat ihania.

 

Hei pikkuinen, kuiskaan korvaasi näitä elämäsi alkuhetkiä. Sait alkusi keväällä. Se hämmensi isääsi ja äitiäsi. Heillä oli tilanne päällä. Kolme pientä lasta, firman pyörittäminen ja isäsi vakava sairaus. Aiheutit heille huolta ja pelkoa. Minä iloitsin kehittymisestäsi. Vanhempasi puhuivat kyllä vain - sinun kuultesi - pelokkaaseen ja ahdistuneeseen sävyyn. Kuoleman henki oli vahvasti läsnä.

Puheliaat tätisi ja perheesi ystävät säälivät äitiäsi ja taivastelivat, että pian on nuori äiti yksin neljän lapsen kanssa. Sinä, pikkuinen, olit se ylimääräinen vaivan ja surkeuden aihe. Minäkin aloin olla huolissani, vaikka enkelit eivät ole huolestuvia Jumalan lähettejä.

Yhdeksän kuukautta eivät paljon kantaneet ilon ääniä luoksesi, vaikka kohtu on hyvä paikka varttua. Huolestuneisuuden henki tarttui sinuun. Synnyit ihan Mehiläisen yksityissairaalassa Helsingissä. Kaikki meni hyvin. Iloa sinusta koettiin. Vaarisi, mummosi, tätisi ja kaikki ”Helsingin kristityt” tulivat katsomaan ja ihmettelemään sinua. Ajoit taksilla apulaisen sylissä ja äitisi vierellä kotiisi Lappeenrannan Maaherrankadulle.  Siellä vanhemmat sisarukset hämmästelivät sinua, uutta tulokasta. Isäsikin otti sinut syliin ja sanoi murtuneella äänellä:

-       En saa nähdä sinun kasvavan aikuiseksi. Joudun jättämään sinut aivan kohta. Lapsiparka.

Pikkuinen. Et ymmärtänyt sanoja, mutta surun henki sai sinusta otteen. Olin kuitenkin koko aika läsnä. Olen edelleen. Taivaan Isä lohdutti sinua. Öisin sain näyttää sinulle unia, joissa oli iloa, väriä ja rakkautta. Karkotin painajaisia, joita kuolema, huolestuneisuus ja suru halusivat sinulle tuoda. Kiusaaja ei sääli edes pikkuisia.

Sinulla oli paljon, paljon hoitajia. Apulaisia, nuoria tyttöjä, vanhempia tätejä. Väkeä oli ympärilläsi, mutta syliä ei löytynyt. Äitisi murehti, teki töitä ja suri sairasta miestään. Isäsi laihtui, masentui, toivoi ja kuitenkin tiesi. Viimeinen vuosi maan päällä on menossa. ”Jouluksi kotiin”. Siitä isäsi sai voimaa. Hän alkoi nähdä rajan taa ja jättää hyvästejä. Hän valmistautui Taivasta varten. Te jäitte kauemmas. äitisi, sinä pikkuinen, muut lapset. Liikaa sääliä, käpertyneisyyttä ja Jumalan jäämistä sivuun. Sitä oli tuo ensimmäinen vuotesi.

Taivaan Isä oli läsnä, minä ja muut suojelusenkelit teimme töitä vuorotta. Aikuiset: äitisi, tädit, sedät ja hurskaat ystävät eivät osanneet pyytää Jumalan läsnäoloa ja kosketusta. He olivat liian varovaisia, korrekteja, hurskaita, pelokkaita ja…heikkouskoisia. Minun apu jäi vähäiseksi, koska ilman Jumalan vahvaa läsnäoloa en osaa paljon tehdä. Varjelin kuitenkin uniasi ja lohdutin sinua. Silti olen pahoillani, koska olisin toivonut sinulle paremman alun.

Vielä olen kanssasi, rakas ystäväni. Olen ylpeä ja iloa täynnä, kun sain varjella sinua monesta pahasta ja vielä pahemmasta. Olen myös ylpeä työstäsi. Kristuksen pappi on meillä Taivaassakin suuren riemun aihe. Meillä on nyt yhteinen ja kirkas työnäky. Tunnet nimeltä oman suojelusenkelisi.  Tunnet taivaallisen Isän, joka tulee yhä enemmän tutuksi, tunnet Jeesuksen, jota todella rakastat, joskus kyllä väärällä kiihkolla ja innolla. Tunnet Pyhän Hengen, joka on mukana näissäkin riveissä.

Mennään yhdessä pikkuinen, Jeesus on kanssasi aina!

Ystäväsi ja suojelusenkelisi Nathan

 

 Mitä teille saisi olla? Yltäkylläinen elämä, kiitos!

Ylitsevuotavan ihana, yltäkylläisen täysi, mahdottoman turvallinen, kuplivan iloinen kestolla. Sellainen on mielestäni yltäkylläinen elämä. Tiedätkö, missä se toteutuu? Taivaassa – vasta Taivaassa.

Jos joku kertoo, että uskovan elämä maan päällä on ruusuilla tanssimista ja pelkkää vapunviettoa ilman krapulaa, niin silloin olet kuullut valheita. Tämä elämä on kristitylle ihan oikeata elämää surujen ja ilojen vaihtelussa. Kuolema satuttaa Jumalan lasta. Sairaudet, ihmissuhdeongelmat, köyhyys ja kurjuus ovat jokaisen eläväisen kristityn osana.

Miksi sitten valita Jeesus? Umpikujat ovat portteja Jumalan valtakuntaan. Keskellä pelkoa, kauhua ja yksinäisyyttä huudat: ”Jeesus, auta minua!” Ja aivan varmasti saat avun. Kuulet Jumalan äänen: ”Minä tässä olen. Älä pelkää, minä kuljen kanssasi tästä eteenpäin”. Haaksirikot ovat tilanteita, joissa sitä huomaa tarttuvansa pelastusrenkaaseen, vaikka siinä lukee ”Jeesuksen omille.” Minä ainakin pelastuin tuolla tavalla.

Maistiaisia yltäkylläisestä elämästä saa jo matkalla – hyviä, hyviä maistiaisia. Jumala lähettää ystäviä matkalle. Saat puolison, kenties lapsia, säällisiä työkavereita, tolkullisia naapureita. Sinulla on työtä, leipää ja katto pään päällä. Nämä ovat Jumalan siunauksia. Niitä riittää koko matkan ajan.

Minulle tärkein muistutus yltäkylläisestä elämästä on Jeesuksen läheisyyden tunto. Tieto ja usko siitä, että en ole enää ikinä yksin, en umpikujassa, en haaksirikossa. Jumala on sanonut: ”Kuljen kanssasi eteenpäin ja perille asti. Minä olen kanssasi, Heka, joka päivä maailman loppuun asti”. Jumala tuntee minut nimeltä: käsittämättömän upeeta!

Rakas ystävä: Jumala tuntee ehdottomasti myös sinut nimeltä. Hän kutsuu tänään: ”Tule ja seuraa minua”. Taivas on valmistettu meitä ihmisiä varten, kadotus paholaista ja hänen enkeleitään varten. Taivas kuulostaa enemmän kuin hyvältä. Siellä alkaa yltäkylläinen elämä. Kesto? Ikuisesti.

Jeesus kanssasi, ystävä

 

Elämän tarkoitus on 338

Usein mietin sitä, mikä minusta tulee isona. Viime aikoina olen haaveillut olevani vähän kaikkea. Kun haaveilen olevani kantrilaulaja, piispa, yhdistyspappi ja monen seurakunnan kirkkoherra, niin olen varma ainakin yhdestä asiasta.

Kaikkea en voi olla, enkä kaikeksi tulla. Ainakaan ihan lähivuosina tai tässä elämässä. Rikkaudesta ja kuuluisuudesta en haaveile, koska olen jo aika rikas ja kuuluisa. Raha liikkuu jatkuvasti käsieni läpi ja ihmettelen, mihin kaikki häviää ja mistä se tulee.

Kuuluisuuskin olen Karjalohjalla: Hekapappi lapsille, rovasti muutamalle vanhemmalle rouvalle ja muille ihan vaan se kylähullu maalaispappi.  Mutta ihan oikeasti, mitä haluan ja mitä olen saavuttanut?

Mistä ylistän Herraa tänään?

Yksinkertaisista asioista ja yksinkertaisesta elämästä kiitän. Ruisleipä on hyvää. Kalkkunaleike on ekstra hyvää. Halva on syksyn hittituote. Vaimo on ihan ok, vaikka onkin ruotsinkielinen. Lapset ovat rakkaita, vaikka ovatkin aikuisiässä, eivätkä ole erityisen hyvin kasvatettuja.Lastenlapset! Kasper, Otto, Aaro...Jumalan ihmeitä.

Elämäni on ihmettelyä ja jatkuvaa pyörimistä Jumalan jaloissa. Silloin, kun oikein ahdistaa ja pelottaa kiipeän Taivaan Isän syliin ja pyydän: Rutista ja pidä kiinni.

Kaikesta tästä ylistän ja kiitän.

 Aikaisemmin luin, ajattelin ja elin viisaan aikuisen elämää. Seurustelin Dostojevskin, Tolstoin ja Steinbeckin kanssa jatkuvasti.

Pidin itseäni myös uskonnollisena ajattelijana ja filosofina. Katsoin myös toisia alaviistoon. Viime vuodet ovat olleet hyviä, armollisia vuosia Jumalan koulussa ja rakkaitten ihmisten hoidossa.

Elämä on ihan oikeasti yksinkertaista. Niin kuin se renki sanoi ?Ruuvit löysällä? sarjassa:

    "Ihminen syntyy ja kuolee. Kaikki siinä välissä on ekstraa".

Ekstran aikana on hyvä elää päivä kerrallaan. Aloittaa joka aamu alusta ja keskittyä kuluvaan päivään. Tiedostaa ja uskoa: Jumala on kanssani. Jeesuksen seurassa vastaan saa tulla vaikka tuhat perkelettä ja miljoona ankeuttajaa, niin tässä ollaan voittajia.

Jeesus ja minä. Päivä kerrallaan. Joka ikinen Herran päivä. Niin maan päällä, kuin Taivaassa. Elämän tarkoitus on 338. Suomalaisen virsikirjan mukaan.

 Jeesus kanssasi, ystävä.

 Terveisin Heikki Linnavirta, kirkkoherra

1. Päivä vain ja hetki kerrallansa, siitä lohdutuksen aina saan.

Mitä päivä tuokin tullessansa, Isä hoitaa lasta armollaan.

Kädessään hän joka päivä kantaa, tietää kaiken, mitä tarvitsen,

päivän kuormat, levon hetket antaa, murheen niin kuin ilon seesteisen.

2. Joka hetki hän on lähelläni, joka aamu antaa armonsa.

Herran huomaan uskon elämäni, hän suo voimansa ja neuvonsa.

Surut, huolet eivät liikaa paina, ne hän ottaa itse kantaakseen.

"Niin kuin päiväs, niin on voimas aina." Tähän turvaan yhä uudelleen.

3. Kiitos, Herra, lupauksestasi, siinä annat minun levätä!

Kiitos olkoon lohdutuksestasi, annat voimaa sanan lähteestä!

Suo mun ottaa isänkädestäsi päivä vain ja hetki kerrallaan,

kunnes johdat minut kädelläsi riemun maahan, päivään kirkkaimpaan.